Kokemuksia masennuslääkkeiden lopettamisesta?

Suolihuuhtelulla suoli tyhjäksi lääkkeistä ja sen jälkeen odotettavissa jonkinlaisia vieroitusoireita riippuen lääkkeestä. 

Kaikki eivät kestä yhtäkkistä lopetusta, joten vähentävät pikkuhiljaa syömällä esim puolitettua annosta tai joka toinen päivä.

Ei tuntunut missään

Pahat vierotusoireet yli puoli vuotta ja noin vuosi meni että ei ollut enää mitään oireita. Tottakai lääkkeet turruttivat mutta en söisi niitä enää vaikka välillä masentaakin. On ihana tuntea ne tunteet jotka oikeasti tuntee vaikkei aina ole helppoa. Jotenkin tuntuu ettei pää palautunut ihan entiselleen vuosien käytöstä mutta tätä on vaikea selittää.

Ei ollut helppo prosessi mutta se kannatti enkä syö enää mitään mielialalääkkeitä koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Pahat vierotusoireet yli puoli vuotta ja noin vuosi meni että ei ollut enää mitään oireita. Tottakai lääkkeet turruttivat mutta en söisi niitä enää vaikka välillä masentaakin. On ihana tuntea ne tunteet jotka oikeasti tuntee vaikkei aina ole helppoa. Jotenkin tuntuu ettei pää palautunut ihan entiselleen vuosien käytöstä mutta tätä on vaikea selittää.

Ei ollut helppo prosessi mutta se kannatti enkä syö enää mitään mielialalääkkeitä koskaan.

Milaisia oireita sinulla oli ja miten tulit toimeen niiden kanssa?

Kiitos tosi paljon jos viitsit vastata (ja muut), se auttaa tosi paljon.

Kun vähensin annostusta pikkuisen kerrallaan ja pidin uutta annostusta pari viikkoa ennen seuraavaa vähennystä niin ei tullut minkäänlaisia vieroitusoireita.

Vuosia aiemmin yritin lopettaa ns. seinään ja vieroitusoireet oli rajut: pahoinvointia, sähköiskumaisia tuntemuksia, ahdistusta, huimausta, päänsärkyä jne.

Silläkin on varmaan eroa, että onko lopettamassa SSRI-lääkitystä vai MAO:ta. Itsellä SSRI. Minulle SSRI sopi kyllä muutenkin hyvin, en huomannut mitään haittavaikutuksia käytön aikana, mutta sain itseni taas sellaiseen kuntoon, että pystyin elämään normaalia elämää.

Minä pelkään niin Venlafaksiinin kuuluisia vieroitusoireita, etten ole vielä uskaltanut kokeilla lopetusta. Yli kymmenen vuotta käytössä nyt.

Itselläni aineenvaihdunta meni aivan sekaisin sekä aloittaessa ja lopettaessa.

Yllättävän rajut oireet sain lopetuksesta.

Söin escitalopraamia (cipralex) 10mg n. 6kk, ja vähensin annosta 3kuukauden ajan 10mg -> 0mg, todrlla hitaasti.

koko vähentämisen ajan lopetusoireita, ja pahin oli tietysti nollaan siirtyminen.

Viimeisen murun syömisen jälkeen oireet olibat pahimmillaan 3,5viikkoa, olin tuolloin melkein sänkypotilas. Oireina olivat jokapäiväinen oksentelu, paniikkikohtaukset, unihalvaukset, pelkotilat, "sähköiskut", pistely kasvoissa ja muut tuntohäiriöt, ruokahaluttomuus, raju huimaus, näköhäiriöt, yms.

Kahvia kannattaa lopetuksen aikana välttää, pahensi oireita.

Tsemppiä lopetukseen, olotilat voivat olla hyvinkin rajut, mutta helpottavat aaltoilevasti ja oireet laimenee,

pysy vahvana vaikka tekisi mieli jatkaa lääkitystä. Monet tekevät virheen kun luulevat lopetusoireita uusiutuneeksi masennukseksi.

Kannattaa panostaa puhtaasen tervelliseen ruokaan lopetuksen aikana, ja yrittää venytellä, ja muistaa syvähengittely pahimpien oireiden aikaan.

