Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kuollut voi käydä tuonelasta ns. varoittamassa jos kerran kaikki yhteydenotot heihin ovat kiellettyjä puolin ja toisin?

Jeesus liikkuu siellä Kuoleman Herrana vapaasti ja jos meni sinne saarnaamaankin vangittuina oleville niin jokin tarkoitus sillä oli. Ehkä Hän ja Jumala toimivat myös niin että vangittuja käytetään hyvässä. Kaikkihan on Heille mahdollista. Mutta itse ihminen ei saa ottaa henkiin yhteyttä sillä ne saattavat olla pahoja ja repiä sielusi. Vain Jumalan puolelta on sellainen mahdollista, Raamatussa kuvataan useitakin ns kuolleita joita Jeesuskin kutsui takaisin mm Jairuksen tytär oli tällainen. Ja Lasarus, jonka ruumis jo haisi käveli ulos haudastaan.

Lisäksi Raamatussa kerrotaan Eliasta ja kumpp jotka ilmestyivät eli kyllä Jumala voi saattaa jo kuolleen ilmestymään maan päälle, Jeesushan itsekin vieraili yli 50 lle ihmiselle näyttäytyen kuolemansa jälkeen ennenkuin nousi Isän luo.

On se kyllä kumma ettei saa kuolleenakaan olla rauhassa, vaan silloinkin on joku vittuilemassa että väärin tehty. Mikä siinä on ettei jokainen voisi vain olla omassa paratiisissaan. Pitää vielä kuolleenakin laittaa johonkin vankilaan kun et nyt ole elänyt sillä tavalla kun joku muu odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Joo raapimis äänet ei oo hyvä juttu. Joku demoni yms..

hmm oisko ihan peräti metsähiiri...kissa....orava..joku muu elukka

Olen tämän kertonut joskus aiemminkin jossain toisessa ketjussa, mutta laitetaan nyt sitten tähänkin.

Olin käymässä lapsuuden perheeni luona pääsiäislomalla (tapahtumista on yli 20v aikaa). Eräänä iltana olin yksin kotona ja katsoin televisiota olohuoneessa. Istuin viistosti kohti eteisen käytävää ja näin sivusilmällä, kun joku korkea (lähes lattiasta kattoon), tumma, läpikuultava huppupäinen ja viitta päällä oleva hahmo livahti käytävää pitkin pikkusiskoni (teini) huoneeseen. Säikähdin ja minua kylmäsi, mutta ajattelin että kenties näky oli mielikuvitukseni tuotetta. Kun vanhempani tulivat kotiin mainitsin heille näkemästäni. Hämmästyneenä kuulin, että he olivat myöskin nähneet saman hahmon muutaman kerran. Olin tästä erittäin yllättynyt, sillä molemmat ovat korkeasti kouluttettuja, ns. järki-ihmisiä, jotka eivät vähästä säikähdä ja panikoi. Päätimme, ettemme kerro siskolle näkemästämme, jottei häntä alkaisi pelottamaan. Tuli myös puheeksi, ettei sisko ollut koskaan ollut paikalla huoneessa, kun hahmo sinne livahti.

Pari viikkoa pääsiäisen jälkeen sain puhelun, että siskoni oli kuollut järkyttävässä tapaturmassa. Kuoleman jälkeen hahmoa ei kukaan enää nähnyt.

Tästä on tosiaan aikaa jo yli 20 vuotta ja pahimmasta surusta olemme kaikki päässeet yli. Kuitenkin tuo hahmo ei jätä rauhaan. Oliko se enne, vai itse viikatemies?

Mulle tuli ihan spooky ja "yliluonnollinen" olo tätä ketjua lukiessani. Käyn ihan satunnaisesti tällä keskustelupalstalla enkä yleensä jaksa alkaa lukea pitkiä ketjuja. No tätä kuitenkin aloin nyt lukea loppupäästä käsin, kun töissä oli luppoaikaa. Juttuja lukiessani huomasin, että mähän olen lukenut nää jo aiemmin. Monien viestien aloituksesta tiesin jo, miten ne menivätkään, olivat "tuttuja". "Äh vanha ketju, oon lukenut tän jo joskus (ehkä tyyliin vuosi sitten)..." ajattelin. Mutta mitäs kummaa, kommentit olivatkin päivätty ihan lähipäiville! Siis mitä häh?

