Alkoholittomat ihmiset, onko teillä koskaan kivaa? Mitä teette tylsinä hetkinä?

Monet juo niin paljon etteivät muista tekemisiään. Miten se on sellaista hauskaa mitä voi muistella vielä vuosien päästäkin?

Alkoholia käyttävät ihmiset ovat juuri niitä jotka eivät osaa pitää hauskaa. En tarkoita asiallisia alkumaljoja tms vaan sitä että aina kun on juhlat vedetään pää täyteen ja loppuillasta sekoillaan minkä keretään. Se ei ole ollenkaan hauskaa. Juhlasta saa paljon enemmän irti kun pysyttelee selvinpäin tai ottaa korkeintaan muutaman.

No eipä kilttinä miehenä ole juuri kivaa yksin kotona, ja miksi edes joisin kilttinä miehenä.

Eipä nykyään tavallisella miehellä ole mitään asiaa naismarkkinoille. Sugardaddyt, miljonäärikiekkoilijat yms. keräävät potin.

Ei ilo ilman viinaa ole teeskenneltyä, vaan ilo viinan kanssa on keinotekoista.

Mulle alkoholista ei tuu mieleen hauskanpito, vaan krapula, katumus, hölmöily jne.

Ilman alkoa elämässä havaitsee paljon enemmän mahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Onko ap ollut edes lapsena raitis? Oliko silloin koskaan kivaa?

Tietysti oli. Join ekan kerran vasta täysi-ikäisenä. Olen monet illat itkenyt silmäni päästä, kun haluan vain takaisin lapsuuteen ja siihen että oli kivaa ilman alkoholia. Haluan takaisin siihen, että voin innostua kaikesta kuten lapsuudessa. Nykyään en innostu mistään ilman että siihen liittyy tavalla tai toisella alkoholi. En vaikka menee hyvin. Vakityöt, oma asunto (ei vuokra, vaan oma), kaverit, harrastuksia. Alkoholista on tullu mun elämän suola, jota ilman en ole mitään. Tuntuu että kuolisin tylsyyteen ilman sitä. AP

On hauskaa. Käyn keikoilla, reissailen, hengailen ihmisten kanssa. Elämä on hyvää, en koe alkoholittomana jääväni mistään paitsi.

Tylsää on toki joskus, mutta eikös se oo ihan normaalia että tylsyyttä joutuu joskus sietämään? Sillon sitten räplään kännykkää, niinkuin liki kaikki muutkin tekee,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap ollut edes lapsena raitis? Oliko silloin koskaan kivaa?

Tietysti oli. Join ekan kerran vasta täysi-ikäisenä. Olen monet illat itkenyt silmäni päästä, kun haluan vain takaisin lapsuuteen ja siihen että oli kivaa ilman alkoholia. Haluan takaisin siihen, että voin innostua kaikesta kuten lapsuudessa. Nykyään en innostu mistään ilman että siihen liittyy tavalla tai toisella alkoholi. En vaikka menee hyvin. Vakityöt, oma asunto (ei vuokra, vaan oma), kaverit, harrastuksia. Alkoholista on tullu mun elämän suola, jota ilman en ole mitään. Tuntuu että kuolisin tylsyyteen ilman sitä. AP

Onko alkoholismiin kuoleminen muka parempi vaihtoehto?

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla koskaan kivaa ilman alkoholia?

Mä en itseasiaaas ole koskaan tullut ajatelleeksi mitään sen kautta etttä tulisi ollla jotenkin erityisen kivaaa. Se on tapa esiittäää tälllaisia mielikuvia kontrsateiiina jotta saaa mielen hyvä tuuuuliseksi.

Ilman alkoholia on tuhat kertaa kivempaa kuin sen kanssa. Mitä kivaa on että aivot on sumuiset, ei hallitse puhettaan ja kroppaansa? Mä käyn paljon ulkona, syömässä ja keikoilla kavereiden kanssa, käyn leffassa ja teatterissa ja kaikenlaisissa kulttuurijutuissa. Urheilen ja patikoin ja uin, kiipeilen kallioilla, fillaroin. Luen, soitan kitaraa, teen biisejä, meditoin, joogaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla koskaan kivaa ilman alkoholia?

