Mikä ihme saa teini-ikäisen karkaamaan kotoa

Kotona voi olla onelmia eli suomennettuna on liian lepsu kuri. KApina ja seikkailun halu. 

Silppu kirjoitti:

Kotona voi olla onelmia eli suomennettuna on liian lepsu kuri. KApina ja seikkailun halu. 

Päinvastoin, kotona on liian kova kuri ja sitä tarvitsee kapinoida. Miksi sitä pitää lähteä pakoon, että saa tehdä kaikkea.

Kyllä se liian kova kuri on.

Tuli myös mieleen, mitä minun poika teki joskus 15 v. Hän meni illalla/yöllä ulos parvekkeen kautta. Miksi ihmeessä? Ovikin olisi ollut... enkä olisi sitä kuullut, kun nukuin.

Silppu on varmaankin tuutannut blogiinsa uuden turauksen, kun pitää käydä joka ketjussa räyhäämässä.

Joskus se vaan on teini-ikä ja kasvamisen kipeys. Mun teini oli lapsena kiltti ja sellainen kaikkien kaveri, meillä koti on ihan tavallinen koti, eroperhe nyt ollaan, mutta vanhempina ollaan aina kunnioitettu toisiamme, lasten asiat hoidettu yhdessä, ollaan väleissä.

Mut sit se kasvaminen vaan oli niin älyttömän dramaattista ja tuskaa teinin itsensä kokemana, hormonit hyrrää, aivot kehittyy, mieli ei pysy mukana. Meillä on aina ollut hyvät puhevälit ja juteltu kaikesta, mutta sit vaan tuli aika, kun mä olinkin kaikkein kamalin mahdollinen ihminen ja kaikessa piti kapinoida. Tyttö kerran "karkasi" kotoa palotikkaita pitkin, no okei oli tullut takaisinkin samaa reittiä, mutta höntti pikkuinen ei tajunnut, että lumihangessa oli jäljet. Kyse oli vaan ihan siitä, että yhden hölmöilyn jälkeen määrittelin 3 illan kotiarestin. Mutta kun oli maailman väärinymmärretyin kakara kuulemma, niin karkasi iltakymmeneltä kaverin luo ja oli hipsinyt takaisin kotiin joskus aamulla. :D

No okei, ei ole karannut kotoaan jäljettömiin pysyvästi. On hölmöillyt viinan ja nuuskan kanssa. On kokenut maailmantuskaa, jota on sitten purkanut hölmöin keinoin.

Mutta siitä se sitten rauhottui, ja nykyään on ihan järkevä 19-v nuori.

Kerron oman tarina, vaikka sitä ei kukaan kysynytkään.

Karkasin kotoa kun olin 16 vuotias, olin aloittanut lukion edellisenä syksynä. Olin aikaisemmin lopettanut pitkäaikaisen harrastuksen ja elämässäni oli iso tyhjä aukko, opiskelu ei kiinnostanut ja mitä pidemmälle lukuvuotta päästiin sitä masentuneempi olin. Itsetuhoiset ajatukset heräsivät joululoman jälkeen ja kouluun palaaminen tuntui ylivoimaisen vaikealta.

Päivästä toiseen kuitenkin pakotin itseni kouluun "zombina", tätä jatkui aina maaliskuun lopulle asti, kunnes lopulta romahdin. En jaksanut enää, olin valmis joko tappamaan itseni tai katoamaan täysin. Seuraavana esitin lähteväni normaalisti kouluun, vaikka todellisuudessa meninkin rautatieasemalle odottamaan junaa.

Matkustin useamman tunnin matkan kotiseudultani Itä-Suomesta Helsinkiin, jossa minulla oli tarkoitus viettää päivä ja miettiä suunniltemaani vielä kertaalleen.

Myöhään illalla sain puhelun huolestuneen puhelun äidiltäni, ja lopulta kerroin missä olen, jätin tosin kertomatta syyn.

