Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3733)
Monia, ihmeitä alkaa tapahtua kun elää Jeesukselle.
Kannattaa pysyä kaukana pahoista henkivalloista.
Jeesus on tie, totuus ja elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutsumattomat vieraat tietävät yliluonnollisella tarkkuudella milloin on ruoka tai kahvit pöydässä ja silloin soi ovikello.
2 kaveria oli samaa aikaa raskaana ja tiesin että selma saa pojan ja iida tytön. Ja näin kävikin. Se oli vahva tunne enkä epäillyt hetkeäkään, vaikka en mistään olisi voinut tietää ennenkuin kumpikin paljasti sukupuolen.
Heräsin aamulla siihen kun näin unta että käsi ojenti minulle jotain. Tunnistin tuon käden siskoni kädeksi. Samaan aikaan kolahti postiluukusta siskoltani kutsu ristiäisiin.
Ex- mieheni hautajaiset olivat aamulla, ennen sitä havahduin unesta kuinka hän veti hieman peittoani tarkoittaen että olisi aika lähteä. Muistotilaisuudessa sitten hänen nykyinen puhui kuinka hän heräsi siihen kun joku kosketti hänen peittoaan. En sanonut mitään, tiesin että se oli hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
14-vuotiaana 80-luvun lopulla lähdin eräänä iltana ulkoiluttamaan koiraani. Oli loka- tai marraskuu. Asuimme haja-asutusalueella ja olin joka ilta tehnyt koirani kanssa melkein saman lenkin maantietä ja pienempiä hiekkateitä pitkin. Olimme juuri kääntymässä maantieltä pikkutielle, kun satuin vilkaisemaan taaksepäin, ja näin jotain ihan outoa: jokin hieman ihmisen näköinen, mutta ei kuitenkaan ihan ihminen, pomppi maantietä suurin loikin lähemmäs. Silmien kohdalla sillä oli vain isot "varjot" ja vaatetus oli outo vaalea. Sain jalat alleni ja huusin koiralleni, että juokse! Koirahan innostui, kun tajusi minun haluavan vauhdikasta menoa, ja juoksimme sikakovaa ne parisataa metriä kotimme luokse. Käännyin kotitalomme nurkalla katsomaan taaksepäin eikä kukaan tai mikään seurannut meitä. Mikä tahansa se olikaan ollut, se oli ilmeisesti jatkanut menoaan maantiellä...?
Olisi kiva kuulla "hyvän puolen" juttujakin. Miten Jumala toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla "hyvän puolen" juttujakin. Miten Jumala toimii.
Täällä on paljon ollut hyviä ja neutraaleja juttuja. Ei kaikki ole pahaa tai pelottavaa. Se vain koetaan sellaiseksi kun ei tiedetä eikä ymmärretä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla "hyvän puolen" juttujakin. Miten Jumala toimii.
Täällä on paljon ollut hyviä ja neutraaleja juttuja. Ei kaikki ole pahaa tai pelottavaa. Se vain koetaan sellaiseksi kun ei tiedetä eikä ymmärretä.
Lisään vielä että mielestäni av:lla on ihan riittävästi uskontokeskusteluja, joten uskonto voitaisiin pitää poissa tästä ketjusta ja kertoa ihan vain kokemuksia. Toki kokemus voi olla, uskonnollissävytteinenkin. Mutta nuo uskonnon näkökulmasta esitetyt mielipiteet voi pitää itsellään.
Minä olin varsinkin lapsena jonkin verran selvänäköinen ja uskonnollinen suku kuittasi näkemäni ja kokemani demoneilla. Se aiheutti hirveää pelkoa kunnes otin selvää asioista. Ei jaksaisi sitä samaa enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä täällä nimenomaan pelottavia kokemuksen on ollut. Tietysti kaikki on mielenkiintoisia lukea, kiva kun ihmiset joka tapauksessa laittavat tänne kokemuksiaan. Minä haluaisin kuulla sellaisiakin kokemuksia joissa korostuu tunne esim. johdatuksesta, jostain hyvyydestä jne.
Ne eivät ole keneltäkään pois.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kotitalossa narisi keittiön lattia, kun olin siellä yötä isän kuoleman jälkeen. Ihan kuin joku olisi kävellyt keittiössä. Talossa ei ollut muita kuin minä.
