Onko muilla kevät aikaan masennusta?
Mikä ihme siinä on että joka kevät tulee tämä sama ranteet auki fiilis. Kaikki ahdistaa suunnttomasti. Ärsyttää tarpoa tuolla likaisilla kaduilla. Osittain on jäätä ja osittain sulaa. Koko ajan saa kävellä niska jumissa "jännittyneenä".
Aurinko sulattaa kaiken pas##n näkyville...hiekka ja kura kantautuu eteiseen. Parkkipaikat on järkyttävässä polanteessa.
Ei osaa edes pukea mitään oikein päälle. On joko liian kylmä tai kuuma kokoajan. Järkyttävät lumikasat on tuossa vielä ainakin kahdeksan seuraavaa viikkoa. Inhoan kevättä.
Kommentit (19)
Sama täällä. Kevät on ruma ja haiseva vuodenaika. Inhottaa myös miten se saa jotkut ilmiöt lisääntymään (pultsarit ja kerjäläiset alkaa taas pyöriä enemmän kadulla).
Tilastojen mukaan itsemurhia tehdään eniten keväällä. Eli kyllä se ahdistaa muitakin. Tälle yksi biologinen selitys on se, että joillakin hormonien tuotanto häiriintyy kun valon määrä lisääntyy.
Keväällä tehdään eniten itsemurhia. En siis ihmettele, jos masentaa.
Mulla särkenyt päätä, migreeni, jo kahdeksatta päivää peräkkäin. Oksettaa ajatuskin auringonpaisteesta. Tänä vuonna ei ole ollut muita näin pitkiä kipuputkia.
Kevät on ehdottomasti rumin ja inhottavin vuodenaika. Ja ihan sama on mullakin tullut nyt vanhemmiten, että näin keväällä ei huvita enää yhtään mikään mutta heti helpottaa kun päästään kesään. Toki silloin sitten masentaa se, että kaikki kivakin pitää aina tehdä yksin :(
Jostain syystä syksyllä ja talvella yksinäisyys ei tunnu niin pahalta.
Mua ahdistaa kaikki tekemättömät työt niin sisällä kuin pihallakin. Elämä rullaa niin samanlaisena. Samoja juttuja pyöritellen. Aina uudelleen alusta vaan.
Auringonvalo on todella kylmän ja ruman sävyistä näin keväällä.
Ap. Ei nuo ole päteviä syitä ihan oikealle masennukselle, jos puhutaan sairaudesta.
Kaikki ahdistaa ja masentaa. Oma elämä junnaa paikallaan, parisuhteesta hävinnyt kaikki romantiikka, hukun töihin, maailmalla ja naapurissa tapahtuu jatkuvasti kauheuksia. Luonto kuolee hiljalleen ja me vaan seurataan sivusta. Toivottavasti parin kuukauden kuluttua ahdistus ja masennus taantuu ja eiköhän se sitten palaa taas vuoden päästä.
Tykkään keväästä, mutta olen silloin selvästi normaalia alakuloisempi, en nuku kunnolla ja iholle tulee finnejä. Hormonit jotenkin sekaisin ilmeisesti.
kevät on kuin uudelleen syntymisen aikaa
Väsyn hirveästi keväisin. Tuntuu että kun valo lisääntyy niin nopeasti, se on elimistölle shokki. Tai sitten painaa vaan menemään koska on valoisaa vaikka tottunut talvella ottamaan rauhallisemmin. Itse rakastan kevättä. Tykkään kyllä kaikista vuoden ajoista.
Keväällä auringonvalon lisäännyttyä serotoniinitasot nousevat ja tämä voi aiheuttaa masentunutta mielialaa. Samankaltainen vaikutus tulee kun aloittaa SSRI lääkityksen, jolloin masennusoireet voivat alkuun pahentua.
Itselle kevät vaikeaa aikaa.
Kyllä on. Ahdistus- ja paniikkihäiriöoireet sekä masennus paheentuvat keväisin ihan valtavasti. Huhtikuu on pahin kuukausi joka vuosi.
Jostain syystä kevättalvella saan valtavasti energiaa mutta tässä vaiheessa kevättä homma kääntyy ahdistuksen puolelle. On jotenkin ihan vereslihalla ja palasina. Syksy vie energian, kevät sekoittaa nupin ahdistuksella.
Kyllä kevät ahdistaakin esim.pölyt asunnossa näkyvät kun aurinko paistaa, samoin likaiset ikkunat jotka talven pimeillä eivät niin erotu. Omat vaatteet näyttää kauhtuneilta ja kuluneilta jos talvella näyttivät pimeydessä siisteiltä. Oma olemus rempsottaa. Hieman ylipainoisena kauhulla mietin mitä puen lämpimämmillä keleillä päälle. Takin alle saa läskejä peittoon ja pipon ja hupun alle voi talvella kätkeytyä ja peittää roikkuvat hiukset jne.
Lisäksi osittain on hirveän ruman näköistä esim. kaupunkialueella kun lumenrippeet on ihan likaisia eikä ruoho ja lehdet vielä viherrä. Kaikki roskat paljastuu talven jäljiltä jne.
Toisaalta kevätaurinko tuo mukanaan ripauksen toivosta. Eli kaippa se kuuluu siihen että kohta luonto on vehreimmillään ja eläin- ja lintumaailma lisääntyy ja luo uutta.
Tosi raskas sellainen. Minulla on diagnosoituna vaikea-asteinen krooninen masennus, mutta nyt menin aivan maihin; syömättömäksi ja liikkumattomaksi. Tosin sairastan myös fyysisesti, mutta tarkoitan lähinnä sänkykuntoisen liikkumattomaksi. Nostelen Cymbaltaa. Kaiken lopunkin ruokahalunhan se vie, mutta jospa jonakin päivänä nousisin taas sohvalle.
Luin vuosia sitten jostain, että kaamoksen jäkeinen masennus on yleisempää kuin kaamosmasennus. En muista oli jotain erityistä syytä. Syystäkin kai sanotaan, että huhtikuu on kuukausista julmin.
Minä taas kärsin Suomen 6 kuukautta kestävästä talvesta, koska pimeys jotenkin vie ilon mennessään.
Lumen sulaminen nyt keväällä olisi kyllä tervetullutta auringon lisäksi.