Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Sain Kelalta myönteisen päätöksen oikeassa aikataulussa.

Montakin juttua sattunut,tässä muutama outous.Ei ne pelota meillä tassuttaa joku läpi lattian yöllä,huoneen nurkkaan,muutkin sen kokenut.Juoksin laittaa valot ,ja monesti herään kuulen ,ketään ei näkynyt.Kun kuoli yksi kolmesta lemmikistäni katselin huutokauppakeisaria,pimeäs käytävä meni valo n.30cm korkeudella..jatkoin katselua ja aattelin mikä lie..no lähdin sitten ulos koiraa viemään koira tuijottaa lattiaa,siinnä meni mustalla vinyylillä joku kapea tumma juova näin koirakin katsoi ,meni vielä uudestaan ,sinä iltana valoja sammuttaes,ulos mennessä tunsin taas en ole yksin.,, Edes mennyt koirani kulkiessa koki saman ilmiön.Pysähdyttiin katsomaan aitaa.Koira pysähtyi rinnalleni, näätkö..olimme paikassa missä joku jäi junan alle ja joku nainenkin itsemurhan teki. Seuraavana iltana menimme kokeilemaan tuliko ilmiö meistä ,eii mitenkään matka oli pitkä meidän minun ihmisen varjolle.Olimme lähellä silloin kun tuo junan alle jäi,noiden tapahtumien välillä kului muutama vuosi. Ei nuo pelota joku syy kokea juttuja..niitä lisääkin.Eläimet katsoo minua,aina silmiin..outoa..Ilves,, susi.. Jää paikoilleen maagisesti.Elääkö minussa kenties joku ennustaja..Supikoira ilm.ikkunan taakse.Katseli minua söi kissojen kupista,sanoin kuolemaa ennustaa mutta ei tähän taloon ja niin kuoli 3naapuria..sanoin silloinkin paljon ihmisiä kuolee.Ennen aikaan uskottiin metsäneläimen kotipihaan tulosta tuo kuoleman.Korppi istahti naapuritontilla olevaan mäntyyn,seurasi minua,aina kun katsoin käänsi pään naapurintalon suuntaan,ihan kuin olisi ollut ylpeä,siinnä istui pitkään jäi istumaan vielä kun läksin ,syystöilläni pihalla olin..sekin outoa..Käki kävi lähellä kukkumassa 5kertaa..sama naapuri.

Kaksi kertaa käynyt tämä: illalla pimeällä kun kävelen katua pitkin, se katuvalo jonka kohdalla olen sammuu, sitä mukaa kun etenen. Lopulta koko katu on pimeänä. Ehkä ne sähköt vain sammuu sillä tavalla ja kävelen sopivaa vauhtia, mutta tuntuu sillä hetkellä aika jäätävältä.

Edellisestä tuli mieleen että valkoinen lemmikkimme menehtyi. Näin kuoleman hetkellä syrjäsilmällä valkoisen, ikään kuin, pörröisen pallon liitävän lattianrajassa.

Möin Acceptin Russian Roulette-kasetin armeijakaverille, kuuntelimme sitä, ja kun menin kotiin, kasetti oli vielä hyllyssä koteloineen.

En usko yliluonnolisiin asioihin enkä kuoleman jälkeiseen elämään mutta pakko jakaa tämä kokemus jonkun kanssa.

 Entinen naapurini sairastu agressiiviseen syöpään mutta luottamus hoitoihin oli suuri.

Meillä on välimatkaa satoja kilometrejä joten pidimme yhteyttä lähinnä viestien välityksellä.  Laitoin ajottain kysymyksiä  kuinka hän voi. Kerran matkalla radiosita tuli  kaunis Missä muruseni on  kappale, kappale jota lauloimme yhdessä  lauturilla ( vaikka emme tavallisesti harrasta yhteislaulua ) kun olin edellisenä kesänä vieraillut hänen mökillään. Kappaleen kuullessa liikutuin ja aloin itkeä.

