Terapian ei tarvitse pahentaa oloasi voidaksesi paremmin
Usein dynaamiset tai analyyttiset teoriat lähtevät siitä, että aluksi oireet pahenevat. Kuitenkin on olemassa pieni määrä tutkimuksia, joiden mukaan terapioissa on myös riskejä.
Jos et voi paremmin parin kuukauden päästä terapiassa, kysy terapeutiltasi miksi näin on. Tämän artikkelin mukaan SINUN ei tarvitse voida pahemmin voidaksesi paremmin:
https://www.theguardian.com/lifeandstyle/2016/apr/03/can-psychological-…
Artikkelissa korostetaan, että olisi tärkeää tunnistaa vahingolliset terapeutit. Ikävä kyllä suomessa ei ole toimintatapaa vahingollisten terapioiden raportointiin. Pikemminkin vaikuttaa siltä, että terapeutit rakentavat potilaalle mielen jossa potilas syyllistetään häpeän ja avuttomuuden partaalle. Mikäli potilas kritisoi on se persoonallisuushäiriöiden merkki ja "potilas syyllistää muita ongelmistaan".
Terapiatakuut ja terapiasuuntauksien poliittiset lobbaukset ovat vaarallisia. Terapia lehden artikkelissa kehotetaan jopa terspeutteja koostamaan tietoa, miten poliittisia päättäjiä voidaan avustaa "oikeanlaisesta" terapioiden saatavuudesta. Sote malli, jossa terapioiden saatavuus siirtyisi maakuntien vastuulle nähdään toimimattomana. Kelan maksama terapiamalli, jossa potilaalta ei kerätä kokemuksia terapioista pidetään hyvänä.
Järkyttävää on myös artikkelit, joissa terapeutit tuumaavat että psykiatrien ja terapeuttien yhteisaika on ohitse, koska terapioiden pitäisi täten rajoittautua diagnoosien mukaiseksi. Tämä rajoittaa terapeuttien "taiteellista vapautta". Erityisen huolestuttavaa tämä on potilaiden näkökulmasta, jolloin terapeutti päättää diagnoosista ja antamastaan hoidosta. Näin viimeinenkin taho, joka olisi kiinnostunut terapian onnistumisesta ja potilaan voinnin seurannasta voidaan pahimmillaan menettää.
Hyviäkin terapeutteja ja suuntauksia on, terapiatakuu on ajatuksena hyvä, mutta terapeuttien toiminnan ja kustannusvaikutusten (sairaslomalle terapian aikana) seurannan pitäisi kyllä kohdentua taholle, joka vastaa terapeuttien palkasta. Tämä taho on tällä hetkellä KELA.
Psykodynaaminen terapia on suomessa eniten käytetty terapiamuoto. Kognitiivinen terapia puolestaan on todettu tutkimuksissa varsin turvalliseksi terapiamuodoksi. Ratkaisukeskeinen terapia on usiemmiten vähätelty terapiamuoto, johon kohdistuu varsinkin analyyttisten koulukuntien osalta kritiikkiä tehottomuudesta (analyyttinen terapiakoulutus on usein yliopistotason terapiakoulutus, jossa tehdään myös tieteellisiä tutkimuksia).
Onko suomessa yhtään voimavarakeskeistä tai ratkaisukeskeistä psykoterapian tohtoria? Tämä on sinänsä haastava asetelma, koska kun tieettelisiä ratkaisukeskeisien menetelmien korkeakoulutasoisia tutkimuksia tehdään lähinnä analyyttisiä puolustavien näkökulmien kautta, voi ratkaisukeskeisyys jäädä muiden suuntauksien jalkoihin.
Huomioidaan,että esimerkiksi ruotsissa on luovuttu psykoanalyysistä lähes kokonaan. Tietenkin analyysiinkin voi olla tarpeensa, esim vankiloissa tai niiden toimesta, jotka haluavat omalla rahallaan pitkäön analyysiin. Kelan maksamien terapioiden pitäisi ensisijaisesti olla ratkaisukeskeisiä lyhyterapioita jonka jälkeen, se pieni osa joka tarvii pidempää analyysiä voisi hakea jatkoa. Mutta analyyttisiä tai dynaamisia tulisi minusta myöntää vain psykiatrien ja terapeuttien valvontatoimen alaisena.