Hakke kirjoitti:

Ai niin, kerran olin menossa tuollaisen katulampun luoksen, mutta päätinkin vaihtaa reittiä ajoissa. En ollut edes "sammutus etäisytydellä" lampusta, mutta pelkkä vilkaisu siihen sai sen sammumaan.

Yleensä tuo etäisyys on n. 10 metriä.

Toinen asia joka on tullut monesti vastaan ja jota olen testaillut useasti on ajan tietäminen. Voin tietää milloin tahansa minuutilleen paljonko kello on. Huomasin sen kerran ollessani lenkillä, kun halusin arvioida lenkkini pituutta. Silloin tiesin mihin aikaan lähdin ja kokeilin arvioida miten pitkään olin kävellyt. 

Yllätyin kun katsoin kännykästä, että arvioimani kellonaika oli minuutilleen oikein. Sama tapahtui toisessakin kohtaa lenkkiä, jolloin se alkoi tuntua jo melkoiselta sattumalta.

Testasin tuota myöhemmin mm. olemalla katsomatta mihin aikaan lähdin ja silti aika täsmäsi. Kesälomalla, kun nukuin miten sattuu ja en elänyt kellon mukaan, niin lueskelin kirjaa pitkän aikaa sohvalla. En tiennyt oliko aamu tai ilta ja tuli meleen tuo aika asia. Aattelin kokeilla toimiiko tuo yhä, etenkin kun ei ollut hajuakaan miten pitkällä päivä on. Sain kellonajan mieleeni ja käännyin katsomaan digiboxin näyttö ja jälleen minuutilleen sama aika.

Kerran kokeilin tuota ollessani kaverin kanssa, kun se kysyi mitähän kello mahtaa olla. Sanoin, että voin tietää sen minuutilleen ja ilmoitin kellonajan. Se oli samalla katsomassa kännykästä aikaa ja alko lujaan ääneen väittämään, että näin sen ajan sen kännykästä. En tiedä oliko se sanomani oikea aika, mutta reaktioista päätellen oli.

Onko muut törmännyt moiseen? Teidän, että tuollainen on täysin epäuskottavaa, enkä itsekään siihen usko. En voi silti poistaa asiaa mielestäni, kun olen sen niin monta kertaa varmuudella todennut.

No minä en ihan minuutilleen, mutta 5-10 min tarkkuudella. Vaikka en olisi tuntikausiin katsonut kelloa. Kyllä se silti perustuu vain hyvään arviointiin: jos esim. herään unilta enkä tiedä kauanko olen nukkunut, silloin ei arvaaminen lainkaan toimi. Ehkä sinä kykenet myös hyvin arvioimaan, kuinka kauan olet nukkunut.

Olen lukenut, että monilla on tällainen kyky, mutta kun kelloja on aina joka paikassa, niin kykyä ei ole tarvinnut käyttää. Hyvä ajantaju, luulisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kuollut voi käydä tuonelasta ns. varoittamassa jos kerran kaikki yhteydenotot heihin ovat kiellettyjä puolin ja toisin?

Jeesus liikkuu siellä Kuoleman Herrana vapaasti ja jos meni sinne saarnaamaankin vangittuina oleville niin jokin tarkoitus sillä oli. Ehkä Hän ja Jumala toimivat myös niin että vangittuja käytetään hyvässä. Kaikkihan on Heille mahdollista. Mutta itse ihminen ei saa ottaa henkiin yhteyttä sillä ne saattavat olla pahoja ja repiä sielusi. Vain Jumalan puolelta on sellainen mahdollista, Raamatussa kuvataan useitakin ns kuolleita joita Jeesuskin kutsui takaisin mm Jairuksen tytär oli tällainen. Ja Lasarus, jonka ruumis jo haisi käveli ulos haudastaan.

Lisäksi Raamatussa kerrotaan Eliasta ja kumpp jotka ilmestyivät eli kyllä Jumala voi saattaa jo kuolleen ilmestymään maan päälle, Jeesushan itsekin vieraili yli 50 lle ihmiselle näyttäytyen kuolemansa jälkeen ennenkuin nousi Isän luo.

Muistatteko kun Jeesus ilmestyi ensin Marialle haudan suulla. Hän kielsi koskemasta koska ei ollut vielä mennyt Isän tykö eikä Tuonelaan alas. Mutta kun hän sitten tuli Tuonelasta uudessa  hän käski Tuomasta laittamaan kätensä naulanjälkiinsä että tämä uskoisi, koska Tuomas luuli Jeesusta aaveeksi (paha henki).