Venlafaxiinin lopetuksesta tuli kolmisen kuukautta kestäneet krapulaa vastaavat oireet. Ei ikinä enää näitä myrkkyjä!

Vierailija kirjoitti:

Itselläni aineenvaihdunta meni aivan sekaisin sekä aloittaessa ja lopettaessa.

Mitä alapeukuttamista tässä oli?

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän rajut oireet sain lopetuksesta.

Söin escitalopraamia (cipralex) 10mg n. 6kk, ja vähensin annosta 3kuukauden ajan 10mg -> 0mg, todrlla hitaasti.

koko vähentämisen ajan lopetusoireita, ja pahin oli tietysti nollaan siirtyminen.

Viimeisen murun syömisen jälkeen oireet olibat pahimmillaan 3,5viikkoa, olin tuolloin melkein sänkypotilas. Oireina olivat jokapäiväinen oksentelu, paniikkikohtaukset, unihalvaukset, pelkotilat, "sähköiskut", pistely kasvoissa ja muut tuntohäiriöt, ruokahaluttomuus, raju huimaus, näköhäiriöt, yms.

Kahvia kannattaa lopetuksen aikana välttää, pahensi oireita.

Tsemppiä lopetukseen, olotilat voivat olla hyvinkin rajut, mutta helpottavat aaltoilevasti ja oireet laimenee,

pysy vahvana vaikka tekisi mieli jatkaa lääkitystä. Monet tekevät virheen kun luulevat lopetusoireita uusiutuneeksi masennukseksi.

Kannattaa panostaa puhtaasen tervelliseen ruokaan lopetuksen aikana, ja yrittää venytellä, ja muistaa syvähengittely pahimpien oireiden aikaan.

Kiitos!

Hissukseen hyvä tulee. Pidin pienennettyä annosta kaksi viikoa ennen seuraavaa vähennystä. Lopussa otin lääkärin ohkeistuksen mukaanpienen murusen lääkkeestä joka toinen päivä. Lopetukseen meni useita kuukausia. Selvisin täysin ilman oireita. Lopetuksta on jo yli 10 vuotta.

Mä lopetin kerralla. Reilu pari vuotta masennus- ja ahdistuslääkkeitä, joista ei ollut koskaan mitään apua. Lopettaminen ei tuntunut myöskään missään. 

Vierailija kirjoitti:

Minä pelkään niin Venlafaksiinin kuuluisia vieroitusoireita, etten ole vielä uskaltanut kokeilla lopetusta. Yli kymmenen vuotta käytössä nyt.

Tuo on yksilöllistä. Minä lopetin lomalla seinään. Välillä jotakin pientä oiretta oli havaittavissa, mutta meni nopeasti ohi. 

Cipralexin lopetin noin kahdessa kuukaudessa. Ensin vähensin 10 mg:stä 7.5 mg:hen, oli monta päivää ns. krapulainen olo. Sen jälkeen ei tullut oireita. Vähensin aina tuon 2.5 mg kerralla ja jatkoin pienennettyä annosta muutaman viikon. Ja hei, seksihalut tuli takaisin. Teki ihan hyvää avioliitolle.

Pertriptyl: en nukkunut pariin vuorokauteen, sitten väsymys voitti ja uni alkoi normalisoitua. En muista annostusta, ehdin syödä pari vuotta.

Essitalopraami: lääkärin ohjeiden mukaisesti hitaasti vähentämällä (20 mg annoksella olin ollut kolmisen vuotta) itse vähentämisosuus meni oireitta, mutta kun viimeinenkin murunen jäi pois, tuli niitä kuuluisia aivosähköiskuja ja lievää epävarmuutta tasapainon suhteen, ja ennen kaikkea tunteet tulivat niin voimalla pintaan että olin pari viikkoa aivan holtiton: pääosan ajasta raivon vallassa, ajoittain lohduttoman itkuinen ja itsetuhoinen, hetkittäin liikutuin kyyneleisiin saakka ihan arkisissa tilanteissa. Seksivietti nousi esiin hyvin voimakkaana. Näiden muutaman viikon jälkeen olo tasoittui ja n. 1 kk jälkeen olo oli jo aika ok. Oli upeaa kun ilon ja onnenkin tunteet nousivat esiin noiden lopetusoireiden jälkeen.

