Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten sain vasemmanpuoleisen kasvohalvauksen ja sylkirauhasen tulehduksen. Kotona en pysynyt pystyssä vaan kaaduin kokoajan vasemmalle. Lopulta menin taksilla yliopistolliseen sairaalaan missä minusta otetti verikokeet, magneettikuvat ja laitettiin osastolle. Osastolla olin omassa huoneessa missä kuulin miten puuportaita pitkin mennään edes, taas. Samalla kuulin miten jotkut ihmiset ovat jonkun luona aloittelemassa iltaa, musiikkia kuului sekä puheensorinaa. Sitten näin sivusilmällä kissan joka hyppi pitkin huonetta ja tumman hahmon joka viittelöi minulle. Kaikki meni hyvin kunnessa kolmantena yönä minulle rupesi puhumaan ääni joka sanoi minun kuolevan tänään! Huoneen lämpötila laski pakkaselle ja olin suljetussa tilassa. Laitoin pään päälle peiton ja sitten tippapullo teline heitettiin minun päälle! Minun oli yöllä pakko lähteä pois hoidosta. Sain aika vahvoja antibiootteja suoneen, joten en tiedä oliko lääkkeet syy vai koinko jotain sellaista mitä tässä maailmassa ei ole?

Joo niin varmaan.  :D

Ollessani teininä psykiatrisessa osastohoidossa samalla osastolla oli ikäiseni saa""nanpalvoja tyttö, selkään oli viilletty suuri nurinpäin oleva risti ja  kädetkin oli ihan runnellut. Tytöllä oli tapana  kuiskutella  jotain  siansaksaa olevia kait loitsuja ja höpistä muutenkin itsekseen, en piitännut tuosta, pidin tyttöä ihan hulluna. Itse olin siis osastolla syömishäiriön takia. Yhtenä iltana olin hämärässä  oleskeluhuoneessa yksin katsomassa telkkaa,  istuin sohvalla ja selkäni takana oli pimeä tyhjä soppi. Tämä tyttö tuli huoneeseen, istui nojatuoliin vastapäätä  ja näytti myös katsovan ensin telkkaa kunnes katse siirtyi minuun. Ja samalla tiedostin vahvasti  jonkun olevan takanani, tunsin voimakasta tarvetta kääntyä katsomaan mutta vaisto kielsi ehdottomasti tekemästä sitä. Tyttö tuijotti taakseni ja hymyili tyytyväistä  hymyä. En uskaltanut liikkua, hädin tuskin hengittää ja odotin käden minä hetkenä hyvänsä  tarttuvan niskaani. Tilanne meni ohi kun hoitaja tuli huoneeseen ja sytytti kirkkaat valot, läsnäolon tunne häipyi välittömästi. Myöhemmin olimme tupakalla kun tyttö tarttui  ranteeseeni ja sanoi että olin viisas kun en katsonut. 

Vierailija kirjoitti:

Ollessani teininä psykiatrisessa osastohoidossa samalla osastolla oli ikäiseni saa""nanpalvoja tyttö, selkään oli viilletty suuri nurinpäin oleva risti ja  kädetkin oli ihan runnellut. Tytöllä oli tapana  kuiskutella  jotain  siansaksaa olevia kait loitsuja ja höpistä muutenkin itsekseen, en piitännut tuosta, pidin tyttöä ihan hulluna. Itse olin siis osastolla syömishäiriön takia. Yhtenä iltana olin hämärässä  oleskeluhuoneessa yksin katsomassa telkkaa,  istuin sohvalla ja selkäni takana oli pimeä tyhjä soppi. Tämä tyttö tuli huoneeseen, istui nojatuoliin vastapäätä  ja näytti myös katsovan ensin telkkaa kunnes katse siirtyi minuun. Ja samalla tiedostin vahvasti  jonkun olevan takanani, tunsin voimakasta tarvetta kääntyä katsomaan mutta vaisto kielsi ehdottomasti tekemästä sitä. Tyttö tuijotti taakseni ja hymyili tyytyväistä  hymyä. En uskaltanut liikkua, hädin tuskin hengittää ja odotin käden minä hetkenä hyvänsä  tarttuvan niskaani. Tilanne meni ohi kun hoitaja tuli huoneeseen ja sytytti kirkkaat valot, läsnäolon tunne häipyi välittömästi. Myöhemmin olimme tupakalla kun tyttö tarttui  ranteeseeni ja sanoi että olin viisas kun en katsonut. [/quote