Jeesus osoitti näin että hän hallitsee koko kuolinprosessia alusta loppuun Isänsä voimalla. Hän opasti miten mekin saamme samanlaisen kirkastetun ruumiin sitten aikanaan Isän eteen.

Kuolema -tämä ensimmäinen ruumiillinen kuolemamme jossa jätämme kroppamme ei ole muuta kuin, että sielumme vapautuu Paratiisiin tai jumittuu ensin Tuonelaan. Luulisin että Tuonelassakin Jeesus yrittää vielä pelastaa joitain esim itsariin päättyneitä...en tiedä.

Sitten kun aika on täynnä tulee Viimenimen Tuomiopäivä ja silloin meidät otetaaan kaikki Herran eteen, toiset saavat kirkastetun ruumiin toiset joutuvat eroon Jumalasta, koska eivät halunneet tulla mukaan.

Ne jotka haluavat saavat asua Isän huoneissa joita on lukematon määrä ja joss a on monta asuinsijaa. Sitten Jeesus sanoi, että on oleva vielä muita lampaita jotka eivät tule tästä tarhasta (ehkä muita palloja tai Unisersumeja) :)

Jännää on tulossa, kaikki ihmiset! Usko ainoastaan niin pelastut! Älä katsele kaukoputkilla, vaan sydämellä ja rakkaudella tätä kaikkea. Niin ihmeellisesti on koko juttu hoidettu, et ole turha etkä turhaan täällä. Sinut on kutsuttu, ja nähty ko kohdussa, röntgensäteet olivat ennen kuin ihminen ne keksi, jne. jne.

Puhut viisaita ja olet oikeassa. Siunausta sinulle

Vierailija kirjoitti:

No minä en ihan minuutilleen, mutta 5-10 min tarkkuudella. Vaikka en olisi tuntikausiin katsonut kelloa. Kyllä se silti perustuu vain hyvään arviointiin: jos esim. herään unilta enkä tiedä kauanko olen nukkunut, silloin ei arvaaminen lainkaan toimi. Ehkä sinä kykenet myös hyvin arvioimaan, kuinka kauan olet nukkunut.

Olen lukenut, että monilla on tällainen kyky, mutta kun kelloja on aina joka paikassa, niin kykyä ei ole tarvinnut käyttää. Hyvä ajantaju, luulisin.

Mahdollisesti hyvä ajantaju. Se näkyy myös siinä, jos ajattelen lähteä vaikka kahdeksi tunniksi ulkoilemaan, niin olen kotiovella ihan tasan 2 tunnin päästä. Tai jos olen sopinut jonkin tapaamisen jossain, niin olen minuutilleen juuri sovitulla hetkellä. Tuo siis siten, etten kiinnitä reittiini tai vauhtiini mitenkään huomiota tai yritä olla juuri johonkin aikaan perillä.

Mutta mitä on ajan taju. Kun puhutaan kellon ajasta, niin kellohan voi olla edellä tai jäljessä riippumatta ajan kulusta. Joten sinänsä asia ei voi liittyä suoranaisesti kellonaikaan. Lisäksi tuo ilmenee myös silloin, kun en ole tietoinen kellonajasta, en ole heti herättyäni kokeillut, mutta juurikin aiemman esimerkin mukaisesti kirjaa lukiessa kun en ollut kelloa katsonut koko päivänä.

On siis eri asia arvioida, että nyt on mennyt tunti, kuin tietää kellonaika. Ne ei liity toisiinsa.

Monia muitakin "sattumuksia" on tullut vastaan, joka ei liity taasen tuohon aikahommaan vaan enempikin paikkaan. Tosin, Aika ja paikkahan ovat sidottuja keskenään, kuten Einstein asian tieteellisesti näytti toteen. Eli aika-avaruus. Kellon tarkoitus, oli se sitten aurinkokello tai digitaalikello, on luoda rytmiä tuohon aika-avaruuteen ja siten erottaa eri tapahtumat toisistaan. Liikehän ei pysähdy koskaan, vaan se jatkuu joko ajassa tai paikassa.

Eräs Mestari sanoi ajan olevan ajatustenliikettä.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin osaan arvioida kellonajan minuutilleen oikein, vaikka en olisi katsonut kelloa tuntikausiin. Kiva tietää, että on muitakin! Itselläni on niin paljon ns yliluonnollisia asioita kerrottavana etten edes tiedä mistä aloittaa. Eivät ole minulle kuitenkaan yliluonnollisia, vaan ihan normaaleja. Tässä maailmankaikkeudessa on vaan yksinkertaisesti niin paljon kaikkea, mitä ihminen ei pysty tavanomaisilla aisteilla havainnoimaan. Ja jos tavallinen ihminen ei jotain havaitse, ei se tarkoita etteikö se olisi todellista.

