Ihmetteletkö jos äiti jonka nuorinkin lapsi jo eka/tokaluokkalainen tekee töitä vain keikkalaisena,

Mun kuopus on 11v ja teen maatalousalan keikkatöitä. Monta kertaa on tarjottu vakkaripaikkaa maatalouslomittajana, mutta en halua sitoutua siihen. Teen mieluummin tuntilaisena, jolloin voin itse päättää milloin mulle sopii. Vakkarina mulle joku laatisi neljän viikon listan ja päättäisi koska olen töissä/vapaalla. En voisi sitoutua omiin harrastuksiin. Nyt voin päättää, että joka keskiviikko osallistun vesijumppaan ja kieltäytyä töistä keskiviikkoisin. Voin päättää mitkä viikonloput olen vapaalla ja milloin töissä.

Työskentelen kolmelle työnantajalle satunnaisesti, mutta kuitenkin niin, että saan itseni ja perheeni ruokittua ilman tukiaisia. Välillä on hiljaisempaa, välillä teen pitkiä työputkia, välillä pitkiä päiviä. Rahaa laitan sukanvarteen, että on sitten mistä ottaa jos sattuu hiljaisempi aika.

Mitähän ihmettelemässä tässä kuviossa nyt sitten oikein on? Ehkä meidät keikkatyötä tekevät jotenkin mielletään työtä vieroksuviksi, mutta ei se keikkatyö tarkoita välttämättä sitä, että tekis töitä jotenkin vähemmän kuin vakkarit. Itse asiassa mä taidan paiskia töitä jopa enemmän kuin vakkarit meidän alalla.

Miksi ihmettelisin? Itse teen keikkatöitä ja määräaikaisuuksia (joiden jälkeen pidän lomaa), vaikka olisi vakituistakin tarjolla. Ei ole edes lapsia, arvostan vain vapaa-aikaa.

Enemmän ihmettelen perhettä joka matkustelee noin vain, äiti kotona kahden lapsen kanssa ja mies duunarihommissa.

Itse työskentelen sivutoimisena opettajana, päätoimista en ole löytänyt. Mies tienaa hyvin, joten nämä ovat olleet oikein mukavia vuosia. Kaikki kuitenkin kyselevät jatkuvasti että olenko etsinyt parempia töitä ja asenne on kuin en tekisi töitä lainkaan, vaikka en nosta tukiakaan. Äitien osapäivätyö on muualla Euroopassa aivan normaalia, Suomessa sitä ei arvosteta vaan oletetaan että kaikki haluavat painaa töitä hulluina.

Tein osa-aikaisia töitä siihen asti kunnes lapset olivat 10 ja 13 v. Ja olin yksinhuoltaja puolet tuosta ajasta. Teinien kulut on vaan niin paljon isommat, että oli pakko ottaa kokopäivätyö. En tykkää yhtään tästä, ei vaan sovi mulle. Ei jää energiaa eikä aikaa tärkeisiin asioihin, kun työ imee kaiken. Olen huonompi työntekijäkin näin. Nelipäiväisellä viikolla jaksoin olla innostunut, nyt en. Koitan siis löytää taas keikkatyötä kun tämä sopimus loppuu.

Jollain aloilla keikkaa riittää ihan täysillä tunneillakin. Minulle keikkalaisuus mahdollistaa esim sen, että voin päättää milloin pidän loman ja työvuorot on helppo valita sen mukaan miten itselle sopii. Eikä tarvitse olla missään huonossa työyhteisössä, kun senkin voi valita missä käy :)

ei, vaan ihmettelen näin hölmöä aloitusta

Vierailija kirjoitti:

ei, vaan ihmettelen näin hölmöä aloitusta

Tällä nyt etkä yritettiin saada sitä reaktiota, että kaikki olisivat kauhean kateellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei, vaan ihmettelen näin hölmöä aloitusta

Tällä nyt etkä yritettiin saada sitä reaktiota, että kaikki olisivat kauhean kateellisia.

Tai sitten aloittajalla on valitettavasti ikäviä kokemuksia muiden suhtautumisesta kotiäitiyteen ja vähillä tunneillä työntekoon erityisesti silloin kun lapset ovat jo isompia.  Ympäristön oletus on että pitää olla töissä ja tehdä täysiä työtunteja. Tästä normista poikkeamista katsotaan karsastaen, valitettavasti.