Ööö... Meilläkin narisee ovet, lattiat ja seinät vaikka kukaan ei liiku. Vanha puutalo. Mitä yliluonnollista siinä on? Taitaa jollakin mielikuvitus laukata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapahtui viime yönä. Olemme siis kaverilta vuokratulla mökillä, tai no ei tämä oikeastaan mökki ole vaan vanha puuhuvila järven rannalla. Jotenkin kalsea fiilis tuli jo saapuessamme eilen illalla, mutta en jäänyt sitä sen enempää miettimään. Lapset pelkäsivät nukkumaan menoa ja valittivat makuuhuoneiden olevan aavemaisia - meni hetki ennenkuin löydettiin huone, johon suostuivat jäämään ja sielläkin käpertyivät samaan sänkyyn.
Lapset nukkuivat loppujenlopuksi ihan hyvin, mutta itse heräsin neljältä aamuyöllä siihen, kun tunsin pienen, viileän käden tarttuvan minua nilkkaan ja sitten ravistelevan jalkaani. Luulin luonnollisesti että lapsi tullut herättämään, mutta kun avasin silmät, olikin huone täysin tyhjä ja hiljainen. Sain melkoisen sätkyn säikähdyksestä, eikä uni tullut enää silmään koko loppuyönä.
Toki tapaus voi olla vain untakin, mutta tuntui ihan uskomattoman todelta. Tunsin pitkään sen tiukan, kylmän pikkukäden otteen oikeassa nilkassani. Hyi.
Vielä viisi yötä jäljellä tätä mökkeilyä. Mitenköhän sujunee?
Joskus tiedän asioita muutaman minuutin etukäteen. Ei ole kysymys de- javusta, vaan erilaisesta kokemuksesta. Muutama esimerkki:
Olin lapsena jostain syystä yksin kotona. Tuijotin ulko-oven kahvaa sillä tiesin, että kohta joku yrittää sisään. Ja niin kävikin, ovenkahva alkoi liikkua voimakkaasti, aivan kuin joku olisi täysillä rynkyttämällä yrittänyt avata ovea. Juoksin lankapuhelimeen soittamaan naapurissa asuvalle enolleni joka kävi tarkistamassa tilanteen. Ketään ei näkynyt. Sisareni näki kahvan liikkumisen myös, joten ei ollut mielikuvitustani.
Toisen kerran arpajaisissa, tuijotin arpaani ja tiesin että seuraavaksi sanotaan siinä oleva numero. Olin täysin varma asiasta ja nousin jo etukäteen valmiina noutamaan palkintoni. Tiesin oikein.
Kerran autolla ajaessa, tiesin että joku eläin tulee kohta tien yli ja hiljensin vauhtia huomattavasti. Kohta jänis juoksi tien yli.
Lapsistani olen tiennyt etukäteen mitä sukupuolta ovat, mutta tämä kai on muillekin äideille tuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen palvelutalossa töissä ja yövuorossa ollessani, joskus näen käytävällä tumman hahmon, ihan kuin välillä seuraisi tekemisiäni. Eikä ole ainoastaan minun kokemus vaan toinenkin tämän nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui viime yönä. Olemme siis kaverilta vuokratulla mökillä, tai no ei tämä oikeastaan mökki ole vaan vanha puuhuvila järven rannalla. Jotenkin kalsea fiilis tuli jo saapuessamme eilen illalla, mutta en jäänyt sitä sen enempää miettimään. Lapset pelkäsivät nukkumaan menoa ja valittivat makuuhuoneiden olevan aavemaisia - meni hetki ennenkuin löydettiin huone, johon suostuivat jäämään ja sielläkin käpertyivät samaan sänkyyn.
Lapset nukkuivat loppujenlopuksi ihan hyvin, mutta itse heräsin neljältä aamuyöllä siihen, kun tunsin pienen, viileän käden tarttuvan minua nilkkaan ja sitten ravistelevan jalkaani. Luulin luonnollisesti että lapsi tullut herättämään, mutta kun avasin silmät, olikin huone täysin tyhjä ja hiljainen. Sain melkoisen sätkyn säikähdyksestä, eikä uni tullut enää silmään koko loppuyönä.
Toki tapaus voi olla vain untakin, mutta tuntui ihan uskomattoman todelta. Tunsin pitkään sen tiukan, kylmän pikkukäden otteen oikeassa nilkassani. Hyi.
Vielä viisi yötä jäljellä tätä mökkeilyä. Mitenköhän sujunee?
