Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Minulle pari kävi pari päivää sitten hassu pikku juttu. Olen kamppaillut jo jonkin aikaan huonon unirytmin ja sen lisäämän masentuneisuuden kanssa. Kuitenkin pari aamua sitten heräsin itsekseni ilman kelloa todella lämpimään ja hyvään oloon, aivan kuin joku minulle todella rakas olisi herättänyt minut. Olin siis kuitenkin yksin, ja silmät vielä kiinni mutta hereillä minut valtasi tämä todella onnellinen ja rauhallinen olo, samalla kuulin vaimean koputuksen sänkyni päätyyn aivan kuin muistutksena että hei, herääppä nyt. 

Vähän kuin joku enkeli tai hyvä henki olisi tullut auttamaan minua saamaan päivästä jotain irti :)

Vierailija kirjoitti:

Minulle pari kävi pari päivää sitten hassu pikku juttu. Olen kamppaillut jo jonkin aikaan huonon unirytmin ja sen lisäämän masentuneisuuden kanssa. Kuitenkin pari aamua sitten heräsin itsekseni ilman kelloa todella lämpimään ja hyvään oloon, aivan kuin joku minulle todella rakas olisi herättänyt minut. Olin siis kuitenkin yksin, ja silmät vielä kiinni mutta hereillä minut valtasi tämä todella onnellinen ja rauhallinen olo, samalla kuulin vaimean koputuksen sänkyni päätyyn aivan kuin muistutksena että hei, herääppä nyt. 

Vähän kuin joku enkeli tai hyvä henki olisi tullut auttamaan minua saamaan päivästä jotain irti :)

Kaikilla on oma suojelijansa, henkiopas. Kyseessä saattoi olla myös vanhempi naispuolinen läheisesi, joka on jo edesmennyt, mutta seurailee välillä elämääsi sieltä toiselta puolelta. Koputti, että tsemppiä!

Voi sentään, samat yksityiskohdat toistuu, vanha talo, vanha nainen, vanha mies, laahaava ääntä, pimeä, yö, tumma hahmo, kirkaisu, oletteko vähän liikaa toljottaneet niitä kauhuleffoja.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tänne kirjoittavat ymmärtävät, että heillä on mielenterveyden kanssa ongelmia ja hakevat ammattilaisen apua. Muuten harhat eivät katoa.

Ymmärrän toki. Ja varsinkin koska minulla on ollut unen kanssa ongelmia,  lisää se alttiutta mielen heittelylle. Kokemukseni oli kuitenkin positiivinen ja piristi päivääni. Pidän sitä hassuna ja piristävänä sattumana, joka ehkä listautuisi "yliluonnolliseksi" kokemukseksi, koska syytä tapahtumalle minulla ei ole. 

T. se mukavaan tunteeseen aamulla herännyt

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tänne kirjoittavat ymmärtävät, että heillä on mielenterveyden kanssa ongelmia ja hakevat ammattilaisen apua. Muuten harhat eivät katoa.

Voi olla. Olen "avautunut" täällä itsekin parista tapauksesta. En pitäisi itseäni harhaisena tai että minulla olisi arkielämää haittaavia mt-ongelmia. Työskentelen asiantuntijatehtävissä ja elän normi perhearkea.

Toki nuo kokemukset jättivät minuun oman jälkensä. Monet täällä ovat varmasti traumatisoituneetkin omista kokemuksistaan.

Pahinta on, että jos traumatisoidut "henkimaailman tapauksista", niin kenelle niistä pystyt puhumaan? Olet psykiatrisella niin että hempahtaa, jos näistä erehtyy puhumaan edes psykologille. Jäät ilman apua ja ehkä jopa ammattipätevyytesi kyseenalaistetaan. 

