Kateellinen parhaalle kaverilleni
enkä pääse asiasta millään yli, olen vaan ihan toivottoman mustasukkainen. Tämä ystäväni on sanoinkuvaamattoman kaunis kasvoiltaan, hiuksistaan, vartaloltaan. Luonteessakin on lukuisia positiiviseksi luettavia ominaisuuksia. Myös rahaa löytyy, paljon hyviä kavereita, kiva harrastus, vanhemmat eivät ole eronneet ja perheessä kaikki hyvin(ainakin sen mitä tiedän, tietenkään ei voi olla 100% varma vaikka melkein kaiken toisistamme tiedämmekin), huoliteltu ja muodikas tyyli, jätkätkin pyörii ympärillä niin, ettei laskuissa pysy mukana. Tiedän, ettei kukaan ole täydellinen, mutta välillä tuntuu, ettei kaikki kortit ole menneet tasan, itsellä kun ei oikeen mikään noista yllä luetelluista ominaisuuksista pidä paikkaansa. D: Vertaistukea tai vinkkejä tästä tunteesta eroon pääsemiseen??
Kommentit (5)
Mä voisin olla sun kaveri. Olen väsynyt noihin kateellisiin ” kavereihin”
Eihän olekaan täydellinen. Hänellä on kateellinen kaveri.
Olisit onnellinen kaverin puolesta.
Ei tartte olla toisesta kateellinen.. muista myös hyväksyä itsesi ja älä vertaa kaveriasi itseesi.. sun pitää myös ajatella itsestäsi posiitiivisesti 😊 kyllä sustakin löytyy jotain hyviä piirteitä tai asioita..
Toivottavasti pääset yli kateudestasi
Vierailija kirjoitti:
Olisit onnellinen kaverin puolesta.
Mä olenkin, oikeasti. Se vaan kirpaisee joka kerta yhtä pahasti kun saan kuulla kuinka se kaverin veljen serkku tuli kehumaan siitä ja siitä asiasta. Ja olen kuullut sen saman jo niiin monta kertaa että alkaa jo pännimään tämä toisen varjoon jääminen.
Selvennyksenä vielä, nostin vain ystävyytemme heikon kohdan esiin, sillä en haluaisi sen pilaavan välejämme. Muilta osin ystävyys toimii, meillä on jopa liiankin usein hauskaa ja viihdymme yhdessä tosi hyvin.
Ap
Unohdin vielä mainita, etten varsinaisesti ole ko. asiasta ystävälle puhunut.
Hän itse ei nähtävästi tiedosta ”täydellisyyttään” eikä minun kokemaa katkeruutta asiasta.
Ap