Halunnut vaan pelotella sua. Tottakai tulee tunne, että pitää katsoa taakseen jos joku sinne tuijottaa. Kokeile vaikka joskus, kun puhut jollekkin ja katso tiiviisti ohi hänestä, niin ihan varmana ihmettelee mitä toljotat hänen taakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollessani teininä psykiatrisessa osastohoidossa samalla osastolla oli ikäiseni saa""nanpalvoja tyttö, selkään oli viilletty suuri nurinpäin oleva risti ja  kädetkin oli ihan runnellut. Tytöllä oli tapana  kuiskutella  jotain  siansaksaa olevia kait loitsuja ja höpistä muutenkin itsekseen, en piitännut tuosta, pidin tyttöä ihan hulluna. Itse olin siis osastolla syömishäiriön takia. Yhtenä iltana olin hämärässä  oleskeluhuoneessa yksin katsomassa telkkaa,  istuin sohvalla ja selkäni takana oli pimeä tyhjä soppi. Tämä tyttö tuli huoneeseen, istui nojatuoliin vastapäätä  ja näytti myös katsovan ensin telkkaa kunnes katse siirtyi minuun. Ja samalla tiedostin vahvasti  jonkun olevan takanani, tunsin voimakasta tarvetta kääntyä katsomaan mutta vaisto kielsi ehdottomasti tekemästä sitä. Tyttö tuijotti taakseni ja hymyili tyytyväistä  hymyä. En uskaltanut liikkua, hädin tuskin hengittää ja odotin käden minä hetkenä hyvänsä  tarttuvan niskaani. Tilanne meni ohi kun hoitaja tuli huoneeseen ja sytytti kirkkaat valot, läsnäolon tunne häipyi välittömästi. Myöhemmin olimme tupakalla kun tyttö tarttui  ranteeseeni ja sanoi että olin viisas kun en katsonut. [/quote

Halunnut vaan pelotella sua. Tottakai tulee tunne, että pitää katsoa taakseen jos joku sinne tuijottaa. Kokeile vaikka joskus, kun puhut jollekkin ja katso tiiviisti ohi hänestä, niin ihan varmana ihmettelee mitä toljotat hänen taakseen.

Sen pitäisi  herättää lähinnä uteliaisuus että mikä siellä nyt on noin mielenkiintoista, ei tuollaista ahdistavaa pakokauhua ja varmuutta siitä että  käy huonosti jos katson!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollessani teininä psykiatrisessa osastohoidossa samalla osastolla oli ikäiseni saa""nanpalvoja tyttö, selkään oli viilletty suuri nurinpäin oleva risti ja  kädetkin oli ihan runnellut. Tytöllä oli tapana  kuiskutella  jotain  siansaksaa olevia kait loitsuja ja höpistä muutenkin itsekseen, en piitännut tuosta, pidin tyttöä ihan hulluna. Itse olin siis osastolla syömishäiriön takia. Yhtenä iltana olin hämärässä  oleskeluhuoneessa yksin katsomassa telkkaa,  istuin sohvalla ja selkäni takana oli pimeä tyhjä soppi. Tämä tyttö tuli huoneeseen, istui nojatuoliin vastapäätä  ja näytti myös katsovan ensin telkkaa kunnes katse siirtyi minuun. Ja samalla tiedostin vahvasti  jonkun olevan takanani, tunsin voimakasta tarvetta kääntyä katsomaan mutta vaisto kielsi ehdottomasti tekemästä sitä. Tyttö tuijotti taakseni ja hymyili tyytyväistä  hymyä. En uskaltanut liikkua, hädin tuskin hengittää ja odotin käden minä hetkenä hyvänsä  tarttuvan niskaani. Tilanne meni ohi kun hoitaja tuli huoneeseen ja sytytti kirkkaat valot, läsnäolon tunne häipyi välittömästi. Myöhemmin olimme tupakalla kun tyttö tarttui  ranteeseeni ja sanoi että olin viisas kun en katsonut. [/quote

Halunnut vaan pelotella sua. Tottakai tulee tunne, että pitää katsoa taakseen jos joku sinne tuijottaa. Kokeile vaikka joskus, kun puhut jollekkin ja katso tiiviisti ohi hänestä, niin ihan varmana ihmettelee mitä toljotat hänen taakseen.