Itse "kokeilin kepillä jäätä" erään lääkärin kanssa, ja hänellä oli kiire selittää kokemukseni stressistä johtuvaksi. Myötäilin häntä, enkä ruvennut kinastelemaan, kun huomasin ettei siitä ole mitään hyötyä. Pahimmassa tapauksessa aiheuttaisin vain itselleni ongelmia.

Se on kuitenkin melkoinen henkinen kriisi kun aikoinaan olin ihminen, joka ei uskonut mihinkään henkimaailmaan eikä uskonnoilla ollut sijaa elämässäni. (toisaalta pidin jonkun avaruusolion kohtaamista periaatteessa ihan mahdollisena, mutta epätodennäköisenä.) Sitten yht'äkkiä olet kasvokkain henkimaailman kanssa.

Ainoa kerta, jolloin tapahtui sellaista, että olisin tarvinnut terapiaa, oli se asia, josta ei sovi puhua. Joka on niin suuri tabu, että tieteellinen maailmankuvamme ummistaa tiukasti silmänsä ja sulkee korvansa siltä.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tänne kirjoittavat ymmärtävät, että heillä on mielenterveyden kanssa ongelmia ja hakevat ammattilaisen apua. Muuten harhat eivät katoa.

Siinä vaiheessa, kun itse kokee jotain "yliluonnollista" alkaa ymmärtää, että tässä elämässä on muutakin kuin tämä näkyvä, maallinen elämä.

Hengellinen on hengellistä, kokemukseni mukaan näkymätöntä mutta todellista. Koen että näitä asioita avautuu kun rukoilee. Esim. yhden ihmisen kanssa on lähes aina vaikeaa, rukoilin tänään apua sanoen etten näe tietä hänen kanssaan. Tänään olen havahtunut siihen vihaan joka minulla häntä kohtaan on ja pelästynytkin sitä. En tiedä olisinko muuten tajunnut. Se on kuin möykky johon on sulautunut aiempia tapahtumia, omia tunteitani ja josta on vaikea enää erottaa mikä on mitäkin. Pyysin Jeesusta poistamaan sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tänne kirjoittavat ymmärtävät, että heillä on mielenterveyden kanssa ongelmia ja hakevat ammattilaisen apua. Muuten harhat eivät katoa.

Voi olla. Olen "avautunut" täällä itsekin parista tapauksesta. En pitäisi itseäni harhaisena tai että minulla olisi arkielämää haittaavia mt-ongelmia. Työskentelen asiantuntijatehtävissä ja elän normi perhearkea.

Toki nuo kokemukset jättivät minuun oman jälkensä. Monet täällä ovat varmasti traumatisoituneetkin omista kokemuksistaan.

Pahinta on, että jos traumatisoidut "henkimaailman tapauksista", niin kenelle niistä pystyt puhumaan? Olet psykiatrisella niin että hempahtaa, jos näistä erehtyy puhumaan edes psykologille. Jäät ilman apua ja ehkä jopa ammattipätevyytesi kyseenalaistetaan. 

Itse "kokeilin kepillä jäätä" erään lääkärin kanssa, ja hänellä oli kiire selittää kokemukseni stressistä johtuvaksi. Myötäilin häntä, enkä ruvennut kinastelemaan, kun huomasin ettei siitä ole mitään hyötyä. Pahimmassa tapauksessa aiheuttaisin vain itselleni ongelmia.

Se on kuitenkin melkoinen henkinen kriisi kun aikoinaan olin ihminen, joka ei uskonut mihinkään henkimaailmaan eikä uskonnoilla ollut sijaa elämässäni. (toisaalta pidin jonkun avaruusolion kohtaamista periaatteessa ihan mahdollisena, mutta epätodennäköisenä.) Sitten yht'äkkiä olet kasvokkain henkimaailman kanssa.

Ainoa kerta, jolloin tapahtui sellaista, että olisin tarvinnut terapiaa, oli se asia, josta ei sovi puhua. Joka on niin suuri tabu, että tieteellinen maailmankuvamme ummistaa tiukasti silmänsä ja sulkee korvansa siltä.