Lähetin linkkinä ystävälleni tämän kappaleen ja kerroin  kuinka kaunis muisto minulle oli sit hetkestä jäänyt. Toivoin että hoidot auttaisivat ja hän pääsisi taas rakastamalleen mökille ja tulisin mielelläni mukaan vaikka avuksi.  Ystäväni kiitti muiston jakamisesta ja kertoi sen lämmittäneen häntä.

Joiden viikkojen kuluttua lähdimme perheeni kanssa  talvilomalle vuokramökillä samalla seudulle missä ystänäni mökki sijaitseen. Yhtenä yönä heräsin siihen että  itkin ja tunteeseen kuinka mieheni paijansi minua jalasta.  havahduin myös siihen että minulla on kylmä ja päässäni soi laulun sanat ..

"Yöllä ylös taivaalle mä pyynnön kuiskasin

Kävisipä pian tuulemaan

Tuuli tuule sinne missä muruseni on

Leiki hetki hänen hiuksillaan

Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin

Kerro, häntä ootan yhä vaan...

Mieheni kuitenkin oli sikeässä unessa selkä minua vasten. Tuuletusikkuna  oli  auki  ja verhot lepattivat. Arvaatte varmaankin että ystäväni oli kuollut.  Laitoin heti aamulla  viestin ja kysyn  kuulumisia toivoin voimia hoitoihin, yritin myös soittaa mutta  en enää saanut vastausta.  Asia selvisi minulle noin viikon kuluttua saadessani viestin hänen siskoltaan.Ystäväni  oli kuollut  vajaa kaksi vuorokautta ennen tuota yötä.  Järkeeni ei mene , että hän olisi voinut tulla "käymään ... lohduttamaan meitä jotka jäimme kaipaamaan, mutta tämä öinen kokemus on tunnetasolla  oli niin vahva, etten voi käsittää etteikö siinä olisi ollut jotain muutakin kun sattumaa.

Tästä on nyt kulunut nyt vajaa vuosi, kyseistä kappaletta en voi kuunnella vieläkään niin ettei kyyneleet nousisi. Minulla on ikävä ystävää ja harmittaa että pidin pitkää välimatkaa mahdottomana esteenä päästä tapaamaan häntä- todellisuudessa en vain tajunnut ettei toivoa ollut.

Ninimerkille Leiju. Kuulostaa jotenkin tutulle. Se ero vain, että pystyn vierailemaan joidenkin ihmisten luona. Näihin ihmisiin minulla on jonkinlainen tunneside.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

GOTOHELL kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on yli kymmenen vuotta reilusti.

En ollut isoäitiini tai muuhun sukuun pitänyt yhteyttä vuosiin. Olin silloisen vaimoni vieressä ja kerroin heti herättyäni hänelle, että mummu on kuollut.

Hän vahvisti asian jälkeenpäin, että soitto tuli myöhemmin, ei ollut siis oman pääni kuvitelmaa, jossa asiat voisi "yhdistää" jotenkin mielessään.

Eli, yöllä näin silloin unen, jossa isäni ( joka kuoli kun olin nuori ) , veti pulkassa perässään mummiani. ( Ukki oli kuollut monta vuotta aiemmin jo )

Minä seurasin vierellä, ei puhuttu mitään.

Oltiin kohta talon ullakolla. Minä seisoin siinä rappusten yläpäässä. Ja näin heidät kaikki siinä unessani seisovan terveinä.

Isä sanoi, et pääse vielä tänne.

Vaimolle kerrottuani uneni aamulla, soi iltapäivällä puhelimeni, jossa tätini kertoi mummini menehtyneen yöllä..

Minä näin unessa kun isä katseli minua liekkimerestä.

Sovitaanko että ollaan kumpikin nähty unta.

Muutoin saattaa sukus p.alaa he.lvetissä

Ei mummoos tai pappuus tee ihmisestä hyvää..ovat ehkä myyneet viinaa ja a.lapäätään nuorina.

Kannattaa rukoilla Jeesusta elämänsä Herraksi ja antaa oikeus hallita sinua yksin Hänelle. Meidät on luotu elämään Jumalan yhteydessä, ja Jeesuksen kautta meillä on mahdollisuus päästä osalliseksi pelastuksesta.

