Lue keskustelun säännöt.
Ihmetteletkö jos äiti jonka nuorinkin lapsi jo eka/tokaluokkalainen tekee töitä vain keikkalaisena,
08.04.2019 |
ei läheskään jokapäiväisesti, eli käytännössä on ainakin puolittain yhä kotiäiti?
Kommentit (29)
En ihmettele. Ihmetteletkö itse? Itse joudun todennäköisesti perhesyistä irtisanoutumaan vakituisesta työstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miksi ihmettelisin? En itsekään mennyt enää töihin lasten synnyttyä. Kotiäitinä olin ja kotirouvaksi ryhdyin heidän muutettuaan kotoa. Ihan normaalia maailmalla.
Meidän alalla ainakin kadehditaan freelancereita.
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele. Kadehdin niitä joilla on mahdollisuus valita keikkatyö ja elää vailla kokoaikaisen työn orjuutta.
Näkyykö tuo kateus kenties jotenkin suhtautumisessasi esim. ilkeilynä tällaiseen henkilöön, jos esim. omalle työpaikallesi tulisi tällainen keikkalainen?
No tuota, keikkalaisena, eskari-ikäisen vanhempana suunnittelen jatkavani näin hyvinkin pitkään. Määrään itse työaikani, vapaa-aikaa on paljon. Taloutemme kestää tämän järjestelyn, joten en näe syytä hakeutua vakityöhön täydellä työajalla. Ei liity äitiyteen mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitä ihmettelemään. Jos kaikkea vain ihmettelisi, ei muuta ehtisi tehdä. Jotkut ihmiset ottaa oikein asiakseen ihmetellä muiden elämää.
En ihmettele muiden ihmisten perhe-elämää. Vain jos se maksatetaan minulla eli hankitaan kuusi lasta tukien varassa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailmassa on ihmisiä joille työnteko on pelkästään harrastus eli toimeentulo on peräisin jokoperintö rahoista tai esimerkiksi veikkausvoitosta. Työkeikkoja tällainen henkilö tekee sen vuoksi että hänellä olisi silloin tällöin muutakin tekemistä kuin pelkästään kotona istumista ja toisaalta tällainen henkilö saattaa myös tykätä työstään eikä halua lopettaa sitä kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
No tuota, keikkalaisena, eskari-ikäisen vanhempana suunnittelen jatkavani näin hyvinkin pitkään. Määrään itse työaikani, vapaa-aikaa on paljon. Taloutemme kestää tämän järjestelyn, joten en näe syytä hakeutua vakityöhön täydellä työajalla. Ei liity äitiyteen mitenkään.
Oletko kohdannut keikkatyöpaikoissasi vakkareiden taholta ihmettelyä tai ilkeilyä siitä ettet ole kokoaikatöissä vaan sinulle on vapaus valita milloin työskentelet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihmettele, joku niistä lapsista on erityinen kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
No tuota, keikkalaisena, eskari-ikäisen vanhempana suunnittelen jatkavani näin hyvinkin pitkään. Määrään itse työaikani, vapaa-aikaa on paljon. Taloutemme kestää tämän järjestelyn, joten en näe syytä hakeutua vakityöhön täydellä työajalla. Ei liity äitiyteen mitenkään.
Tämä työnteon malli on aika ihanteellinen lapsiperheelle. Meillä niin päin, että mies tekee keikkaa ja minä uraa. Keikkatyö antaa joustavuutta lapsiperheelle. Ja samalla molemmat vanhemmat kuitenkin tekevät töitä. Jos tulisikin ero ja toisen pitäisi hakeutua kokoaikaisesti työmarkkinoille, olisi se huomattavasti helpompaa keikkatyötä tekevänä kuin täysin kotirouvana/herrana. Näyttää kuitenkin huomattavasti paremmalta cv:ssä kuin vain kotona oleilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele. Kadehdin niitä joilla on mahdollisuus valita keikkatyö ja elää vailla kokoaikaisen työn orjuutta.
Näkyykö tuo kateus kenties jotenkin suhtautumisessasi esim. ilkeilynä tällaiseen henkilöön, jos esim. omalle työpaikallesi tulisi tällainen keikkalainen?
Minulle kateus ei tarkoita sitä että käyttäytyisin huonosti muita kohtaan. Osaan olla kateellinen ja samalla vilpittömän iloinen toisen puolesta. Eli ei, en ilkeile.
En ihmettele. Useampikin tuttu joka tekee näin, ja itsekin tein jossain vaiheessa pelkkää yövuoroa keikkalaisena. Tosin täydet viikkotunnit, joskus ylikin. Parempi palkka ja se valinnanvapaus, kyllä vaan kelpasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä pitäisi ihmetellä?
Eiköhän suurin osa käy töissä vain rahan takia ja elättääkseen perheensä ja jos sitä rahaa olisi, moni jäisi kotiin ja tekisi juuri sitä mistä tykkää.
Harvalla on kuitenkaan mielenkiintoista työtä tai jossa saisi käyttää luovuutta ja kykyjä mitä haluaisi, vaan suurin osa on toisten käskytettävänä.
Mä olin kotirouvana, kunnes nuorin meni yläasteelle. Olin siis 17 vuotta kotirouvana ja sitten hain keittiöpuolelta keikkahommia.
Nyt kolmatta vuotta keikkaduunarina. Sopii mun ja perheen hipiälle.
Minusta ihanteellinen ratkaisu jos perheen talous vaan sen kestää, eikä ole ulkopuolisilla tuossa ihmettelemistä tai nokan koputtamista.
En ihmettele. Ihan normaali valinta (ja vaikka ei olisi normaali niin ei kuulu minulle yhtään).
Miten tällaiseen keikkailijaan suhtaudutaan työpaikoilla, esim. jos päiväkodeissa keikkailee? Ilkeilevätkö vakkarit keikkalaiselle kun tällä elämä "helpompaa" kun voi valita koska ja miten paljon töitä tekee? Ja etenkin juuri jos kaikki lapset jo koulussa niin pidetäänkö elämäänsä liian "helppona"?
Olen keikkalainen koska työ mitä teen on erikoista, sillä ei ole varsinaista alaa, eli olen pakostakin freelancer.
En ihmettele. Kadehdin niitä joilla on mahdollisuus valita keikkatyö ja elää vailla kokoaikaisen työn orjuutta.