Millainen kokemuksesi oli?

Minä varasin ajan psykiatrille kun ensimmäisen kerran näin kaksi varjoihmistä yhtä aikaa. Tuli kauhea pelkotila jälkeenpäin.

Sain psykoosin estolääkityksen koska miltei pakotin lääkärin kirjoittamaan jotain troppia jotten stressaisi yksin kotona olemista.

Siellä tapahtui jatkuvasti erilaisia ilmiöitä tavaroiden liikkumisesta sähkölaitteiden päivittäiseen sekoiluun.

Valot välkkyivät joka huoneessa.

Inhottava läsnäolontunne oli myös päivittäistä.

Mieheni sekä muutama ystävämme todistivat näitä ilmiöitä minun lisäkseni.

Psykoosilääke ei siis auttanut yhtään. Minä nostin annosta puolella ja yhä ilmiöitä tapahtui.

Ei ollut hullun merkki vaan paha henkimaailman häirintätapaus jota edes papin käynti ei rauhoittanut.

Asunto oli pakko myydä.

Kiinnostaisi tietää miten nykyinen asukas viihtyy siellä.

Eivät mitkään lääkkeet auta eikä leipäpapin talon siunaaminen,, pitää olla uskossa oleva että saa Jeesuksen Kristuksen nimeen häädettyä demonit,, sillä demoneita nuo on

Katsoin amerikkalaista sarjaa kuin manaajat, siellä ne kanssa manaajat auttoivat amerikkalaisia perheitä häätämään pahoja henkiä,, mutta ihmettelin sitä kun yhdessä jaksossa se mies provosoi sen takia et henki näyttäytyisi,, kun noikaan ei ole uskossa niin ongelmat vaan pahenee,, eli periaatteessa noi ei oo auttanut ketään koskaan ikinä, sillä uskosta osaton voi kanssa puhua Jeesuksesta ja Jeesuksen verestä, kolminaisuudesta yms, mutta sillä ei ole vaikutusta pahoihin henkiin, koska hengetkin tietää Jeesuksen, eli uskosta osaton voi vaikka kuinka paljon rukoilla yms, mutta sillä ei ole vaikutusta, jos olisi oikeassa uskossa jumalaan ja uudestisyntynyt niin sitten demonitkin lähtee

Vierailija kirjoitti:

Voi sentään, samat yksityiskohdat toistuu, vanha talo, vanha nainen, vanha mies, laahaava ääntä, pimeä, yö, tumma hahmo, kirkaisu, oletteko vähän liikaa toljottaneet niitä kauhuleffoja.

Jos et huomannut niin on täällä paljon kerrostaloissakin tapahtuneita juttuja...

Jwjskw kirjoitti:

Eivät mitkään lääkkeet auta eikä leipäpapin talon siunaaminen,, pitää olla uskossa oleva että saa Jeesuksen Kristuksen nimeen häädettyä demonit,, sillä demoneita nuo on

Katsoin amerikkalaista sarjaa kuin manaajat, siellä ne kanssa manaajat auttoivat amerikkalaisia perheitä häätämään pahoja henkiä,, mutta ihmettelin sitä kun yhdessä jaksossa se mies provosoi sen takia et henki näyttäytyisi,, kun noikaan ei ole uskossa niin ongelmat vaan pahenee,, eli periaatteessa noi ei oo auttanut ketään koskaan ikinä, sillä uskosta osaton voi kanssa puhua Jeesuksesta ja Jeesuksen verestä, kolminaisuudesta yms, mutta sillä ei ole vaikutusta pahoihin henkiin, koska hengetkin tietää Jeesuksen, eli uskosta osaton voi vaikka kuinka paljon rukoilla yms, mutta sillä ei ole vaikutusta, jos olisi oikeassa uskossa jumalaan ja uudestisyntynyt niin sitten demonitkin lähtee

Joo minustakin jännä ettei papilla lähtenyt. En tiedä pitääkö niille demoneille sitten suoraan sanoa lähde pois Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tämä tietysti edellyttää sitä että niin kehtaa sanoa eli uskovansa siihen että siellä on demoni. Jos tämä on tabu niin ehkä pappi sitten vain siunailee ympäripyöreästi ja rutiininomaisesti. Vaikka luulisi että silläkin joku vaikutus olisi.