Ei kannata luottaa omiin arveluihin vaan ottaa selville, mitä Jeesus opetti ja miten oikeasti kuuluu elää. Emme voi määrittää totuutta, vaan löytää Jumalan totuuden ja antaa Jeesukselle koko elämämme.

Kyllä, se tarkoittaa monesti elämän ”kadottamista” täällä maailmassa, mutta ikuisen elämän löytämistä ja valitsemista tulla siksi keneksi sinut on luotu. Jeesus on maksanut verellään syntisi, että voit valita Hänet, jos haluat.

aha...hoe tuota itsellesi

haisetko virtsalta..keskusteletko lapsillesi pääsi sisällä.

Pidätkö koiraa sieluttomana elukkana?

Onko sinusta ok että neitsyt lapsi synnyttää

Onko ok että koko maailma hukutetaan?

pese edes alapääsi..herää

Näen normaalin nukkumisen aikana ihan tavallisiakin unia, jotka pian unohtuvat ja niiden tapahtumat ovat unimaisia. Todet unet tulevat päiväsaikaankin,silloin, kun jään ns tuijottamaan jotakin ja nukahdan tai vajoan jonkinlaiseen unenomaiseen tilaan. Silmäni ovat tällöin usein auki.

Ufoja olen nähnyt kolme kertaa, (ufo on siis tunnistamaton lentävä esine) eikä yksikään kerta selity lentokoneella, sääpallolla tms. mitä yleensä tarjotaan selitykseksi. Kerroin kaverille näistä ja hän kertoi, että siskonsa joka on ennen asunut täällä missä minä nyt, on myös nähnyt ufoja täällä.

Yhdessä perheeni kanssa olen nähnyt aavelaivan merellä. Oli kirkas sää, ei ollut sumua. Yhtäkkiä yhteen kohtaan alkoi muodostua usvaa, siitä usvasta muotoutui vanhanaikainen purjelaiva, oli hetken näkyvissä ja haihtui sitten pois. Meitä oli viisi henkeä katselemassa ja kommentoimassa tätä.

Kerran ajoin toisen henkilön kanssa Lapissa, tien molemmin puolin oli pitkälti matalaa kanervikkoa, näkyvyys oli hyvä. Yhtäkkiä kuin tyhjästä toiselta puolelta tietä ilmestyi pienen lapsen kokoinen "tyyppi", ylitti tien jonkin matkaa automme edestä ja katosi toiselle puolelle tietä. Yritimme tähystellä mihin se hävisi mutta varvikossa ei liikkunut mikään eikä kukaan.

Paljon muitakin juttuja on, mutta nuo kaksi kerroin koska niitä oli todistamassa muitakin kuin minä.

Ihanaa, olet nähnyt Lapin tontun tai menninkäisen!  

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, olet nähnyt Lapin tontun tai menninkäisen!  

Niin mekin ajattelimme, että joku maahinen se oli. Eikä siitä tullut mitään pahaa tai pelottavaa tunnetta, se vain kulki omilla asioillaan.

Olin silloisen poikakaverin kanssa kiertelemässä lappia asuntovaunulla. Oli hämärtyvä ilta kun leiriydyttiin  jonnekin keskelle ei mitään ja juotiin siinä ulkona kahvia kun äkkiä jokin eläin alkoi ulvoa metsässä. Ääni oli karmea ja sen teki vielä karmeammaksi se että poikakaverini joka oli kokenut luonnossa liikkuja ja eräkävijä oli ymmällään äänen  lähteestä. Menimme sisään vaunuun ja kävimme nukkumaan, havahduin siihen aikaisempaan ulvontaan ja nyt se oli   selvästi lähempänä. Samassa poikakaveri syöksyi naama valkoisena sisään vaunuun ja hoki että hiljaa, oo hiljaa nyt, meidän  pitää olla hiljaa. Katsoin ikkunasta ja näin jonkun tai jonkin  liikkuvan   kauempana. Ihmisen mallinen ja kulki kahdella jalalla mutta mittasuhteiltaan  epämuodostunut ja  kaiken huippuna sillä oli sarvet päässä, ei siis pirun vaan hirven tms sarvet.  Oli  melko pimeää ja olen kaupunkilaistyttö joka  ei erota sonnia lehmästä, mutta mikä hemmetin elukka käppäilee kahdella jalalla? Lisäksi vielä se, että poikaystäväni joka on lapsesta saakka liikkunut luonnossa ja jopa katsellut ikkunasta pihaan tullutta karhua oli poissa tolaltaan ja kauhusta jäykkänä.   Ei ikinä suostunut kertomaan mitä näki, ei halunnut puhua tapauksesta ja perui kaverinsa kanssa sopimansa vaelluksenkin. 