Mä en itseasiaaas ole koskaan tullut ajatelleeksi mitään sen kautta etttä tulisi ollla jotenkin erityisen kivaaa. Se on tapa esiittäää tälllaisia mielikuvia kontrsateiiina jotta saaa mielen hyvä tuuuuliseksi.

Se mikksi käytän alkoholia saaan ajan kulumaaan nopeammmin.

No ei oo yhtään kivaa.

Kokkaan juuri karitsanpaistia, eikä tässä saa iloa siitäkään.

Sinccis

Enää en allekirjoita sanontaa "ilo ilman viinaa on teeskentelyä", vaikka 15v. sitten luulin asian olevan niin.

Laitanpa joitakin ilonaiheita tässä:

Avioliitossa menee paremmin.

Lasten kanssa nyk. hyvät välit.

Tulee lenkkeiltyä.

Kunto kohentunut.

Hoikistunut.

Naamastakin nätimpi.

Töissä jaksaa paremmin.

Rahaa jää säästöön.

Matkustelen puolison kanssa.

Aina ajokunnossa.

Ei rapulaa/morkkista.

Uskokaa tai älkää, em. johdosta raitis elämä

on iloisempaa!🙂

olen juonut n. 10 vuotta aika aktiivisesti aluksi se olikin hauskaa ja hauskan pitoa, kunnes 2 viimeistä vuotta tissutellen joka päivä 6-12 tölkkiä ja viikonloppuisin kunnon känni päälle, niin voin sanoa, että siitä on hauskuus kaukana, siinä keskittyy vain siihen juomiseen ja kaikki asiat on hoitamatta ja retuperällä, nyt ollut puolivuotta kokonaan ilman, niin jatkuva ahdistus, naaman turvotus, väsymys, krapulat hävinneet, nykyään ajatus paljon positiivisempaa, saa enemmän aikaiseksi ja kunnon unet. Ei kiitos enää alkoa

Juon alkoholia todella harvoin, nautin elämästäni enemmän ilman. Käymme mieheni kanssa leffoissa, risteilyillä, näyttelyissä, matseissa, konserteissa, vietämme hotelliviikonloppuja, syömme joskus ulkona, käymme ihan vain pitkillä kävelyillä ja joskus shoppailemassa, ja kivaa on ilman viinaakin. Ei jatkuvasti tarvitse edes olla mitään erityistä tekemistä, nytkin meni viikonloppu ihan kirjojen parissa. En silti kokenut vapaa-aikaani tylsäksi, vaan palauttavaksi.

Jos ap on juonut jo pitkään, kestää aikansa juomisen lopettamisen jälkeen, että alkaa nauttia ihan tavallisistakin asioista, ja "tylsästä", normaalista elämästä. Viina sotkee aivokemiat aika huolella, ja pitkäksi aikaa. Toivon, että ap saa jatkossa myös jotain muuta sisältöä elämäänsä.

Olin nuorempana hieman samanlaisessa tilanteessa, kuvittelin oikeasti, ettei viikonloppua voi viettää ilman alkoholia. Tai sitten on ihan tappavan tylsää. Kyllästyin sitten totaalisesti pöhöttyneeseen ulkomuotooni ja krapulapöhnään. Veikkaan, että näin käy aika monelle, kun kilometrejä tulee lisää mittariin. Ja hyvä niin.

Tylsät ihmiset kuvittelevat kännissä olevan(sa) hauskaa/koja, mutta ei humala juttujen laatua ainakaan paranna. Aika monesta tulee kännissä täys(s)ääliöitä.

20 vuotta enemmän tai vähemmän juodessani mietin ihan samoja juttuja. Loppujen lopuksi ilo oli aika tyhjää, näin jälkikäteen ajateltuna. Asiat, jotka silloin tuntuivat hauskoilta, tuntuvat nyt turhilta. Ystävätkään eivät humalassa olleet mitä ne ovat nyt.