Sen pitäisi  herättää lähinnä uteliaisuus että mikä siellä nyt on noin mielenkiintoista, ei tuollaista ahdistavaa pakokauhua ja varmuutta siitä että  käy huonosti jos katson!

Koska siellä oli  oikeasti jokin. Olen sh ja hoitanut paljon häiriintyneitä nuoria, jostain syystä nämä okkultismiin seonneet nuoret tietävät sinusta asioita joita heidän ei pitäisi tietää, valot välkkyvät ja tavarat liikkuvat itsekseen.  Näistä asioista ei vain puhuta. Osittain siksi ettei ammattilainen levittele työasioita ja osittain siksi ettei maine mene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollessani teininä psykiatrisessa osastohoidossa samalla osastolla oli ikäiseni saa""nanpalvoja tyttö, selkään oli viilletty suuri nurinpäin oleva risti ja  kädetkin oli ihan runnellut. Tytöllä oli tapana  kuiskutella  jotain  siansaksaa olevia kait loitsuja ja höpistä muutenkin itsekseen, en piitännut tuosta, pidin tyttöä ihan hulluna. Itse olin siis osastolla syömishäiriön takia. Yhtenä iltana olin hämärässä  oleskeluhuoneessa yksin katsomassa telkkaa,  istuin sohvalla ja selkäni takana oli pimeä tyhjä soppi. Tämä tyttö tuli huoneeseen, istui nojatuoliin vastapäätä  ja näytti myös katsovan ensin telkkaa kunnes katse siirtyi minuun. Ja samalla tiedostin vahvasti  jonkun olevan takanani, tunsin voimakasta tarvetta kääntyä katsomaan mutta vaisto kielsi ehdottomasti tekemästä sitä. Tyttö tuijotti taakseni ja hymyili tyytyväistä  hymyä. En uskaltanut liikkua, hädin tuskin hengittää ja odotin käden minä hetkenä hyvänsä  tarttuvan niskaani. Tilanne meni ohi kun hoitaja tuli huoneeseen ja sytytti kirkkaat valot, läsnäolon tunne häipyi välittömästi. Myöhemmin olimme tupakalla kun tyttö tarttui  ranteeseeni ja sanoi että olin viisas kun en katsonut. [/quote

Halunnut vaan pelotella sua. Tottakai tulee tunne, että pitää katsoa taakseen jos joku sinne tuijottaa. Kokeile vaikka joskus, kun puhut jollekkin ja katso tiiviisti ohi hänestä, niin ihan varmana ihmettelee mitä toljotat hänen taakseen.

Sen pitäisi  herättää lähinnä uteliaisuus että mikä siellä nyt on noin mielenkiintoista, ei tuollaista ahdistavaa pakokauhua ja varmuutta siitä että  käy huonosti jos katson!

Koska siellä oli  oikeasti jokin. Olen sh ja hoitanut paljon häiriintyneitä nuoria, jostain syystä nämä okkultismiin seonneet nuoret tietävät sinusta asioita joita heidän ei pitäisi tietää, valot välkkyvät ja tavarat liikkuvat itsekseen.  Näistä asioista ei vain puhuta. Osittain siksi ettei ammattilainen levittele työasioita ja osittain siksi ettei maine mene.

Miten sellaisia tapauksia oikein voi hoitaa 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollessani teininä psykiatrisessa osastohoidossa samalla osastolla oli ikäiseni saa""nanpalvoja tyttö, selkään oli viilletty suuri nurinpäin oleva risti ja  kädetkin oli ihan runnellut. Tytöllä oli tapana  kuiskutella  jotain  siansaksaa olevia kait loitsuja ja höpistä muutenkin itsekseen, en piitännut tuosta, pidin tyttöä ihan hulluna. Itse olin siis osastolla syömishäiriön takia. Yhtenä iltana olin hämärässä  oleskeluhuoneessa yksin katsomassa telkkaa,  istuin sohvalla ja selkäni takana oli pimeä tyhjä soppi. Tämä tyttö tuli huoneeseen, istui nojatuoliin vastapäätä  ja näytti myös katsovan ensin telkkaa kunnes katse siirtyi minuun. Ja samalla tiedostin vahvasti  jonkun olevan takanani, tunsin voimakasta tarvetta kääntyä katsomaan mutta vaisto kielsi ehdottomasti tekemästä sitä. Tyttö tuijotti taakseni ja hymyili tyytyväistä  hymyä. En uskaltanut liikkua, hädin tuskin hengittää ja odotin käden minä hetkenä hyvänsä  tarttuvan niskaani. Tilanne meni ohi kun hoitaja tuli huoneeseen ja sytytti kirkkaat valot, läsnäolon tunne häipyi välittömästi. Myöhemmin olimme tupakalla kun tyttö tarttui  ranteeseeni ja sanoi että olin viisas kun en katsonut. [/quote

