Tsempatkaa mua etten sorru syömään!

Pysy lujana vaan, lopputulos on vaivan arvoinen, oikeasti.

t. 60 kg laihduttanut 

Vierailija kirjoitti:

Pysy lujana vaan, lopputulos on vaivan arvoinen, oikeasti.

t. 60 kg laihduttanut 

Kiitos! ❤

Tämän pidän mielessä heikkona hetkenä!

Enkä sortunut syömään ☺

Ap

Hetki huulilla on ikuisuus lanteilla. Ei ole sen arvoista!

Minusta tuollainen himo kertoo siitä, että kehosi on jotain vailla. Saatko riittävästi rasvaa tai hiilareita?

Järkevintä olisi pyrkiä sallimaan herkuttelu itselleen normaalissa määrin, koska on täysin epärealistista kuvitella, että loppuikänsä pystyisi olemaan ilman.

Olen itse laihtunut vuoden alusta yli 10 prosenttia lähtöpainostani. Silti olen syönyt suklaata, pitsaa, hampurilaisia, karkkia, ranskalaisia, sipsejä, vehnäleipää, perunaa, sushia, rasvaista possua ja vaikka mitä, minkä pitäisi olla ehdoton nounou. Mutta kokonaisuus ratkaisee eli se, kuinka paljon kaloreita saat ja kulutat esim. viikossa.

Viikkoon mahtuu hyvin yksi päivä, jolloin saa syödä enemmän kaloreita. Totaalinen kieltäytyminen johtaa lopulta retkahtamiseen. Mutta silläkään ei ole väliä, jos sen jälkeen kuitenkin taas valitsee seuraavan aterian viisaammin. Itse olen myös lisännyt liikunnan määrää. Tunti raskasta hikiliikuntaa kuluttaa 500 kaloria, jonka voi sitten käyttää vaikkapa jonkin herkun syömiseen.

Tuo dieettihomma on ihan bullshittiä. Sun pitää ajatella enemmän että muutat elintapojasi. Kun suurimman osan ajasta syö terveellisesti, voi välillä herkutella. niin se vaan on. Jos otat jotain herkkua, ei sitä tarvi kaksin käsin ahtaa naamaan. Jos olet joskus ahtanut, palaat taas normaalirytmiin heti. Muistat ruokarytmin herkkupäivinäkin ettei mene ihan överiksi. Jos yrität jotain vedän kalorit tosi alas - dieettiä niin silloin voi tulla ruokahimoja, ahmimista, kaikkea ikävää. Sama voi käydä överiksi vedetyn liikunnan kansssa. Joten kohtuus laihdutuksessa ja kohtuus kalorivajeessa.

Sun pitää ajatella että hoidat sun kehoa elämällä terveellisemmin ja sen sijaan että ajattelisit mitä et saa syödä, mieti että annat sun keholle riittävästi ravintoaineita. Sen sijaan että ajattelet rajoittavasi itseäsi, ajatteletkin että lisäät kaikkea todella ravintorikasta ja hyvää safkaa mikä tekee sulle hyvää. Jos syöt jotain herkkuja, niissä monesti ei ole ravintoaineita vaan lähinnä jotain sokeria tai ne on jotain prosessoitua ravintoköyhää höttöä. Niitä voi terveellisessä ruokavaliossa syödä välillä, kun suurimman osan ajasta syö hyvin. Jos on ongelmia ahmimisen kanssa, jos tekee mieli herkkuja, itselleen voi luvata vaikka yhden pienen suklaapatukan. Ostaa semmosen, ja syö sen kahvin kanssa hyvällä omallatunnolla vaikka. Ja ei enempää. Kotiin ei kannata herkkuja ostaa kiusaamaan, etenkin jos on ongelmia sen kanssa että niitä tulee vedettyä sitten iso määrä.

Parhaimmillaan elintapamuutoksessa voi hoksata että onkin paljon hyvänmakuisia ruokia, mitkä on ihan terveellisiä. Niitä saa hyvällä omallatunnolla syödä. Laihdutuksen ei tarvi olla kanaa, raejuustoa ja parsakaalia - dieetti. Ihan tavallisella kotiruoalla voi laihtua, joka on herkullista, raikasta ja hyvänmakuista.

Jos tekee mieli herkkuja, niin miten ois joku hyvä kevyt smoothie? Banaanipannareita marjojen ja jugurtin kanssa? Jugurttia ja marjoja? Vähän kevyemmin tehtyjä popcorneja? Dipattuja vihanneksia? Uuniomenaa?  Hedelmäsalaattia? Noista mikään ei kaada dieettiä ja ne on ihan terveellisiä. Tai sitten joku pieni herkku?

Miksi kutsut satunnaista herkuttelua sortumiseksi? Tee itsesi kanssa etukäteen lupaus milloin on herkkupäivä ja sitten silloin saa syödä, sen verran kun itselle annat luvan. Sortumisena pitäisin sellaista, että ei osaa enää lopettaa herkuttelua. Eli ottaa pussin karkkia ja siihen jää laihdutusprojekti, ja alkaisit epäterveellisiin elämäntapoihin. Mutta miksi tekisit niin...

Ihmisen tarvitsee syödä. Outoa ajatella että ' sortua syömään. Herkuttelu on asia erikseen, ulkoilu voisi auttaa ja kylläiseksi tuleminen terveellisemmillä vaihtoehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuollainen himo kertoo siitä, että kehosi on jotain vailla. Saatko riittävästi rasvaa tai hiilareita?