Nyt olen ollut kolmisen vuotta raittiina. Meni aikansa, että ilo alkoi löytyä bilettämisen ulkopuolelta. Olinhan yhdistänyt hauskanpidon ja alkoholin jo teini-iästä asti. Piti opetella tuntemaan itsensä ihan uudelleen: minkälaiset asiat minua kiinnostaa? Millaisia asioita tykkäsin tehdä lapsena?

Joskus kun on vähän masentunempi olo kaipaan vieläkin sitä nousuhumalan tuomaa nopeaa helpotusta. Toisaalta kun tiedän, että se helpotus kestää vain pienen hetken ja johtaa suurempaan ahdistukseen, niin pärjään mielummin ilman sitä lyhyttä hetkeä. Elämä näin on rauhallisempaa, tasapainoisempaa ja syvemmän onnen täyttämää. Suosittelen.

Loistava, täysin vapautunut seksielämä. Loputtomasti nautintoa.

(Kiitos, rakas, että olet.)

Tähän verrattuna alkoholihumala tai parilla kaljalla rentoutuminen tuntuu yhtä kutsuvalta kuin vesirokko.

Joutu on 10 vuotta, ei pelkästään viikonloppuisin vaan myös viikolla. Työpäivien iltoina kevyempää tissuttelua mut kuitenkin niin että tulee se nousuhumala "buzz"ja hyvä olo ja kaikki on kivaa, vaikka istun vaan sohvalla ja katon youtubevideoita. Viikonloppuisin sitten pe ja la kunnon kännit, kun ei oo aamuherätystä mihinkään ni ilo irti ja mitä väliä -mentaliteetilla. Hiljattain olin 2 viikkoa juomatta, elämäni tylsimmät kaks viikkoa, mutta taistelin väkisin kunnes kyllästyin ja retkahdin. Toisella viikolla ihmiset ihmetteli, et mitä mulle on tapahtunu, miten näytän niin erilaiselta ja paremmalta. Turvotuspöhö oli poissa, ja nukuin paremmin ja olin virkeämpi, mut silti oli aivan sanoinkuvailemmaton tylsää ja ilotonta, pelkää ajan tappamista mitä ihmeellisimmin keinoin. Kai siihenkin sitten tottuu (tottuisi) ajan kanssa, että elämästä alkais löytyy iloa jotenkin, jostain.

Vierailija kirjoitti:

Joutu on 10 vuotta, ei pelkästään viikonloppuisin vaan myös viikolla. Työpäivien iltoina kevyempää tissuttelua mut kuitenkin niin että tulee se nousuhumala "buzz"ja hyvä olo ja kaikki on kivaa, vaikka istun vaan sohvalla ja katon youtubevideoita. Viikonloppuisin sitten pe ja la kunnon kännit, kun ei oo aamuherätystä mihinkään ni ilo irti ja mitä väliä -mentaliteetilla. Hiljattain olin 2 viikkoa juomatta, elämäni tylsimmät kaks viikkoa, mutta taistelin väkisin kunnes kyllästyin ja retkahdin. Toisella viikolla ihmiset ihmetteli, et mitä mulle on tapahtunu, miten näytän niin erilaiselta ja paremmalta. Turvotuspöhö oli poissa, ja nukuin paremmin ja olin virkeämpi, mut silti oli aivan sanoinkuvailemmaton tylsää ja ilotonta, pelkää ajan tappamista mitä ihmeellisimmin keinoin. Kai siihenkin sitten tottuu (tottuisi) ajan kanssa, että elämästä alkais löytyy iloa jotenkin, jostain.

terveisin AP. Pientä kirjoitusvirhettä, olenhan juonut jo ties montakohan kaljaa. Aamulla töihin. Olen juonut tänäänkin, koska mulla on tylsää, vaikka olen tänään käynyt harrastuksessa, lenkillä, kokannut parin päivän ruoat valmiiksi kaappiin ja siivonnut kotona. Ei yhtäkään tylsyyden hetkeä kestä niin, ettei tölkki sihahda.