Halunnut vaan pelotella sua. Tottakai tulee tunne, että pitää katsoa taakseen jos joku sinne tuijottaa. Kokeile vaikka joskus, kun puhut jollekkin ja katso tiiviisti ohi hänestä, niin ihan varmana ihmettelee mitä toljotat hänen taakseen.

Sen pitäisi  herättää lähinnä uteliaisuus että mikä siellä nyt on noin mielenkiintoista, ei tuollaista ahdistavaa pakokauhua ja varmuutta siitä että  käy huonosti jos katson!

Koska siellä oli  oikeasti jokin. Olen sh ja hoitanut paljon häiriintyneitä nuoria, jostain syystä nämä okkultismiin seonneet nuoret tietävät sinusta asioita joita heidän ei pitäisi tietää, valot välkkyvät ja tavarat liikkuvat itsekseen.  Näistä asioista ei vain puhuta. Osittain siksi ettei ammattilainen levittele työasioita ja osittain siksi ettei maine mene.

Miten sellaisia tapauksia oikein voi hoitaa 🤔

Ei voikaan paitsi Jeesus.

eri

ps. Hajotkaa ja yleistäkää ihan rauhassa "uskovaiset sitä tätä ja tuota". Mutta voi voi, Jeesusta se ei muuta mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollessani teininä psykiatrisessa osastohoidossa samalla osastolla oli ikäiseni saa""nanpalvoja tyttö, selkään oli viilletty suuri nurinpäin oleva risti ja  kädetkin oli ihan runnellut. Tytöllä oli tapana  kuiskutella  jotain  siansaksaa olevia kait loitsuja ja höpistä muutenkin itsekseen, en piitännut tuosta, pidin tyttöä ihan hulluna. Itse olin siis osastolla syömishäiriön takia. Yhtenä iltana olin hämärässä  oleskeluhuoneessa yksin katsomassa telkkaa,  istuin sohvalla ja selkäni takana oli pimeä tyhjä soppi. Tämä tyttö tuli huoneeseen, istui nojatuoliin vastapäätä  ja näytti myös katsovan ensin telkkaa kunnes katse siirtyi minuun. Ja samalla tiedostin vahvasti  jonkun olevan takanani, tunsin voimakasta tarvetta kääntyä katsomaan mutta vaisto kielsi ehdottomasti tekemästä sitä. Tyttö tuijotti taakseni ja hymyili tyytyväistä  hymyä. En uskaltanut liikkua, hädin tuskin hengittää ja odotin käden minä hetkenä hyvänsä  tarttuvan niskaani. Tilanne meni ohi kun hoitaja tuli huoneeseen ja sytytti kirkkaat valot, läsnäolon tunne häipyi välittömästi. Myöhemmin olimme tupakalla kun tyttö tarttui  ranteeseeni ja sanoi että olin viisas kun en katsonut. [/quote

Halunnut vaan pelotella sua. Tottakai tulee tunne, että pitää katsoa taakseen jos joku sinne tuijottaa. Kokeile vaikka joskus, kun puhut jollekkin ja katso tiiviisti ohi hänestä, niin ihan varmana ihmettelee mitä toljotat hänen taakseen.

Sen pitäisi  herättää lähinnä uteliaisuus että mikä siellä nyt on noin mielenkiintoista, ei tuollaista ahdistavaa pakokauhua ja varmuutta siitä että  käy huonosti jos katson!