Vierailija kirjoitti:

Jwjskw kirjoitti:

Eivät mitkään lääkkeet auta eikä leipäpapin talon siunaaminen,, pitää olla uskossa oleva että saa Jeesuksen Kristuksen nimeen häädettyä demonit,, sillä demoneita nuo on

Katsoin amerikkalaista sarjaa kuin manaajat, siellä ne kanssa manaajat auttoivat amerikkalaisia perheitä häätämään pahoja henkiä,, mutta ihmettelin sitä kun yhdessä jaksossa se mies provosoi sen takia et henki näyttäytyisi,, kun noikaan ei ole uskossa niin ongelmat vaan pahenee,, eli periaatteessa noi ei oo auttanut ketään koskaan ikinä, sillä uskosta osaton voi kanssa puhua Jeesuksesta ja Jeesuksen verestä, kolminaisuudesta yms, mutta sillä ei ole vaikutusta pahoihin henkiin, koska hengetkin tietää Jeesuksen, eli uskosta osaton voi vaikka kuinka paljon rukoilla yms, mutta sillä ei ole vaikutusta, jos olisi oikeassa uskossa jumalaan ja uudestisyntynyt niin sitten demonitkin lähtee

Joo minustakin jännä ettei papilla lähtenyt. En tiedä pitääkö niille demoneille sitten suoraan sanoa lähde pois Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tämä tietysti edellyttää sitä että niin kehtaa sanoa eli uskovansa siihen että siellä on demoni. Jos tämä on tabu niin ehkä pappi sitten vain siunailee ympäripyöreästi ja rutiininomaisesti. Vaikka luulisi että silläkin joku vaikutus olisi.

Tässäpä se juju piileekin, pitää olla sydämen uskoa jumalaan, tuollainen ympäripyöreä ja rutiinin omainen, teenpä vain työni enkä mitään muuta asenne, ei auta yhtään, pahentaa vaan tilannetta,, kaikista suurin virhe mitä voi tehdä on se et provosoi ja ärsyttää demoneita, tarvitaan oikeasti uskova, joka elää pyhää ja vanhurskasta elämää raamatun oppien mukaan, häätämään pahoja henkiä, sekin tietenkin vaatii sen et uskova on monta vuotta, jopa kymmeniä vuosia ollut uskossa ja on saanut Jumalalta tehtävän häätää pahoj henkiä ihmisistä esim. Kaikki ei pysty eikä kykyne

Ei mitään yliluonnollista ole koskaan sattunut minulle

Vierailija kirjoitti:

Jwjskw kirjoitti:

Eivät mitkään lääkkeet auta eikä leipäpapin talon siunaaminen,, pitää olla uskossa oleva että saa Jeesuksen Kristuksen nimeen häädettyä demonit,, sillä demoneita nuo on

Katsoin amerikkalaista sarjaa kuin manaajat, siellä ne kanssa manaajat auttoivat amerikkalaisia perheitä häätämään pahoja henkiä,, mutta ihmettelin sitä kun yhdessä jaksossa se mies provosoi sen takia et henki näyttäytyisi,, kun noikaan ei ole uskossa niin ongelmat vaan pahenee,, eli periaatteessa noi ei oo auttanut ketään koskaan ikinä, sillä uskosta osaton voi kanssa puhua Jeesuksesta ja Jeesuksen verestä, kolminaisuudesta yms, mutta sillä ei ole vaikutusta pahoihin henkiin, koska hengetkin tietää Jeesuksen, eli uskosta osaton voi vaikka kuinka paljon rukoilla yms, mutta sillä ei ole vaikutusta, jos olisi oikeassa uskossa jumalaan ja uudestisyntynyt niin sitten demonitkin lähtee

