Olisikohan kiva olla kaunis? ev

minuun olisi helpompi tutustua.



Ja tietenkin telkkarin opettamana olisin myös parempi ihminen, rikkaampi, älykkäämpi yms. xp

niin elämä olisi paljon helpompaa kaikin puolin.

Kauniille ihmisille kaikki on aina niin helppoa...ainakin siltä se tuntuu...ap

elämä ois yhtä nautintoa. Rumana ja viisaana tajuaa asiain tolan ja sen järjettömyyden, että millaista on, kun kaikki riippuu ulkonäöstä. Sitten saa tuskailla angstinsa kanssa kopperossaan yksikseen.

kuvankaunis ja pää täynnä tyhjää, niin voi olla, että elämä hymyilisi aina.

Mie en kyllä ole, mutta eipä tuo haittaa. Sainpahan tuon isännän silti nakitettua ja tuossahan tuo on vierellä pysyny kaikki nämä vuodet =)

Kaunis (?), mutta ei ole ketään omaa hania. Joo ja siis tosissaan, koulukiusattu rumuuteni takia ja muutenkin kärsinyt ulkonäöstä aina. Ihme homma, että vuoden sisään olenkin alkanut näyttäytyä toisten silmissä kauniina. Mutta sillä ei ole mitään merkitystä. </3

Mieheni esittelee minut aina, että tässä tämä meidän kauniinpi puolisoni, mutta kun minä en näe itseni kauniina. Itse tunnen itseni normaaliksi suomalaiseksi naiseksi... 170cm 55kg ja silloin tällöin mallin hommia... En karita tuomola, vaan normaali äiti ja toimitusjohtaja. Viimeksi koin vaikeaksi itseni, kun asiakas illan vietossa yritti iskeä, piilouduin loppu illaksi mieheni selän taakse. Sitäkö se kauneus on? mies kehuu tuntemattomille ja asiakkaat pokaa, kun on pari siideriä juonut. Tosi great elämä?!

" joskus" on käynyt mielessä että jospa olisi ihan " tavallisen nätti" .

Täällä ei tämmöstä varmaan saa/voi kertoa mutta olen kaunis ja kyllä siitä ehkä enemmän kuitenkin on haittaa ollut, syyt:



-aina ensimmäisenä kiinnitetään huomio ulkonäkööni

- baarissa ei viitsi edes käydä " laitettuna" koska miehiä lauma ympärillä jotka lääppivät, kuolaavat, yrittävät iskeä, yököttävää, tuntuu ettei ole mitään yksityisyyttä vaan jos on kaunis nainen kuka vaan matti nykänen saa oitis tulla ja puristaa tissistä

- kukaan mies ei ota vakavasti (tai siis siltä tuntuu) tulee todella halpa olo kun miehet kiinnittävät niin paljon huomiota ulkonäkööni

- naiset on julmetun kateellisia ja olettavat että vikittelen heidän miehiään, haastavat riitaa ja levittävät juoruja

Muutama raskaus (erittäin vaikeita raskauksia)takana ja hyvin paljon lisäkiloja ja siitä seurannut häpeä omasta kropasta, jota ei ainakaan paranna jatkuva huomauttalu ja nälvintä. Sitten paljastuu pettäminen....olo on aivan järkyttävä...elämänhalu...no joo sitä ei ole jäljellä juuri ollenkaan. Lasten takia on pakko yrittää jaksaa sinnitellä. Ruma olen, kenellekään en tällaisena kelpaa, enkä oikeastaan enää jaksa siitä välittää. ap

mutta ne päivä ovat todellakin kaukana. ap

ei tarvi kuin olla kateellinen kaverille, ja lähettää huhua, että toi muijaa pokaa mun äijää, niin kaverin maine on mennyttä. Yritä itse kauniina sanoa, että ruma ämmä pokaa mun äijää, niin kukaan ei usko edes. Rumat on katkeria, jos ei ne tajua sisäistä kauneuttaan! ITSETUNTOA NAISET PELIIN NYT!

Jostain syystä näin vuosien myötä sitä on oppinu meikkaamaan niin, että jopa näyttää kauniilta -edes hetken :)

Kaikkein kauneinta, mitä mulle on koskaan sanottu, niin yks homopoika sano, että musta tulee vielä Miss Suomi :)) Ei tullu, ja nyt jo " liian vanha" siihen pestiin (enkä ois koskaan mennykään moiseen kisaan), mutta lämmitti mieltä :)

kasvoiltani toki ihan nätti. Mutta jos ei määrittele itseään ulkonäöln kautta on todella erikoinen tässä ajassa, ja ihmiset myös kokevat sen jotenkin hämmentävänä ja ihailtavana.

toisaalta oletko kaunis, ruma, laiha vai lihava. ap