Aurorix 600 mg: ei lopetusoireita, sivuoireet (valvominen, närästys, lievä tokkuraisuus, refluksi) hävisivät todella nopeasti.

Brintellix 10 mg: ei lopetusoireita.

Olen syönyt paroksetiinia lähes 15 vuotta, määrättiin alun perin keskivaikeaan masennukseen ja paniikkihäiriöön. Hirveä aine, jos unohdan ottaa päivän annoksen niin jo muutamassa tunnissa iskee viekkarit; päällimmäisenä sähköiskutuntemukset päässä. Haluan eroon tästä myrkystä, mutta ei todellakaan ole helppoa.

Jäänyt pienehkö trauma, kun joskus 12 vuotta sitten opiskelupaikkakunnalla pääsi lääkkeet loppumaan, ja koska silloin ei mitään sähköisiä reseptejä tunnettu, en saanut siltä istumalta lisää lääkettä mistään. Seurasi elämäni kamalimmat puolitoista vuorokautta; sähköiskuja, hikoilua, pahoinvointia, itkukohtauksia...

"Brain zapit" olivat lopulta niin pahoja että pystyin vaan makaamaan paikallani liikkumatta. Lopulta sitten opettajani lähti viemään minua sairaalan päivystykseen, missä odotin noissa olotiloissa 4-5 tuntia päästäkseni kuulemaan kiukkuiselta, kiireiseltä lääkäriltä, että "höpö höpö, ei mikään lääke tuollaista tee, itse vaan kuvittelet ja kehität itsellesi nuo oireet". Pitkin hampain lopulta kirjoitti uuden reseptin, ja saatuani pillerin olo helpotti n. tunnissa. Myöhemmin kun omalle lääkärilleni kerroin tästä, oli hänkin melko järkyttynyt ja ihmetteli, että miten voi olla ettei lääkäri tiedä ettei SSRI-lääkettä voi lopettaa seinään ja jos niin tekee niin oireet voi olla todella pahat.

Nyt olen omatoimisesti piiitkän ajan myötä purkanut lääkitystäni pois. Olen onnistunut pudottamaan Seroxat-annoksen 40 milligrammasta 20:een. Siitä alaspäin on kuitenkin ollut vielä vaikeampi päästä. 10mg ei tule vielä kysymykseen, iskee kesken työpäivän niin pahat viekkarit ettei pysty olemaan. Seuraavaksi siis varmaan 3/4 20mg:n tabletista, ainakin useamman kuukauden ajan. Ehkä jonain päivänä pääsen tästä paskasta eroon. 

Ja sitten mua syyllistettiin Kelan toimesta kun en halunnut, enkä halua, syödä mitään SSRI-lääkkeitä.

Suu aivan järkyttävän kuiva, siis ihan hirveä tunne, koko ajan teki mieli juoda vettä. Kovaa heikotusta ja pyörrytystä, "outo olo", kutinaa jaloissa ja käsissä, aivan JÄRKYTTÄVIÄ kuumia aaltoja, yhtäkkiä hiki vaan valui tyyliin kun vaihdoin lakanat olin aivan hiestä märkä. Näitä oireita kesti noin kuukauden lääkkeen lopetuksesta.

Voi kiitos kaikille kokemuksistaan kertoneille! Tämä auttaa tosi paljon kun näiden vieroitusoireiden kanssa yrittää selvitä. Tullut tosi pahana, vaikka hitaasti lopetin. Monet kertomukset vaikuttavat tosi tutuilta.

Kyseessä paroksetiini, ja varsinkin tuon toisen saman käyttäjän tarina vaikutti niin tutulta.

Ikävää, että olette joutuneet kärsimään, mutta helpottaa ainakin tietää, mitä oireita on muillakin, niin että osaa suhtautua. Ja tietää, että ne menevät ohi ja että onnistumistarinoita on!

Kiitos!

Olisi myös lohdullista kuulla enemmänkin kokemuksista.

Ap