Koska siellä oli  oikeasti jokin. Olen sh ja hoitanut paljon häiriintyneitä nuoria, jostain syystä nämä okkultismiin seonneet nuoret tietävät sinusta asioita joita heidän ei pitäisi tietää, valot välkkyvät ja tavarat liikkuvat itsekseen.  Näistä asioista ei vain puhuta. Osittain siksi ettei ammattilainen levittele työasioita ja osittain siksi ettei maine mene.

Miten sellaisia tapauksia oikein voi hoitaa 🤔

Ei heitä oikein voikaan, mutta pakko yrittää. Monilla on rankkoja yliluonnollisia kokemuksia ja kun itsekin näiden nuorten seurassa näkee miten joku vesimuki lentää , on todella vaikea pysyä siinä rautaisen ammattilaisen roolissa ja selittää miten tuollaisia ilmiöitä ei ole ja kaikki on pelkkää harhaa, massapsykoosia, päihdepsykoosia, mielikuvitusta ja nyt kun me tässä jutellaan ja otat näitä lääkkeitä niin paranet. 

Sama sh

Manaaja paikalle?!

Silti neurotieteessä suhtaudutaan ylimielisesti edes yliluonnollisen mahdollisuuteen. Ihan naurettavaa kieltämistä.

Aina kun kirjoitan nettiin havainnoistani, ne poistetaan kuin itsestään. Minusta tässä on jotain selittämätöntä takana.

Up!

Jo vuosia olen satunnaisesti nähnyt unia, joissa on todellisia tapahtuneita asioita ja yksityiskohtia. Pidän näitä "tosia" uniani ahdistavina ja outoina siksi, että niissä usein kuvautuu jokin tapahtuma samanaikaisena kuin se tosiasiassa tapahtuu yksityiskohtineen. Kuin itse olisin paikalla. Liian monta kertaa on selvinnyt unen paikkaansapitävyys, jotta voisin ottaa ne vain sattumina.

Näen normaalin nukkumisen aikana ihan tavallisiakin unia, jotka pian unohtuvat ja niiden tapahtumat ovat unimaisia. Todet unet tulevat päiväsaikaankin,silloin, kun jään ns tuijottamaan jotakin ja nukahdan tai vajoan jonkinlaiseen unenomaiseen tilaan. Silmäni ovat tällöin usein auki. Aina kun ei voi nukahtaa vaikka mieli tekisi.

Mielestäni kyse ei ole ns huuhaajutuista kuten selvänäkeminen tai ennustaminen.

Esimerkki: Unessa olin kauppakeskuksessa. Ihmisiä kulki ympäriinsä. Käytävällä oli mainoshenkilöauto, jonka päälle kiipesi kaksi poikaa nousten seisomaan auton katolle. Pystyn kuvailemaan poikien pukeutumisen, puheet (toinen puhui poikkeavasti) ja auton mallin. Hetken kuluttua vartija juoksi paikalle ja pojat lähtivät karkuun. Toiselta pojalta putosi jokin esine liukuen läheisen penkin viereen. Näin että pudonnut esine oli puhelin, jonka värin ja mallin sekä erityistuntomerkit pystyn kuvaamaan. En kyennyt nostamaan sitä. Haihduin ja heräsin kotonani.

Seuraavana päivänä oli sosiaalisessa mediassa juttu ja ihmisten taivasteluja nuorison pöyristyttävästä käytöksestä ostoskeskuksessa. Joku oli ottanut kuviakin. Kuvissa oli sama ostoskeskus, sama auto, samoin pukeutuneet ja samahahmoiset pojat ja vartija. Pudonnut puhelin oli huomattu ja poimittu talteen. Tapahtumakuvaus vastasi unessa näkemääni.

Toinen esimerkki. Minut oli valittu vastoin tahtoani osallistumaan työpaikan koulutusmatkalle uudistettuun laitokseen toiselle puolen Suomea. En pidä oudoista paikoista, suuntavaistoni on olematon.

Unessa kävelin suuressa laitoksessa. Pääaulassa oli remontti kesken, kieltokilpiä oli mm. vessojen ovessa. Etsin toiminnassa olevan wc:n oven. Luin huoneiden nimikyltit ja opasteet. Kuljin eri kerrosten läpi. Ihmisiä ei näkynyt. Oli hiljaista. Olin ruokalassa, jonka ovessa oli seuraavan viikon ruokalista. Koulutuspäivänä oli ruokaa, jota en halua syödä. Käytävällä kuulin huutoa, joka käski pysähtymään. Haihduin ja heräsin.