Joo minustakin jännä ettei papilla lähtenyt. En tiedä pitääkö niille demoneille sitten suoraan sanoa lähde pois Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tämä tietysti edellyttää sitä että niin kehtaa sanoa eli uskovansa siihen että siellä on demoni. Jos tämä on tabu niin ehkä pappi sitten vain siunailee ympäripyöreästi ja rutiininomaisesti. Vaikka luulisi että silläkin joku vaikutus olisi.

Jos talossa kummittelee, se on usein joku edellinen asukas. Yleensä on jo eläessään ollut tyranniluonne, ihmisvihaaja ja/tai erakkoluonne, tarkka reviiristään ja kiintynyt "maalliseen omaisuuteensa" eli ei edes kuolemansa jälkeen halua irroittaa otettaan talostaan ja haluaa edelleen olla "herra talossaan". 

Tällaiseen ei pappien siunaamiset auta. Itseasiassa henki tekee aina itse valinnan jääkö hän vai siirtyykö hän eteenpäin. Esim. Jos henki on jäänyt taloon "sokeana" ja levottomana, syvän sydänsurun trauman ym. epätoivoisen tilanteen takia, sellaisen voi ohjata valoon ja rauhaan. 

Joskus vaikea trauma ja katkeruus voi estää valoon siirtymisen. Itsemurhan tehneet voivat usein jäädä kummittelemaan, jos heillä on jäänyt selvittämättä asioita ja jos heillä on syvää kaunaa tai vihaa joitain omaisiaan tai ystäviään kohtaan. 

Medio on ehkä pätevämpi kuin pappi. Etevä medio on kuin terapeutti edesmenneelle. Usein aavetta ei saada karkotettua, mutta sen kanssa voi päästä sopuun. Eli se voi sopeutua elämään sulassa sovussa perheen kanssa "kämppiksenä" häiritsemättä perhettä ja jopa kiintymään perheeseen.

Demoni on eri asia, kuin edesmenneen haamu. Demoneja eli djinnejä on sekä "hyviä" että "pahoja". Hyviä kutsutaan usein henkioppaiksi, pahoja demoneiksi. Djinnit parveilevat intohimon, vihan, haltioitumisen ym. Suurien tunteiden ympärillä.

Joku on juoppo. Hänen ympärilleen kertyy demoneita, jotka haluavat hänen kauttaan kokea huumaavan humalatilan. Juoppo haluaisi lopettaa juomisen, mutta hänen tahtonsa ei riitä, koska hänellä on niin monta demonia niskassaan, jotka kaikki kiihkeästi houkuttelevat häntä juomaan.

Joku on tappelupukari. Hän ei jälkikäteen edes itse muista tai ymmärrä, miten homma meni taas siihen pisteeseen, kuin se meni, "häntä ärsytettiin", "nauha katkesi", kaikki tapahtui kuin elokuvassa, jonka ulkopuolinen katsoja hän itse oli. Hän ei itsekään ymmärrä, mitä tapahtui. Hän vain jälkikäteen tajusi tehneensä hirveyksiä. Hän oli demonien vallassa, demonien, jotka hänen kauttaan halusivat kokea tappelun ja tuhoamisen huumaa.

Entäs se lahjakas artisti. Hän on siviilissä mitäänsanomaton, mutta kun hän nousee lavalle, hänen karismansa "räjäyttää" sen. Hänellä on tukijoukkonaan djinnien kaarti, joka haluaa kokea huumaavan tunteen. Säveltäjä säveltää kuin transsissa mestariteosta ja ihmettelee jälkikäteen, miten hän on kyennyt luomaan jotain niin kaunista. Mistä se tuli? Hän kysyy.