Minäkin olen herännyt ihan selkeään kosketteluun ja googlasin sen jälkeen, mikä tällaisen ilmiön voi aiheuttaa. On olemassa sellainen uniharha, kuin haptinen hallusinaatio. Se tarkoittaa siis yksinkertaisesti hallusinaatioita kosketuksen tunteesta. Se voi tuntua äärimmäisen aidolta. Varsinkin jos menit nukkumaan vähän aavemaisissa fiiliksissä, aivosi ovat voineet tehdä tepposet.
Olin itsekin aivan paniikissa sen kokemani kosketuksen ja puristelun jälkeen. Tunsin sormet ja pystyin arvioimaan, että puristavat kädet olivat kooltaan aikuisen.
Haluan omaa mieltä rauhoittaakseni uskoa tuohon hallusinaatioteoriaan, mutta hyvin aavemainen ja yliluonnollisen tuntuinen kokemus se oli siitä huolimatta.
Aavemaista kirjoitti:
Möin Acceptin Russian Roulette-kasetin armeijakaverille, kuuntelimme sitä, ja kun menin kotiin, kasetti oli vielä hyllyssä koteloineen.
Jos olet erehdyksessä hankkinut niitä kaksi. Itselle on käynyt niin sarjakuva-albumien ja dvd- levyjen kanssa.
Ensimmäinen asuntoni oli puisessa pienessä kerrostalossa vanhalla asuinalueella jonne oli sodan aikana rysähtänyt pommi. Kuulemma ihmiset eivät millään olleet ehtineet juosta korttelin päähän pommisuojaan...
Sanotaan, että sota luo paljon aaveita ja minustakin tuntuu siltä että alueella liikkui rauhattomia sieluja. Oli melko karmiva kokemus kuulla autiolla öisellä kadulla usean ihmisen juoksevan kohti niin että tömisi vaikka ketään ei näkynyt, ehkä ne olivat ne raukat jotka koettivat päästä pommisuojalle? Keittiön ikkunaani myös koputettiin todella kovaa keskellä yötä kuin jollain olisi hätä ja kerran näin lyhtypylvääseen nojaavan, ison vanhanaikaisen mustan polkupyörän joka oli siinä ja muutamaa sekuntia myöhemmin ei ollut.
Tätä ketjua on kiva lukea, kunnes pitää mennä nukkumaan miehen ollessa yövuorossa!
Äitini nukuttua pois menin selvittelemään ainoana lapsena hänen asioitaan ja jäin yöksi äidin taloon. Talo on hyvin pieni, semmoinen mummonmökki-tyylinen . Nukin äidin makuuhuoneessa, pedatun sängyn päällä makuupussissa kun en jaksanut alkaa vaihtaa lakanoita. Olin illan aikana juonut yhden siiderin. Vain yhden.
Havahduin unesta ääneen joka kuulosti silti kuin joku olisi avannut jäykkää, mattoon kiinni ottavaa väliovea mikä tarkoitti sitä, että joku oli tulossa asuntoon. Nousin istumaan ja kuulostelin yhä makuupussin uumenissa,hetkeen ei tapahtunut mitään ja sitten tunsin lujan iskun jaloissani makuupussin läpi. Ihan kuin olisi lyöty jollain pesismailalla! Olin sekunnissa ulkona makuupussista ja tein valot eikä missään näkynyt ketään. Päättelin saaneeni puolinukuksissa jonkun lihasnykäyksen, sammutin valot ja menin tyytyväisenä takaisin makuupussiin. Meni muutama sekunti ja joku puhalsi korvaani. Päädyin nukkumaan autoon.
Ostimme vanhan omakotitalon ja remppasimme sen täysin. Noin kaksi vuotta yläkerrasta kuului lasten leikkiääniä, sellaisia kaikumaisia ja pienen jalkojen juoksua. Äänet kuului alkuyöstä ja silloin tällöin. En stressannut äänistä, ne oli niin herttaista ja pikkuhiljaa ne hiipui pois kokonaan.
Meidän omat lapset oli silloin niin pieniä, että nukkuivat vielä meidän makkarissa alhaalla, mutta heille oli rempattu huoneet ylös ja siellä oli kaikki lelut valmiiksi. Ajattelin, että siellä pienet henget kävi tutkimassa ja leikkimässä uuden aikakauden leluilla.