Koulutusmatkallani totesin tulleeni unesta tuttuun paikkaan ja olin varannut eväät ateriakseni. Ne tulivat tarpeeseen, sillä ruokalista oli juuri se, jonka olin unessa nähnyt.

Näistä asioista olen kerran erehtynyt kertomaan terveydenhuollon henkilölle. Sen kokemuksen perusteella en kerro toista kertaa. Ei minulle näistä unista haittaakaan ole, pelottavia ja ahdistavia ne alkuun olivat. Tähän mennessä ei ole missään ollut juttua vastaavankaltaisista eikä ainakaan selitystä puhumattakaan ilmiön nimestä.

Leiju kirjoitti:

Jo vuosia olen satunnaisesti nähnyt unia, joissa on todellisia tapahtuneita asioita ja yksityiskohtia. Pidän näitä "tosia" uniani ahdistavina ja outoina siksi, että niissä usein kuvautuu jokin tapahtuma samanaikaisena kuin se tosiasiassa tapahtuu yksityiskohtineen. Kuin itse olisin paikalla. Liian monta kertaa on selvinnyt unen paikkaansapitävyys, jotta voisin ottaa ne vain sattumina.

Näen normaalin nukkumisen aikana ihan tavallisiakin unia, jotka pian unohtuvat ja niiden tapahtumat ovat unimaisia. Todet unet tulevat päiväsaikaankin,silloin, kun jään ns tuijottamaan jotakin ja nukahdan tai vajoan jonkinlaiseen unenomaiseen tilaan. Silmäni ovat tällöin usein auki. Aina kun ei voi nukahtaa vaikka mieli tekisi.

Mielestäni kyse ei ole ns huuhaajutuista kuten selvänäkeminen tai ennustaminen.

Esimerkki: Unessa olin kauppakeskuksessa. Ihmisiä kulki ympäriinsä. Käytävällä oli mainoshenkilöauto, jonka päälle kiipesi kaksi poikaa nousten seisomaan auton katolle. Pystyn kuvailemaan poikien pukeutumisen, puheet (toinen puhui poikkeavasti) ja auton mallin. Hetken kuluttua vartija juoksi paikalle ja pojat lähtivät karkuun. Toiselta pojalta putosi jokin esine liukuen läheisen penkin viereen. Näin että pudonnut esine oli puhelin, jonka värin ja mallin sekä erityistuntomerkit pystyn kuvaamaan. En kyennyt nostamaan sitä. Haihduin ja heräsin kotonani.

Seuraavana päivänä oli sosiaalisessa mediassa juttu ja ihmisten taivasteluja nuorison pöyristyttävästä käytöksestä ostoskeskuksessa. Joku oli ottanut kuviakin. Kuvissa oli sama ostoskeskus, sama auto, samoin pukeutuneet ja samahahmoiset pojat ja vartija. Pudonnut puhelin oli huomattu ja poimittu talteen. Tapahtumakuvaus vastasi unessa näkemääni.

Toinen esimerkki. Minut oli valittu vastoin tahtoani osallistumaan työpaikan koulutusmatkalle uudistettuun laitokseen toiselle puolen Suomea. En pidä oudoista paikoista, suuntavaistoni on olematon.

Unessa kävelin suuressa laitoksessa. Pääaulassa oli remontti kesken, kieltokilpiä oli mm. vessojen ovessa. Etsin toiminnassa olevan wc:n oven. Luin huoneiden nimikyltit ja opasteet. Kuljin eri kerrosten läpi. Ihmisiä ei näkynyt. Oli hiljaista. Olin ruokalassa, jonka ovessa oli seuraavan viikon ruokalista. Koulutuspäivänä oli ruokaa, jota en halua syödä. Käytävällä kuulin huutoa, joka käski pysähtymään. Haihduin ja heräsin.

Koulutusmatkallani totesin tulleeni unesta tuttuun paikkaan ja olin varannut eväät ateriakseni. Ne tulivat tarpeeseen, sillä ruokalista oli juuri se, jonka olin unessa nähnyt.