Tutkin myöhemmin lapin mytologiaa , mutten löytänyt mitään joka sopisi näkemääni otukseen.

Jotkut vaan huijaa muita ja tekee kiusaa esimerkiksi painelemalla etukäteen hissin nappeja tai pitämällä jalkaa oven välissä. On myös henkiä ja noitia . Afrikan yleinen noituus on woodoo tai shamanismi mm.mongoliassa . Jos näkyy woodoonukkeja vie heti siihen paikkaan mistä se on tuotu koska joku haluaa pahaa . Se palaa sille . NS.riivaajahenget liikuttaa tavaroita niinkuin hindujen jumalien monikäsi jumalat ,ne ei ole enkeleitä . Ei saa uhrata niille mitään . Hanki risti kotiisi .

Lapissakin liikkuu hullujen lisäksi laittomia . Jos on jonkun maalla voi tehdä kiusaa. Mutta siellä on runsaasti shamaani noitia noitia noitarumpuja ja etiäisiä mustalaisilla paljonkin . Poronsarvet voi olla päässä ihan Lapin noidilla . Ne keskustelee tuonpuoleiseen . Manaa henkiä niinkuin intiaanit ja esim.thainoidat . Thaimaassa on poppamiehiä . Eläimiä uhrataan veren takia jumalille tai hengille . Kristitty ei uhraa elukoita . Taikuus noituus kielletään uudessa testamentissa . Risuista voi tehdä ristejä se rauhoittaa. Romaneista romanian romaneista liikkuu asuntovaunulla paljon . Lappalaisten vaatteissa voi heilua luita tai amuletteja tai muuta noitakalua. Myös heidän hatuissa voi olla kuten narreilla monta sarvea . Juutalaiset arabit ei usko Poikaan Jeesukseen vaan näihin noitiin.

Kun asuin kerrostalossa, ystävystyin minua vanhempaan naapuriin.

2-vuotta meni ihan normaalisti, kunnes naapurini sairastui vakavaan syöpään.

Hän tiesi että hänellä ei ole enään paljoa elinaikaa.

Aina kun minun televisiosta soi kaunis musiikki, naapurini kuuli sen ja alkoi itkemään.

Kun se musiikki soi, nukahdin.

Kun heräsin, näin naapurini hymyilemässä minulle.

Lopulta kuulin, että naapurini nukkui pois kuunnellessaan musiikkia.

Vierailija kirjoitti:

Olin silloisen poikakaverin kanssa kiertelemässä lappia asuntovaunulla. Oli hämärtyvä ilta kun leiriydyttiin  jonnekin keskelle ei mitään ja juotiin siinä ulkona kahvia kun äkkiä jokin eläin alkoi ulvoa metsässä. Ääni oli karmea ja sen teki vielä karmeammaksi se että poikakaverini joka oli kokenut luonnossa liikkuja ja eräkävijä oli ymmällään äänen  lähteestä. Menimme sisään vaunuun ja kävimme nukkumaan, havahduin siihen aikaisempaan ulvontaan ja nyt se oli   selvästi lähempänä. Samassa poikakaveri syöksyi naama valkoisena sisään vaunuun ja hoki että hiljaa, oo hiljaa nyt, meidän  pitää olla hiljaa. Katsoin ikkunasta ja näin jonkun tai jonkin  liikkuvan   kauempana. Ihmisen mallinen ja kulki kahdella jalalla mutta mittasuhteiltaan  epämuodostunut ja  kaiken huippuna sillä oli sarvet päässä, ei siis pirun vaan hirven tms sarvet.  Oli  melko pimeää ja olen kaupunkilaistyttö joka  ei erota sonnia lehmästä, mutta mikä hemmetin elukka käppäilee kahdella jalalla? Lisäksi vielä se, että poikaystäväni joka on lapsesta saakka liikkunut luonnossa ja jopa katsellut ikkunasta pihaan tullutta karhua oli poissa tolaltaan ja kauhusta jäykkänä.   Ei ikinä suostunut kertomaan mitä näki, ei halunnut puhua tapauksesta ja perui kaverinsa kanssa sopimansa vaelluksenkin. 

Tutkin myöhemmin lapin mytologiaa , mutten löytänyt mitään joka sopisi näkemääni otukseen.

Kuulostaa Wendigolta mutta väärä maa. 

Kun olin 16-vuotias juntti, olin vaihdossa Englannissa, Wessexissä.

Menin tutkimaan hylättyä mielisairaalaa paikallisten kavereitteni kanssa.

Kello oli 11:50, kun mentiin sinne.

Alku sujui ihan normaalisti, kunnes kuultiin alakerrasta ihan kuin joku olisi kaatanut ison vaatekaapin lattialle.

Kaksi kaveriani meni kattomaan mitä oli meneillään, mutta siellä ei ollutkaan ketään/mitään.

Me ei jääty miettimään mitä tapahtui, vaan me mentiin kolmanteen kerrokseen.

Kolmannessa kerroksessa me kuultiin se sama ääni, mutta se kuului paljon lähempää.

Me ei uskallettu mennä takaisin alas, vaan me hypättiin rikkinäisestä ikkunasta ulos.

Olin 12  ja tykkäsin tutkia kavereiden kanssa tai yksiksenikin vanhoja taloja. Kerran mentiin kylään sukulaisten luo ja serkkuni kertoi hylätystä  hotellista jonne tiesi reitin sisään ja sinnehän oli päästävä! Sanottiin että mennään ulos leikkimään, hyppäsin serkun pyörän tarakalle ja otettiin suunta hotellia kohti.  Hotellille johti  puomille suljettu, osin jo umpeenkasvanut tie ja rakennus näytti aavemaiselta. Kierrettiin talon taakse ja serkkuni näytti ikkunan josta pääsi jonkinlaiseen kellariin. Siellä oli tyhjiä hyllyjä ja  tyhjä kylmiö jonka ovi repsotti osin irti, serkku viittoili mukaansa että yläkerrassa on makeeta. Niin olikin, kauniit vanhat sohvat ja isot  koristeelliset ikkunat. Mentiin  istumaan niille pölyisille sohville ja pelleiltiin huutaen että milloin me saadaan huoneemme avain, henkilökunta, haloo! Äkkiä kuulimme äänen kuin joku olisi soittanut  viulua ja katsottiin ihmeissään toisiamme. Viulumusiikki tuntui kuuluvan yläkerrasta eikä se ollut mitään kaunista soittoa vaan kuulosti pikemminkin siltä, kuin joku olisi vinguttanut psykoottisesti ruosteista viulua.  Ääni alkoi liikkua nopeasti alas portaita ja päätettiin ettei jäädä katsomaan,  kuka se viuluniekka on vaan juostiin  kellariin ja  ryömittiin ikkunasta ulos niin  vauhdikkaasti että serkun farkut repesi ja minä sain ison  tikun tissiini, vähältä piti etten jäänyt jumiin tisseineni....  Myöhemmin  heräsin keskellä yötä ja kuulin samaa viulunsoittoa ikkunan takaa, serkkuni taas oli kuullut   juoksuaskelia katolta. Mikäköhän hullu viulisti me saatiin perään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin silloisen poikakaverin kanssa kiertelemässä lappia asuntovaunulla. Oli hämärtyvä ilta kun leiriydyttiin  jonnekin keskelle ei mitään ja juotiin siinä ulkona kahvia kun äkkiä jokin eläin alkoi ulvoa metsässä. Ääni oli karmea ja sen teki vielä karmeammaksi se että poikakaverini joka oli kokenut luonnossa liikkuja ja eräkävijä oli ymmällään äänen  lähteestä. Menimme sisään vaunuun ja kävimme nukkumaan, havahduin siihen aikaisempaan ulvontaan ja nyt se oli   selvästi lähempänä. Samassa poikakaveri syöksyi naama valkoisena sisään vaunuun ja hoki että hiljaa, oo hiljaa nyt, meidän  pitää olla hiljaa. Katsoin ikkunasta ja näin jonkun tai jonkin  liikkuvan   kauempana. Ihmisen mallinen ja kulki kahdella jalalla mutta mittasuhteiltaan  epämuodostunut ja  kaiken huippuna sillä oli sarvet päässä, ei siis pirun vaan hirven tms sarvet.  Oli  melko pimeää ja olen kaupunkilaistyttö joka  ei erota sonnia lehmästä, mutta mikä hemmetin elukka käppäilee kahdella jalalla? Lisäksi vielä se, että poikaystäväni joka on lapsesta saakka liikkunut luonnossa ja jopa katsellut ikkunasta pihaan tullutta karhua oli poissa tolaltaan ja kauhusta jäykkänä.   Ei ikinä suostunut kertomaan mitä näki, ei halunnut puhua tapauksesta ja perui kaverinsa kanssa sopimansa vaelluksenkin. 