Hienoa tietää, että on muitakin jotka tuohon kykenevät. Siten kyse on jotain "luonnollisesta", koska sen mitä olen maailmasta opiskellut, niin tiedä ettei mitään yliluonnollista ole olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme vuokranneet mökin  kaveriporukalla ja kun kaverin poikakaveri yllättäen tahtoikin erota me tytöt menimme sitten kahdestaan . Mökki oli monen mutkan takana mutta tosi söpö ja rannassa oli hyvä uida, asetuttiin siinä sitten taloksi ja fiilis oli hyvä.  Oli tosi myöhä ja joimme viiniä kuistilla kun metsästä alkoi ihmeellinen kiljunta  ,  kuin nainen olisi kirkunut, kaveri pelästyi mutta minä sanoin että se on joku eläin tai lintu. Hain taskulampun ja marssin metsään huutaen " HALLOO!" , kukaan ei vastannut ja palasin kuistille todeten että minähän sanoin sen olleen joku elukka, kaveri kuitenkin tahtoi palata sisälle.  Ruvettiin siinä laittamaan yöpalaa ja samassa joku alkoi repiä  mökin ovea täydellä voimalla, luulin jo että ovi irtoaa sijoiltaan ja  ainoa mitä keksin  oli huutaa "MULLA ON PUUKKO!" Meteli lakkasi ja  yritin mennä avaamaan oven, kaveri esteli itkien ja   minä sanoin vain että se meni pois.  Kävin vielä sen puukon kanssa kuistilla katselemassa enkä nähnyt ketään tai mitään. Tämän jälkeen kävimme nukkumaan.  Heräsimme  jossain vaiheessa kun se aikaisempi kirkuva ääni kiersi mökkiä ja kaveri meni paniikissa sohvalle peiton alle , itse pyörin ympäri mökkiä ja koetin nähdä ikkunoista jotain  mutta ketään ei juossut ohi   , vaikka siltä se kuulosti että kiljuva  nainen vetää mökin ympäri rinkiä.  Aamulla oli vaisut ja kalpeat naamat eikä suinkaan krapulasta, kaveri ei olisi edes tahtonut kahvia vaan lähteä ja  niin kyllä itsekin vaikka oli maksettu kahdesta yöstä.    En vieläkään tiedä oliko se  yöllinen kirkuja oikeasti joku lintu, mutta mikä hemmetin lintu koettaa tulla ovesta...minusta tuntui että tein virheen kun menin  metsään huutelemaan haloota. Toinen vaihtoehto oli  lihaa ja verta olevien, elävien ihmisten  pelottelu mutta eihän siinä ollut muita mökkejä lähelläkään ja millainen kahjo sitä paitsi alkaa pelotella ventovieraita.

Tapahtui 1999 Etelä-suomessa, en tiedä onko mökki vielä vuokrauskäytössä.

Kettu, jänis. Kummastakin lähtee kamala ääni, etenkin jos ensin mainittu yrittää syödä jälkimmäistä.

Fasaani on myös kova kirkumaan - rääkyy ihan kuin jotain kidutettaisiin. Fasaanit tulee myös rappusille ja terassille. Kun kesäyössä fasaani rääkäisee avoimen tuuletusikkunan alla, niin varmasti pomppaa ylös!

Supikoira myös vaihtoehto.

Moni on nyt täälläkin kertonut pystyvänsä arvaamaan nostettavat kortit. Eikös tämä olisi juuri sellainen helposti ilmennettävissä oleva ilmiö, jota Randikin voisi testata?

Ikää mulla oli ehkä 13 v ja olin kaverilla katsonut kauhuleffan, isompi porukka niin en kehdannut sanoa etten halua . Mulla oli tuolloin , ja on vähän yhä vilkas mielikuvitus ja olin sen yön yksin kotona. Leffan loputtua pyöräilin kotiin , matkalla alkoi sataa ja jyristä. Olin vessassa kun kuulin kovan pamahduksen ja vessasta poustuessa tunsin kylmän ilmavirran, keittiön ikkuna oli auki ja sisään tuuli ja satoi. Paniikissa suljin ikkunan ja luikin yläkertaan. Huoneeni ikkunasta näin epämuodostuneen mustan hahmon juoksevan kyyryssä pihamme poikki. Itku kurkussa ryömin sänkyyn ja vedin peiton naamalle, luulin että demonit tai kummitukset on tulleet hakemaan minua.

