Vihaan miestäni
En enää tiedä mitä pitäisi tehdä tai miten olla. Vihaan häntä vaan niin paljon. Ei oma-aloitteisesti tee yhtään mitään. Nytkin hävisi yläkertaan katsomaan jalkapalloa, kun pitäisi lapsia laittaa nukkumaan. Huudan lapsille kun eivät rauhoitu, hän kuulee kyllä että minulla on täysi työ saada kolme lasta sänkyyn. Vaan ei tule auttamaan ellen PYYDÄ erikseen. Antaa mun hoitaa kaiken yksin.
Sama pätee niin siivoamiseen, kaupassa käyntiin, lasten kanssa tekemisiin esim uimahallissa käymisiin, pyöräilyihin, puistoiluihin... Oma-alotteisesti ei tee mitään näistä. Aina pitää pyytää ja anella. Että aikuinen mies menisi kauppaan ostamaan itselleen ja perheelleen ruokaa. Jos minä en mene kauppaan, enkä pyydä miestä menemään, niin sitten ihmetellään suureen ääneen kun ei ole ruokaa ja pähkäillään mitö ihmettä sitä syötäisiin. Loppujen lopuksi varmaan tilaa pitsaa tms, mutta ei todellakaan lähde sen jälkeen kauppaan, jos kukaan ei vaadi, ja seuraavana päivänä sama tilanne.
Sanomattakin selvä, että minua ei huomioi millään tavalla. Tästä en ole edes enää pariin kolmeen vuoteen jaksanut välittää. Jostain syystä seksikään ei ole enää napannut minua... Mistäköhän johtuu?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan on niin että miehet on laiskoja, ja haluavat päästä mahdollisimman vähällä, kuitenkin saaden samalla sen naisen, lapset ja kodin, laittamatta tikkua ristiin. Asua mukavasti kun itse ei tarvitse tehdä mitään. Ei muuta syytä ole.
Sen takia naisten pitää pitää puoliaan. Ei saisi tehdä sitä virhettä, että sortuu ajattelemaan, että jos kertoo mitä vaatii mieheltä on itsekäs mulkqu. Ei ole, nainen on oikeutettu pitämäön puolensa ja sanelemaan miehille ehdot. Jos miestä ei miellytä, niin tietänee, missä on ovi. Ja siis tätä pitää tehdä heti suhteen alkumetreiltä alkaen, ettei mies kuvittele, että tässä on suhd, jossa ei tarvitse antaa mitään. Itsekin sorruin siihen virheeseen, että en ollut vain heti tarpeeksi vaativa.
t.kristallikissa
Mieskin "voi" sanella naisille ehdot, mutta eihän ne ressukat sitä käytännössä voi tehdä, kun pitää saada p*llua. Naisilla ei tällaisia rasitteita samanlaisena itsenäisyyden esteenä onneksi ole.
t.kristallikissa
Ollaan kyllä riidelty aiheesta monet monet kerrat, olen pyytänyt, vaatinut, rukoillut osallistumaan. Niin kauniisti kuin rumastikin. Lapsetkin kärsineet tästä. Mitä se auttaa, kun mikään ei kuitenkaan muutu? Mies ehkä sen yhden kerran suutuspäissään imuroi. Mutta en todellakaan jaksa enää riidellä aiheesta. Se vie energiaa ja iloa elämästä, ja lapset kärsii. T. Ap
teet miehelle lukujärjestyksen. Näin mies osaa tietää mitä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tollanen mies. Erosin, elämäni paras päätös. Tsemppiä
Olisi kiinnostava tietää oliko sinulla lapsia, jos oli, niin kuinka monta?
Vierailija kirjoitti:
Ollaan kyllä riidelty aiheesta monet monet kerrat, olen pyytänyt, vaatinut, rukoillut osallistumaan. Niin kauniisti kuin rumastikin. Lapsetkin kärsineet tästä. Mitä se auttaa, kun mikään ei kuitenkaan muutu? Mies ehkä sen yhden kerran suutuspäissään imuroi. Mutta en todellakaan jaksa enää riidellä aiheesta. Se vie energiaa ja iloa elämästä, ja lapset kärsii. T. Ap
Se on totta että lapset helposti kärsii. Ongelma on myös, että toiseltahan ei voi suoraan vaatia mitään, tai se ei ainakaan toimi. Jos vaatii sen pitää olla jotain sen tapaista, kuin että jos et tee minä.... ja sopiva seuraus siitä perään. Jotain omia valintoja. Ikävämpiä miehelle.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
teet miehelle lukujärjestyksen. Näin mies osaa tietää mitä tehdä.
Olemme sopineet, että hän imuroi joka toinen viikko ja minä joka toinen. Mutta häneltä jaa aina tekemättä oma osuutensa, jos en siitä erikseen huomauta. Nyt sitten ei vaan huvittanut hoitaa hommaa loppuun. Joku aiempi kerta, kun valitin ettei hän hoida osuuttaan, kuittasi asian ”mua ei häiritse pikku sotku”. Ja taas minä siivoan, koska minua häiritsee. Huomautuksena vielä, en todellakaan ole mikään ylisiisti ihminen, päinvastoin. Siivoaminen on itsellenikin hieman vastenmielistä, joudun tsemppaamaan itseäni että saan asuntomme näyttämään edes jossain määrin siedettävältä. Sitten kun toisella on aivan hällä väliä-asenne, niin se on tooosi raskasta. Kun ei itseäkään huvittaisi, niin pitää toista sitten puoliväkisin saada edes jotain tekemään muuta kuin sotkemaan lisää.