Näistä asioista olen kerran erehtynyt kertomaan terveydenhuollon henkilölle. Sen kokemuksen perusteella en kerro toista kertaa. Ei minulle näistä unista haittaakaan ole, pelottavia ja ahdistavia ne alkuun olivat. Tähän mennessä ei ole missään ollut juttua vastaavankaltaisista eikä ainakaan selitystä puhumattakaan ilmiön nimestä.

Näin youtube-videon jossa joku kertoi samaa. Että hän näki unessa tulevia tapahtumia mikä oli hänestä outoa ja kai pelottavaakin. Ja että unet loppuivat kun otti Jeesuksen elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Leiju kirjoitti:

Jo vuosia olen satunnaisesti nähnyt unia, joissa on todellisia tapahtuneita asioita ja yksityiskohtia. Pidän näitä "tosia" uniani ahdistavina ja outoina siksi, että niissä usein kuvautuu jokin tapahtuma samanaikaisena kuin se tosiasiassa tapahtuu yksityiskohtineen. Kuin itse olisin paikalla. Liian monta kertaa on selvinnyt unen paikkaansapitävyys, jotta voisin ottaa ne vain sattumina.

Näen normaalin nukkumisen aikana ihan tavallisiakin unia, jotka pian unohtuvat ja niiden tapahtumat ovat unimaisia. Todet unet tulevat päiväsaikaankin,silloin, kun jään ns tuijottamaan jotakin ja nukahdan tai vajoan jonkinlaiseen unenomaiseen tilaan. Silmäni ovat tällöin usein auki. Aina kun ei voi nukahtaa vaikka mieli tekisi.

Mielestäni kyse ei ole ns huuhaajutuista kuten selvänäkeminen tai ennustaminen.

Esimerkki: Unessa olin kauppakeskuksessa. Ihmisiä kulki ympäriinsä. Käytävällä oli mainoshenkilöauto, jonka päälle kiipesi kaksi poikaa nousten seisomaan auton katolle. Pystyn kuvailemaan poikien pukeutumisen, puheet (toinen puhui poikkeavasti) ja auton mallin. Hetken kuluttua vartija juoksi paikalle ja pojat lähtivät karkuun. Toiselta pojalta putosi jokin esine liukuen läheisen penkin viereen. Näin että pudonnut esine oli puhelin, jonka värin ja mallin sekä erityistuntomerkit pystyn kuvaamaan. En kyennyt nostamaan sitä. Haihduin ja heräsin kotonani.

Seuraavana päivänä oli sosiaalisessa mediassa juttu ja ihmisten taivasteluja nuorison pöyristyttävästä käytöksestä ostoskeskuksessa. Joku oli ottanut kuviakin. Kuvissa oli sama ostoskeskus, sama auto, samoin pukeutuneet ja samahahmoiset pojat ja vartija. Pudonnut puhelin oli huomattu ja poimittu talteen. Tapahtumakuvaus vastasi unessa näkemääni.

Toinen esimerkki. Minut oli valittu vastoin tahtoani osallistumaan työpaikan koulutusmatkalle uudistettuun laitokseen toiselle puolen Suomea. En pidä oudoista paikoista, suuntavaistoni on olematon.

Unessa kävelin suuressa laitoksessa. Pääaulassa oli remontti kesken, kieltokilpiä oli mm. vessojen ovessa. Etsin toiminnassa olevan wc:n oven. Luin huoneiden nimikyltit ja opasteet. Kuljin eri kerrosten läpi. Ihmisiä ei näkynyt. Oli hiljaista. Olin ruokalassa, jonka ovessa oli seuraavan viikon ruokalista. Koulutuspäivänä oli ruokaa, jota en halua syödä. Käytävällä kuulin huutoa, joka käski pysähtymään. Haihduin ja heräsin.

Koulutusmatkallani totesin tulleeni unesta tuttuun paikkaan ja olin varannut eväät ateriakseni. Ne tulivat tarpeeseen, sillä ruokalista oli juuri se, jonka olin unessa nähnyt.

Näistä asioista olen kerran erehtynyt kertomaan terveydenhuollon henkilölle. Sen kokemuksen perusteella en kerro toista kertaa. Ei minulle näistä unista haittaakaan ole, pelottavia ja ahdistavia ne alkuun olivat. Tähän mennessä ei ole missään ollut juttua vastaavankaltaisista eikä ainakaan selitystä puhumattakaan ilmiön nimestä.