Jälkeenpäin olen tajunnut, että tuuli vain avasi huonosti suljetun ikkunan ja hahmo pihalla oli todenköisesti juoppojen naapurien iso musta koira, joka sai juoksennella vapaana .

Se kauhuleffa, ukkonen ja yksinolo vain olivat mulle liikaa.

Vierailija kirjoitti:

...jatkuu...

Kaikkein selittämättömin juttu tapahtui kuitenkin pari vuotta sitten. Ehkä joku skeptikko pystyy selittämään nuo aiemmat, mutta tätä yhtä kokemusta en kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään. Itse asiassa en kerrassaan tajua, mistä lähteestä tuollainen voi tulla. 

Olin ystäväni kutsumana harrastusjutussa, jonka olemassa olosta en olisi itse tiennyt. Istuimme alas ja vaihdoimme pari sanaa pöytänaapurien kanssa, sitten nousin ostamaan jotain syötävää. Samaan aikaan tiskille oli menossa toinenkin, minulle tuntematon nainen ja tervehdimme ja vaihdoimme pari sanaa, jopa esittelimme itsemme. Siinä kun puhumme mieleeni nousee äärimmäisen selkeä ajatus: tulette tuntemaan toisenne myös muuten. Tällaista ei ole koskaan aiemmin tapahtunut, joten ihmettelin sitä kovasti ja mieleen sinkoili kaikenlaisia ajatuksia siitä, mitä ihmettä moinen voi tarkoittaa. Jonkinlainen ennakkoaavistus, että alan kulkea tapahtumassa säännöllisemminkin? Sitten mietin sitä, että olin jo jutellut parin muun vakikävijän kanssa ilman että sain moisia ajatuksia mieleeni, joten miksi nyt kun puhun juuri tämän naisen kanssa. Siksi, että juuri meistä tulisi ystäviä keskenämme? Tähän epämääräiseen ihmettelyyn tuli heti vastaus: te olisitte saattaneet olla ystäviä. Tämä oli minusta äärimmäisen outoa. En enää osannut edes pohtia ja kysellä enempää mielessäni eikä muuta tietoa tullut. Tuo jäi myös ainoaksi kerraksi tuossa harrastusjutussa, mutta nainen jäi tämän oudon kokemuksen takia mieleen. Kului yli vuosi ja nainen putkahti esiin aivan toisen harrastuksen parissa. Hän ei ollut vielä aloittanut tätä toista harrastusta kun tapasimme ensi kerran, joten en ole voinut mitenkään alitajuisesti havaita jotain, joka olisi saanut minut ennakoimaan tapaamista muissa merkeissä. Olemme nykyään tuttuja, mutta ystäviä emme ole eikä meistä ystäviä koskaan tule. Joten se tieto, jonka jotenkin käsittämättömästi sain, piti paikkansa. 

On mulla kaikenlaista muutakin, mutta eiköhän tämä riitä juuri nyt :) 

Tiedän kyllä mistä puhut sillä itselläni on ollu vastaavaa kokemuksia. Ilmeisesti se on intuitiota vaikka harvemmin puhutaan nimenomaan näistä kokemuksista missä tieto tuntuu tulevan jostain... muualta? Mutta hyvin vähän juuri tästä "kyvystä" puhutaan missään kun koitin googlettaa. Tuli clairaudiensia ja "higher selfiä".

Mutta kun minulla rupesi näitä "kykyjä" ilmenemään niin kyllä se pisti katsomaan uudellalailla maailmaa ... Olen aina ollut terveen skeptinen ihminen ja haluan ajatella että edelleen olenkin mutten mitenkään ole pystynyt selittämään miten olen voinut ennalta tietää tulevia tapahtumia (varsinkin kun ei ollut mitään vaikutusta niihin) tai kun saan välillä vielä kehoituksia tehdä jotain sitten kun tilanne tulee kohdalle. Ja kyllä se olo on aivan erillainen kuin normaalisti kun intuitio tulee läpi. On vain se 100% varmuus ja tieto että näin tulee tapahtumaan. Tämän jälkeen jää vain hölmö olo kun ei järjellä ymmärrä mistä tämä tieto on yhtäkkiä tullut päähän. Mutta aina ovat menneet niin kuin on kerrottu...