Olen hyvästä perheestä, minulla oli ystäviä, ja ulkoisesti kaikki olikin hyvin, ja tuskin kukaan osasi aavistaan mitä päässäni liikkui. Olen aina ollut läheinen etenkin äitini kanssa ja tuo puhelu "herätti" minut ja tulin järkiini, olin siihen asti ollut valmis lopettamaan kaiken, mutta tuon puhelun takia tajusin etten voinut tehdä sitä vanhempieni takia.

En ole kertonut tätä kenellekään tähän päivään asti, vaikka tapahtuneesta onkin jo kulunut 8 vuotta.

Yleensä ne on rikottujen perheiden lapsia ja sijaiskodissa asuvia.

Itsenäistyminen ja napanuoran katkaisu. Joillakin se on vaikeampaa, kun on ollut läheiset välit vanhempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ne on rikottujen perheiden lapsia ja sijaiskodissa asuvia.

Höpöhöpö. Oma lapseni lähti pahoille teille nimenomaan ison ydinperheen likan kanssa. Meillä eroperhe, heillä ydinperhe. Eli omat tilastoni 50% ja 50%.

Yksi karkasi sen takia, kun ei saanut tahtoaan läpi. Eli kiristyskeinona.

Ja muistaakseni jollain vähemmistöllä oli ihan tapa karata teini-iässä, taisi liittyä treffikulttuuriin (ei saa treffailla joten karataan oman kullan kanssa).

Hölmöys.

Mun lapsi karkasi ekan kerran jo kutosella. Olivat karanneet kaverinsa kanssa lähimmälle kylälle ostamaan pojille ystävänpäivälahjoja. Teini kertoi syyksi, että tiesi, etten olisi päästänyt sitä moisen syyn perusteella. Enkä olisikaan. Kauppaan olisin voinut tytöt autolla kuskata. Mutta ostoksille piti päästä nimenomaan ilman vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Yksi karkasi sen takia, kun ei saanut tahtoaan läpi. Eli kiristyskeinona.

Ja muistaakseni jollain vähemmistöllä oli ihan tapa karata teini-iässä, taisi liittyä treffikulttuuriin (ei saa treffailla joten karataan oman kullan kanssa).

Nyt se vähemmistö saa kunnalta ilmaisen kämpän ja toimeentulon 16-vuotiaana, koska "kuuluu kulttuuriin". Aivan sairasta. Ei ole ihme, ettei koulut kiinnosta, koska opiskelemaan pääsy ja opiskelijakämppä oli itselläni ainut tapa päästä kotoa pois, niin opiskelu kiinnosti jo ihan siitäkin syystä.

Tuo on kyllä pahimpia pelkoja, että lapsi karkaa kotoa. 16-vuotiaani on jo ehtinyt joutua kaikenlaisiin pikkuongelmiin, koulussa ja vapaa-ajalla, jotenkin yläasteelle siirtyminen aiheutti aikamoista kapinaa, uusille kavereille piti todistaa jotain jne. Jossain vaiheessa tuntui että lapsen on vallannut  joku ihan muu, piti laittaa sijoitukseen kuukaudeksi että sen myötä rauhoittuisi. Sen jälkeen tietty kaikki sossupalaverit, mistä olen kyllä kiitollinen, saatiin hienosti apuja. 

Nyt on ollut jo pitkään rauhallista, koulu on alkanut sujua paremmin, kotiintuloaikoja ja muita sääntöjä noudattaa mukisematta, tekee kotitöitä, ei haasta riitaa eikä huuda. Olen tosi onnellinen tästä, mutta mietitään välillä, rauhoittuiko tilanne/murrosikä tosiaan näin nopeasti vai tuleeko joku uusi takapakki..... Toivottavasti ei.

Vierailija kirjoitti:

Silppu kirjoitti:

Kotona voi olla onelmia eli suomennettuna on liian lepsu kuri. KApina ja seikkailun halu. 

Päinvastoin, kotona on liian kova kuri ja sitä tarvitsee kapinoida. Miksi sitä pitää lähteä pakoon, että saa tehdä kaikkea.

Liian tiukkaa kuria ei ole. Lapsi oppii vain kovalla kurilla miten kuuluu elää ja olla. Omalla kohdalla tehosi parhaiten pään tunkeminen vessanpönttöön

Tyhmyys ja hormoonit.

Kiva lukea näitä