Tutkin myöhemmin lapin mytologiaa , mutten löytänyt mitään joka sopisi näkemääni otukseen.

Kuulostaa Wendigolta mutta väärä maa. 

Ehkä se oli lähtenyt lomailemaan.

Minulla on useita kokemuksia ja saa kommentoida sekä esittää teorioita jos tahtoo. No niin, tässä tulloo:

- Olin ehkä 8v ja matkalla kaverin luota kotiin iltahämärällä, matkan varrella oli rivitaloja.  Näiden rivareiden luona huomasin postilaatikko-rivistöä  tarkasti tutkivan vanhan naisen . Nainen kulki liukuen ja ikäänkuin ilmassa,  mekon alta ei näkynyt jalkoja lainkaan. Juoksin peloissani ohi. 

- Muutin 19-vuotiaana omilleni ja asunnossani oli aavekoira tai kotitonttu. Se ei ikinä näyttäytynyt mutta kuulin sen kynsien rapinan lattiaa vasten ja moni vieraani kyselikin, onko minulla koira?  Ääni oli siis täysin samanlainen minkä pieni levottomana tepasteleva koira saa aikaan. Karmeinta oli että aina kun lähdin johonkin, ääni alkoi lähestyä vauhdilla kuin otus olisi halunnut mukaan.

- Ikävuosina 21-23 tein siivojan hommaa, työ oli iltatyötä ja kohde vaihteli. Kerran sain osoitteeksi vanhan rakennuksen jossa järjestettiin  erilaista kerhotoimintaa lapsille. Oli hämärä syysilta ja tunnelma valmiiksi jo kuin kauhuelokuvasta ikivanhan vaahteran paiskoessa lehtiä päälleni,  kuun möllöttäessä taivaalla ja itse kohteen häämöttäessä ränsistyneen aidan takana. Olin ehtinyt työskennellä ehkä 30 min kun kuulin selvästi juoksuaskeleet käytävältä ja naisen äänen joka huusi  joko jumalauta tai jumala auta.   Luulin luonnollisesti ensin että joku kerhonvetäjä  oli jäänyt  vielä  jostain syystä rakennukseen ja menin huutelemaan ovelta että  siivooja täällä, en ole murtovaras.  Vastassa oli pimeä käytävä ja täysi hiljaisuus.