Masentuneiden ympärillä kaartelee "syöjädemoneita", jotka ruokkivat itseään ihmisen epätoivolla ja surulla ja lietsovat sitä lisää.

Demonit ovat pahimmillaan loisia, joita Jeesus karkoitti. 

Miten voit välttyä demoneilta? Älä anna pahalle pikkusormea, sillä se vie koko käden. Lankeamus ei ilmesty rujon demonin hahmossa, koska silloinhan ei kukaan siihen lankeasi. Lankeamus tulee ihanan ja viettelevänä ja ennen kuin huomaatkaan olet sen vankina.

Jos olet masentunut niin peseydy joka päivä. Raahaudu vaikka ryömien suihkun alle. Leivo leipää, kuin se olisi pyhä toimitus tai tee puutarhahommia. Nämä maadoittaa sinua. Oleskele paljon luonnossa. Siivoa asuntoasi joka päivä hiukan.

Kummittelu voi olla myös valokuvan kaltainen energiajälki. Yleensä sellainen jää paikkaan jossa on koettu paljon negatiivisia tunteita ja tapahtumia tai vaikka väkivaltainen poismeno. Siksi esim. vanhoissa sairaaloissa ja vankiloissa koetaan usein kummittelevan. Se tunne-energia on jäänyt siihen paikkaan vaikka sielut olisivat siirtyneet eteenpäin.

Toki sama tapahtuu myös toisinpäin. Paikassa jossa on eletty rauhallisesti ja koettu iloa voi olla tosi positiivinen energia. Me vain emme huomaa sitä niin helposti koska pidämme oletuksena että pitääkin olla hyvä fiilis. Huomaamme helpommin jos tulee selittämätön pelottava ja vihamielinen tunnelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jwjskw kirjoitti:

Eivät mitkään lääkkeet auta eikä leipäpapin talon siunaaminen,, pitää olla uskossa oleva että saa Jeesuksen Kristuksen nimeen häädettyä demonit,, sillä demoneita nuo on

Katsoin amerikkalaista sarjaa kuin manaajat, siellä ne kanssa manaajat auttoivat amerikkalaisia perheitä häätämään pahoja henkiä,, mutta ihmettelin sitä kun yhdessä jaksossa se mies provosoi sen takia et henki näyttäytyisi,, kun noikaan ei ole uskossa niin ongelmat vaan pahenee,, eli periaatteessa noi ei oo auttanut ketään koskaan ikinä, sillä uskosta osaton voi kanssa puhua Jeesuksesta ja Jeesuksen verestä, kolminaisuudesta yms, mutta sillä ei ole vaikutusta pahoihin henkiin, koska hengetkin tietää Jeesuksen, eli uskosta osaton voi vaikka kuinka paljon rukoilla yms, mutta sillä ei ole vaikutusta, jos olisi oikeassa uskossa jumalaan ja uudestisyntynyt niin sitten demonitkin lähtee

Joo minustakin jännä ettei papilla lähtenyt. En tiedä pitääkö niille demoneille sitten suoraan sanoa lähde pois Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tämä tietysti edellyttää sitä että niin kehtaa sanoa eli uskovansa siihen että siellä on demoni. Jos tämä on tabu niin ehkä pappi sitten vain siunailee ympäripyöreästi ja rutiininomaisesti. Vaikka luulisi että silläkin joku vaikutus olisi.

Jos talossa kummittelee, se on usein joku edellinen asukas. Yleensä on jo eläessään ollut tyranniluonne, ihmisvihaaja ja/tai erakkoluonne, tarkka reviiristään ja kiintynyt "maalliseen omaisuuteensa" eli ei edes kuolemansa jälkeen halua irroittaa otettaan talostaan ja haluaa edelleen olla "herra talossaan". 