Näin youtube-videon jossa joku kertoi samaa. Että hän näki unessa tulevia tapahtumia mikä oli hänestä outoa ja kai pelottavaakin. Ja että unet loppuivat kun otti Jeesuksen elämäänsä.

:D :D :D

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö tää ketju on pystyssä. On vuosi 2020 ja ihmisten pitäisi tajuta, että mitään yliluonnollista ei ole olemassa! Kummitukset, aaveet, sielut, haltiat, peikot, enkelit, jumalat ym.. kaikki järjettömän ihmisen mielikuvitusta. Herätkää todellisuuteen!

Mihin niistä mahdollisista todellisuuksista toivoisit meidän heräävän?

Vierailija kirjoitti:

Kun äitini kuoli palasimme kotiimme ja radio olikin päällä siellä ja kun vasimme oven kuuluin laulu: Ihmisisä on kuin muurahaisia ne loputonta polkuansa taivaltaa, On kaukaa katsottuna kaikki samanlaisia niin ettei heitä toisistaan voi eroittaa.

....mut myöhäistä on hälle polttaa kynttilää kun hautakumpu kerran umpeen luotu on!

Hänellä oli puutarhaharrastus ja viljeli kukkapenkissä isoja punaisia kukkasia. Ne kaikki isot kukkaset olivat taipuneet rappujen edessä kivipolulle ja pudottaneet siihen  harmaalle terälehtensä kuin verikyyneleet.

Isoäitini kuollessa oli myös radiossa soinut hänen lempikappaleensa.

Selvänäkeminen ei ole huuhaajuttu.

Jokaisella meistä on ns. sisäiset aistit jotka ovat vastaavat kuin fyysiset aistit.

Selvänäkö, selväkuulo, selvätunto ym näitä voi harjoittaakin.

Joillain ihmisillä nämä sisäiset aistit ovat herkempiä jo syntymästä asti.

Eli silloin ihminen voi aistia henkimaailman läsnäolon, nähdä tapahtumia ennalta ym

Nimimerkki Leija on näköjään irtautunut kehostaan ja pystynyt astraalikehon kautta aistimaan ympäristöä

Kun asuin yhdessä kerrostalossa New Yorkissa, sain kokea hirvittävimmän kokemukseni.

Tavaroitani oli kadonnut ja löytynyt yllättävistä paikoista, tavaroitani on myös tippunut pöydältä ja pieniä tauluja on myös tippunut.

Noh, nuo ei ole vielä yhtään mitään...

Kun olin vessassa, pesemässä hampaita tunsin kun joku olisi hengittänyt niskaani.

Säikähdin niin, että hammasharjani tippui pois.

Kun olin alkamassa pesemään meikkejä pois, ilmestyi peiliin käsi...

Sain yöpyä kaverillani, joka asui samassa kerrostalossa kuin minä.

Lopulta naapurini kertoi, että asunnossani entinen asukas oli nainen, jolla oli vakava masennus ja lopulta hirtti itsensä vessaan.

Minä suutuin pikkasen hänelle, että miksi hän ei kertonut aikaisemmin minulle.

Lopulta sain uuden asunnon samasta kerrostalosta, jossa vieläkin asun.

Tästä on yli kymmenen vuotta reilusti.

En ollut isoäitiini tai muuhun sukuun pitänyt yhteyttä vuosiin. Olin silloisen vaimoni vieressä ja kerroin heti herättyäni hänelle, että mummu on kuollut.

Hän vahvisti asian jälkeenpäin, että soitto tuli myöhemmin, ei ollut siis oman pääni kuvitelmaa, jossa asiat voisi "yhdistää" jotenkin mielessään.

Eli, yöllä näin silloin unen, jossa isäni ( joka kuoli kun olin nuori ) , veti pulkassa perässään mummiani. ( Ukki oli kuollut monta vuotta aiemmin jo )

Minä seurasin vierellä, ei puhuttu mitään.

Oltiin kohta talon ullakolla. Minä seisoin siinä rappusten yläpäässä. Ja näin heidät kaikki siinä unessani seisovan terveinä.

Isä sanoi, et pääse vielä tänne.

Vaimolle kerrottuani uneni aamulla, soi iltapäivällä puhelimeni, jossa tätini kertoi mummini menehtyneen yöllä..