Lue keskustelun säännöt.
Suuri fanittaminen ei kuulu tasapainoiseen aikuisuuteen
06.04.2019 |
Fanittaminen, kova sellainen, on teini-ikään kuuluva asia. Vain henkisesti epävakaat jatkavat sitä aikuisuuteen tai aloittavat sen aikuisena.
Tämän tietää jokainen psykologi.
Kommentit (80)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä menee mielestäsi raja siinä, milloin fanittaminen on "normaalia" ja milloin liikaa? En keksi mitään syytä, miksi se olisi sinun asiasi tai sinulta mitään pois jos joku fanittaa kovasti jotakin. Riippuu kai vähän tietysti siitäkin, mikä on fanituksen kohde.
Mikä luokitellaan "suureksi fanittamiseksi"? Onko epätasapainoinen silloin, jos fanittaa jotain artistia, jonka kaikki biisit lataa Spotifysta ja jonka kaikki keikat 1000 kilometrin säteellä haluaa päästä tsekkaamaan? Vai meneekö se epävakauden puolelle vasta silloin, jos käy mielikuvituskeskusteluja fanittamisen kohteen kanssa, stalkkaa tätä somessa, pommittaa tätä viesteillä eikä halua tai kykene ajattelemaan muuta kuin idoliaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori vaan kaikille mutta kova fanittaminen on yksi asia jonka psykiatrit ja lääkärit aina tarkistavat kun on kyseessä pääpipiksi epäilty henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Sori vaan kaikille mutta kova fanittaminen on yksi asia jonka psykiatrit ja lääkärit aina tarkistavat kun on kyseessä pääpipiksi epäilty henkilö.
Haluaisin saada jotain todistetta tälle, enkä vain jonkun anonyymin kommenttia täällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yli 15-vuotias tyttö on erittäin kiinnostunut esim Etelä-Korean kulttuurista, olisin ERITTÄIN huolestunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuntenut monia koko elämänsä fanittamiseen vihkiyttänyttä naista, ja ne ovat kaikki olleet diagnoosin saaneita ja lääkkeitäkin myöhemmin syöviä.
Vierailija kirjoitti:
Jos yli 15-vuotias tyttö on erittäin kiinnostunut esim Etelä-Korean kulttuurista, olisin ERITTÄIN huolestunut.
Se, että jokin asia kiinnostaa, ei tee kenestäkään vielä sairasta tai anna syytä huoleen. Minä olen erittäin kiinnostunut esim. sarjamurhaa jista ja heidän päänsä sisäisistä liikkeistä, olen sitten varmasti aivan totaalisen päästäni sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli aikuisena ei saa fanittaa mitään. Kovin on tylsää ja seesteistä tämä maaginen aikuisuus.
Nyt käsi sydämellä, te jotka olette "kovia faneja", mitä psyykenlääkkeitä syötte tällä hetkellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoijaa. Ap sanoo, että fanittaminen ei kuulu tasapainoiseen aikuisuuteen, mutta näkee itse noin paljon vaivaa jonkun muun tekemisistä... Kukakohan tässä on se, joka ei ole tasapainoinen? :D
Minkä ihminen sille voi, jos ei ole tasapainoinen aikuinen? Aina täällä haetaan jotain täydellistä elämän suorittamista. Silti se täydellinen suorittajakin voi viettää elämän ehtoonsa jossain laitishoidossa, ihan siitä riippumatta, onko muistanut koko ajan elää mahdollisimman moitteetonta elämää. Anna toisten fanittaa ja olla mitä ovat. Liiallinen muiden arvostelu ja ylenkatse ei myöskään ole tasapainousen aikuisen tunnusmerkkejä, joten samassa veneessä istutaan kaikki, sekä ap että fanittajat. Jälkimmäisillä on vaan hauskempaa.
Upeaa kälyseni, että olet oppinut kirjoittamaan! Paljastatko tässä samalla lukeneesi ensimmäisen kirjankin vai harponko nyt innoissani liikaa?
Tämä nyt on ihan yleistietoa, yksikään mies ei ala seurustelemaan naisen kanssa jonka kotona on huone täynnä jotain fanikamaa, sehän on suoraan kauhuleffasta.
Minuakin kiinnostaa, missä menee kovan fanittamisen raja. Ja eikö fanittaminen ole tavallaan harrastus? Jotkut kirjoittavat kirjoja fanituksensa kohteesta, jotkut matkustavat ulkomaille konsertteihin jne.
Vierailija kirjoitti:
Nyt käsi sydämellä, te jotka olette "kovia faneja", mitä psyykenlääkkeitä syötte tällä hetkellä?
En mitään.
Tämä on niin totta. Kauheita tapauksia asian tiimoilta on.