Ja miksi minun pitäisi tehdö lukujärjestys lasten kanssa tekemisistä? ”Tee lapsen kanssa jotain”? Onhan se nyt ihan sairasta. Rinnastaa se siivoamiseen ym velvollisuuksiin. Kyllä pitäisi miehen haluta joskus tehdä jotain omien lastensa kanssa, jotka on itse halunnut ja toivonut. Mitä lapsikin ajattelisi, jos laittaisin tällaisen lukujärjestykseen, jossa vessan pesut ym ikävät asiat samassa? T. Ap
Taas näitä. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka kauan ap:n mies on käyttäytynyt noin. Eli kotityöt ei kiinnosta ja lapsistakaan ei oikeastaan välitä. Mutta silti ap on välttämättä halunnut lisääntyä oikein kolmen lapsen voimin. No mutta jos sitä kerran suostuu kynnysmatoksi vuosien ajan, niin eipä se tilanne ihan nopeasti muutu.
Ap, suosittelen ensisijaisesti eroa.
Jos haluat vielä kokeilla jotain, niin unohda nuo että teillä olisi imurointivuorot tms. Anna sen sijaan useampi eri homma ihan kokonaan miehen vastuulle. Alkuun esim. ruokakaupassa käynti, tiskit ja roskat. Sellaisia hommia, joita normaaliälyinen ihminen ei voi jättää kokonaan tekemättä, jos kukaan muukaan ei niitä tee. Sulla on sitten omat vastuusi toki.
Jos mies pullikoi vastaan, kerro, että hänen tapansa yrittää tehdä sinusta kotiorja ja ainoa aikuinen suhteessa herättää sussa niin paljon kielteisiä tunteita häntä kohtaan, että vaihtoehdoksi ei sitten jää kuin ero. Tärkeää on, että sun on oltava valmis eroamaan, miehellä ei ole syytä muuttua, jos vaihtoehtona on jatkaa nykyisellä tavalla.
Muista hakea kunnon elarit vaikka raastuvan kautta, jos joudut eroamaan. Se on lastenkin etu.
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka kauan ap:n mies on käyttäytynyt noin. Eli kotityöt ei kiinnosta ja lapsistakaan ei oikeastaan välitä. Mutta silti ap on välttämättä halunnut lisääntyä oikein kolmen lapsen voimin. No mutta jos sitä kerran suostuu kynnysmatoksi vuosien ajan, niin eipä se tilanne ihan nopeasti muutu.
Kuten aloituksessa sanoin, tilanne on pahentunut vuosi vuodelta. Lasten kanssa omasta mielestään tekee paljon, kun vie heitä esim harrastuksiin (vien itse useimmiten) ja kerran talvessa käy luistelemassa (tämäkin toki pyynnöstä). On turha sanoa, ettei hän tee mitään, kun oli 2kk sitten luistelemassa. Suorastaan törkeää väittää sellaista. Ja saattaahan hän esim katsoa leffoja vanhempien lasten kanssa. Toki ihan kiva, mutta ovat vilkkaita poikia, jotka pelaavatja katsovat TV:tä muutenkin ihan liikaa, että jos se on ainoa tekeminen, niin jättäähän se aika paljon minulle. Toisaalta ihan mielläni opetan lapset uimaan, pyöräilemään, luistelemaan, laskettelemaan ym, mutta mitä teen tuollaisella miehellä? Tarvinko häntä meidän päivittäiseen elämään? T.Ap
Ihme määkijöitä tämä palsta täynnä. Kiinnostaisi kuulla miehen versio asiasta.
Olette siis kämppiksiä nykyisin. Ehkäpä mies reagoi tähän. Naiselta sataa "pyyntojä", "aneluita" ehkä jäkätystä ja nalkutusta. Entä pientä herttaisuutta sen pakkoimuroinnin päälle?
Molemmat ovat unohtaneet, mihin aikoinaan toisissaan ihastuivat ja rakastuivat.
Kolme kertaako vain niitä hyviä hetkiä on ollut?
Vakavan keskustelun paikka sekä keskenänne että parisuhdeterapeutin kanssa.
Tärkeintä perheessä on se parisuhde. Kun se on hoidettu rakastavaan kuntoon (kaikkine asiaankuuluvine piirteineen), on se myös paras koti lapsille.
- Alkakaa siis hoitaa, aikuiset ihmiset.
Minusta tuntuu, että ap ei ole vain osannut pitää puoliaan ja mies on huomannut tämän ja käyttää sitä hyväkseen. Ap ei ole osannut vaatia, mitä miehen on hänen taloudessaan tehtävä riittääkseen ja kelvatakseen ja mies ressukka kuvittelee ilmeisesti pelkän yhdessä olemisen valitsemisen riittävän ap:lle, mutta eihän se nyt tietenkään kellekään modernille naiselle riitä, vaan miehen olisi helpotettava ap:n taakkaa. Meitä naisia kasvatetaan ja opetetaan, että omien puoliensa pitäminen on itsekästä ja se on väärin, ja sitten me tukehdumme taakkamme alle, koska miehiä ei haittaa olla tekemättä mitään tai asioita vähän lepsummin, eli käytännössä päin p*rsettä. Haastava tilanne.
t.kristallikissa