Järkevintä olisi pyrkiä sallimaan herkuttelu itselleen normaalissa määrin, koska on täysin epärealistista kuvitella, että loppuikänsä pystyisi olemaan ilman.

Olen itse laihtunut vuoden alusta yli 10 prosenttia lähtöpainostani. Silti olen syönyt suklaata, pitsaa, hampurilaisia, karkkia, ranskalaisia, sipsejä, vehnäleipää, perunaa, sushia, rasvaista possua ja vaikka mitä, minkä pitäisi olla ehdoton nounou. Mutta kokonaisuus ratkaisee eli se, kuinka paljon kaloreita saat ja kulutat esim. viikossa.

Viikkoon mahtuu hyvin yksi päivä, jolloin saa syödä enemmän kaloreita. Totaalinen kieltäytyminen johtaa lopulta retkahtamiseen. Mutta silläkään ei ole väliä, jos sen jälkeen kuitenkin taas valitsee seuraavan aterian viisaammin. Itse olen myös lisännyt liikunnan määrää. Tunti raskasta hikiliikuntaa kuluttaa 500 kaloria, jonka voi sitten käyttää vaikkapa jonkin herkun syömiseen.

Tama! Siis niin tama!!! <3 

Pudotin itse aikoinani 30 kg puolessa vuodessa, ja koko taman ajan soin kerran viikossa noutoruokaa. Sen paivan kalorit meni siis plussalle siita, mita olisi saanut syoda, mutta kun loppuajan soi naftimmin niin ei vaikuttanut lopputulokseen, tavoitteeseen tai suunniteltuun aikaan laihtua millaan lailla.

Nykyaan osaan syoda ja liikkua siten, etta annoskokojen tarkkailua lukuunottamatta ei tarvitse olla vakisin syomatta mitaan, mita tekee mieli. Ja paino ei ole noussut (paitsi joululomalla ja kesalomalla tulee yleensa kilo tai pari, mutta sen tasapainottaa sitten kuukauden sisalla arkeen palattuaan). 

Itse onnistuin ja sain pysyviä tuloksia vasta, kun lopetin ajattelun "sortumisesta" ja dieeteistä. Lakkaa ajattelemasta sitä, mitä et saa syödä, ja ala keskittää ajatuksiasi siihen, mitä sinun täytyy syödä. Mikään ruoka ei ole kielletty. Sen sijaan kasviksia on syötävä puoli kiloa päivässä, ja olisi hyvä syödä kolmen-neljän tunnin välein. Itse koin sellaisena päivänä "onnistuneeni", kun olin tuon kasvismäärän vetänyt ihan riippumatta siitä, mitä muuta olin samana päivänä syönyt. Riittävä syöminen ja vatsan täyttäminen kasviksilla johtivat automaattisesti siihen, että himot vähenivät. Se on ollut todella vapauttavaa. Vaikka sallin itselleni herkkuja, niin ihan oikeasti rivi Fazerin sinistä riittää. En olisi aikoinaan koskaan uskonut, että voin syödä samaa levyä helposti pari viikkoa (ja laihdun siitä huolimatta, että usein suklaata syönkin). Olen ollut aina todella perso makealle. Aiemmin dieeteillä ollessani sekä normaalioloissakin kärsin usein maanisista ahmimiskohtauksista, oli pakko löytää kaapista jotain makeaa (vaikka kaakaojauhetta) tai ainakin vetää kasa hapankorppuja juustolla. Reilusti hyvää ja ravinteikasta ruokaa syömällä noita ei enää tule.

Joo, ei yksi noutoruoka-annos viikossa tuhoa terveellistä ruokavaliota tai laihdutusta. Itse aikanaan laihdutin hirveän tiukasti ja pelkäsin painonnousua laihdutuksen jälkeen. Vältin herkkuja etten liho ja kammoksuin niitä.  Kun joskus menin ravintolaan niin sielläkin söin jotain tosi kevyttä : - )Nykyään jos menen niin en tasan syö, vaan sitä mitä tekee mieli, mutta ei minulla monesti tee mieli niitä rasvaisimpia annoksia, vaikka niitäkin joskus syön. Noin ne makumieltymykset muuttuu. Paino ei ole noussut sillä että välillä syön välipalaksi jätskiä tai kerran viikossa tilaan noutoruokaa.

Sitten tajusin että kokonaisuus ratkaisee. Se miten elää suurimman osan ajasta. Ja aloin keskittyä enemmän siihen mitä pitää syödä ja kuinka ravintorikasta ruoka on, kuin mitä ei pidä syödä. Tuo ajatus että syö sen minimissään 500 g rehuja (vihannekset, marjat, hedelmät) on tosi hyvä, ja riittävä ravintoaineiden saanti. Ja se että ylipäätään syö riittävästi. Jos syö liian vähän, tai syö liian vähän kunnon ruokaa epäsäännöllisesti erityisesti, niin johan alkaa herkut kiinnostaa. Kun tuosta lähdetään, ei oikeastaan tee mielikään enää siihen päälle ahtaa jotain herkkuja. Mullakin nykyään voi olla suklaalevy kaapissa, ja siitä otan aina vähäsen ja se voi kestää kauan aikaa. Ei tee mieli korvata kunnon ruokaa jollain sokerihumalalla ja suklaan ahtamisella. Ennen napostelu korvasi mulla kunnon ruokia.

Semmonen sortumisajattelu on oikeasti ihan liian mustavalkoista. Että niistä "sortumisista" seuraisi jotain tosi pahaa. Ei seuraa. Kaikessa tärkein on kokonaisuus.