Tällaiseen ei pappien siunaamiset auta. Itseasiassa henki tekee aina itse valinnan jääkö hän vai siirtyykö hän eteenpäin. Esim. Jos henki on jäänyt taloon "sokeana" ja levottomana, syvän sydänsurun trauman ym. epätoivoisen tilanteen takia, sellaisen voi ohjata valoon ja rauhaan. 

Joskus vaikea trauma ja katkeruus voi estää valoon siirtymisen. Itsemurhan tehneet voivat usein jäädä kummittelemaan, jos heillä on jäänyt selvittämättä asioita ja jos heillä on syvää kaunaa tai vihaa joitain omaisiaan tai ystäviään kohtaan. 

Medio on ehkä pätevämpi kuin pappi. Etevä medio on kuin terapeutti edesmenneelle. Usein aavetta ei saada karkotettua, mutta sen kanssa voi päästä sopuun. Eli se voi sopeutua elämään sulassa sovussa perheen kanssa "kämppiksenä" häiritsemättä perhettä ja jopa kiintymään perheeseen.

Demoni on eri asia, kuin edesmenneen haamu. Demoneja eli djinnejä on sekä "hyviä" että "pahoja". Hyviä kutsutaan usein henkioppaiksi, pahoja demoneiksi. Djinnit parveilevat intohimon, vihan, haltioitumisen ym. Suurien tunteiden ympärillä.

Joku on juoppo. Hänen ympärilleen kertyy demoneita, jotka haluavat hänen kauttaan kokea huumaavan humalatilan. Juoppo haluaisi lopettaa juomisen, mutta hänen tahtonsa ei riitä, koska hänellä on niin monta demonia niskassaan, jotka kaikki kiihkeästi houkuttelevat häntä juomaan.

Joku on tappelupukari. Hän ei jälkikäteen edes itse muista tai ymmärrä, miten homma meni taas siihen pisteeseen, kuin se meni, "häntä ärsytettiin", "nauha katkesi", kaikki tapahtui kuin elokuvassa, jonka ulkopuolinen katsoja hän itse oli. Hän ei itsekään ymmärrä, mitä tapahtui. Hän vain jälkikäteen tajusi tehneensä hirveyksiä. Hän oli demonien vallassa, demonien, jotka hänen kauttaan halusivat kokea tappelun ja tuhoamisen huumaa.

Entäs se lahjakas artisti. Hän on siviilissä mitäänsanomaton, mutta kun hän nousee lavalle, hänen karismansa "räjäyttää" sen. Hänellä on tukijoukkonaan djinnien kaarti, joka haluaa kokea huumaavan tunteen. Säveltäjä säveltää kuin transsissa mestariteosta ja ihmettelee jälkikäteen, miten hän on kyennyt luomaan jotain niin kaunista. Mistä se tuli? Hän kysyy.

Masentuneiden ympärillä kaartelee "syöjädemoneita", jotka ruokkivat itseään ihmisen epätoivolla ja surulla ja lietsovat sitä lisää.

Demonit ovat pahimmillaan loisia, joita Jeesus karkoitti. 

Miten voit välttyä demoneilta? Älä anna pahalle pikkusormea, sillä se vie koko käden. Lankeamus ei ilmesty rujon demonin hahmossa, koska silloinhan ei kukaan siihen lankeasi. Lankeamus tulee ihanan ja viettelevänä ja ennen kuin huomaatkaan olet sen vankina.

Jos olet masentunut niin peseydy joka päivä. Raahaudu vaikka ryömien suihkun alle. Leivo leipää, kuin se olisi pyhä toimitus tai tee puutarhahommia. Nämä maadoittaa sinua. Oleskele paljon luonnossa. Siivoa asuntoasi joka päivä hiukan.

Jatkan vielä tätä sepustustani. Mistä tiedät, onko talossasi edesmenneen haamu vai demoni? Demoneja voi jäädä taloon, talon edelliseltä asukkaalta tämän kuoltua.

"kummitustalon" voi vaistota energioina. Talo tuntuu synkältä ja kylmältä. Kavahdat sitä vaistomaisesti. Demoni-talo on konstikkaampi. Sinä saatat tuntea ylenmääräistä ihastusta taloon. Olet haltioitunut. Talo tuntuu sinusta kodilta. Sinun on saatava tämä talo siitä huolimatta, että perheesi ja ystäväsi pitävät sinua hulluna, tai eivät näe talossa mitään erikoista. Kun sitoudut taloon, alkaa outoja tapahtumaan. Demonit ovat valinneet sinut talonsa asukkaaksi. 

Toisaalta demoneja eli djinnejä on myös hyväntahtoisia, eli saatat saada inspiraatioita ja intoa talon kunnostamiseen ja muuhun elämääsi.

Se että synnyimme ihmisenä tähän ihmeelliseen maailmaan.  Ei pitäisi olla mahdollista, ainakaan ei osata selittää miten ja miksi.  Yliluonnollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tänne kirjoittavat ymmärtävät, että heillä on mielenterveyden kanssa ongelmia ja hakevat ammattilaisen apua. Muuten harhat eivät katoa.

Voi olla. Olen "avautunut" täällä itsekin parista tapauksesta. En pitäisi itseäni harhaisena tai että minulla olisi arkielämää haittaavia mt-ongelmia. Työskentelen asiantuntijatehtävissä ja elän normi perhearkea.

Toki nuo kokemukset jättivät minuun oman jälkensä. Monet täällä ovat varmasti traumatisoituneetkin omista kokemuksistaan.

Pahinta on, että jos traumatisoidut "henkimaailman tapauksista", niin kenelle niistä pystyt puhumaan? Olet psykiatrisella niin että hempahtaa, jos näistä erehtyy puhumaan edes psykologille. Jäät ilman apua ja ehkä jopa ammattipätevyytesi kyseenalaistetaan. 

Itse "kokeilin kepillä jäätä" erään lääkärin kanssa, ja hänellä oli kiire selittää kokemukseni stressistä johtuvaksi. Myötäilin häntä, enkä ruvennut kinastelemaan, kun huomasin ettei siitä ole mitään hyötyä. Pahimmassa tapauksessa aiheuttaisin vain itselleni ongelmia.

Se on kuitenkin melkoinen henkinen kriisi kun aikoinaan olin ihminen, joka ei uskonut mihinkään henkimaailmaan eikä uskonnoilla ollut sijaa elämässäni. (toisaalta pidin jonkun avaruusolion kohtaamista periaatteessa ihan mahdollisena, mutta epätodennäköisenä.) Sitten yht'äkkiä olet kasvokkain henkimaailman kanssa.

Ainoa kerta, jolloin tapahtui sellaista, että olisin tarvinnut terapiaa, oli se asia, josta ei sovi puhua. Joka on niin suuri tabu, että tieteellinen maailmankuvamme ummistaa tiukasti silmänsä ja sulkee korvansa siltä.

Pitääkö paikkansa, että parista selittämättömästä kokemuksesta joutuisi automaattisesti mielisairaalaan?  Kai nyt realiteettitestausta sentään tehdään,  vaikka aivotoimintaa yleisesti sen jälkeen varmasti epäillään. 

OIkeastaan  avoimuus olisi hyvä että voisi tutkitusti vetää johtolankoja todellisiin syihin.

Vierailija kirjoitti:

Se että synnyimme ihmisenä tähän ihmeelliseen maailmaan.  Ei pitäisi olla mahdollista, ainakaan ei osata selittää miten ja miksi.  Yliluonnollista.

Samaa olen miettinyt. Luen uudestaan ihmisen biologiaa nuorimmaiseni koulunkäynnin ohella ja miettinyt, miten hienosti ihmisen keho on rakentunut. Todella ihmeellinen laitos, ei mitään turhaa eikä mitään liikaa.