Eihän tätä "kykyä" pysty millään hallitsemaan kuten kohdistamaan lottonumeroiden ennustamiseen. Olen yrittänyt mutta ei ole onnistunut 😂 Mutta on ollut lohdullista ajatella että jos elämässä tuntee olevansa hukassa niin on jokin/joku joka tönäsee oikealle tielle. Eihän näitä ole tule kuin hyvin harvoin...

Hakke kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä en ihan minuutilleen, mutta 5-10 min tarkkuudella. Vaikka en olisi tuntikausiin katsonut kelloa. Kyllä se silti perustuu vain hyvään arviointiin: jos esim. herään unilta enkä tiedä kauanko olen nukkunut, silloin ei arvaaminen lainkaan toimi. Ehkä sinä kykenet myös hyvin arvioimaan, kuinka kauan olet nukkunut.

Olen lukenut, että monilla on tällainen kyky, mutta kun kelloja on aina joka paikassa, niin kykyä ei ole tarvinnut käyttää. Hyvä ajantaju, luulisin.

Mahdollisesti hyvä ajantaju. Se näkyy myös siinä, jos ajattelen lähteä vaikka kahdeksi tunniksi ulkoilemaan, niin olen kotiovella ihan tasan 2 tunnin päästä. Tai jos olen sopinut jonkin tapaamisen jossain, niin olen minuutilleen juuri sovitulla hetkellä. Tuo siis siten, etten kiinnitä reittiini tai vauhtiini mitenkään huomiota tai yritä olla juuri johonkin aikaan perillä.

Mutta mitä on ajan taju. Kun puhutaan kellon ajasta, niin kellohan voi olla edellä tai jäljessä riippumatta ajan kulusta. Joten sinänsä asia ei voi liittyä suoranaisesti kellonaikaan. Lisäksi tuo ilmenee myös silloin, kun en ole tietoinen kellonajasta, en ole heti herättyäni kokeillut, mutta juurikin aiemman esimerkin mukaisesti kirjaa lukiessa kun en ollut kelloa katsonut koko päivänä.

On siis eri asia arvioida, että nyt on mennyt tunti, kuin tietää kellonaika. Ne ei liity toisiinsa.

Monia muitakin "sattumuksia" on tullut vastaan, joka ei liity taasen tuohon aikahommaan vaan enempikin paikkaan. Tosin, Aika ja paikkahan ovat sidottuja keskenään, kuten Einstein asian tieteellisesti näytti toteen. Eli aika-avaruus. Kellon tarkoitus, oli se sitten aurinkokello tai digitaalikello, on luoda rytmiä tuohon aika-avaruuteen ja siten erottaa eri tapahtumat toisistaan. Liikehän ei pysähdy koskaan, vaan se jatkuu joko ajassa tai paikassa.

Eräs Mestari sanoi ajan olevan ajatustenliikettä.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin osaan arvioida kellonajan minuutilleen oikein, vaikka en olisi katsonut kelloa tuntikausiin. Kiva tietää, että on muitakin! Itselläni on niin paljon ns yliluonnollisia asioita kerrottavana etten edes tiedä mistä aloittaa. Eivät ole minulle kuitenkaan yliluonnollisia, vaan ihan normaaleja. Tässä maailmankaikkeudessa on vaan yksinkertaisesti niin paljon kaikkea, mitä ihminen ei pysty tavanomaisilla aisteilla havainnoimaan. Ja jos tavallinen ihminen ei jotain havaitse, ei se tarkoita etteikö se olisi todellista.

Hienoa tietää, että on muitakin jotka tuohon kykenevät. Siten kyse on jotain "luonnollisesta", koska sen mitä olen maailmasta opiskellut, niin tiedä ettei mitään yliluonnollista ole olemassa. 

Itselläni on tapana arvata oikein, minkä luvun tai kellonajan toinen sanoo. Toimii puhuessani äitini tai mieheni kanssa. Kun toinen juttelee jotain, mistä osaan päätellä mielessäni, että toinen sanoo kohta jonkun kellonajan, rahasumman tai luvun, ehdin yleensä jo mielessäni ajatella, mitä toinen on sanomassa. Aika hämmentävää!

Minulla on myös taipumusta aavistaa, jos joku uusi asia tai suunnitelma tulee päättymään huonosti. Lähimenneisyydessä tapahtui eräs isompi hanke, jonka eräs lähisukulainen halusi toteuttaa ja kaikki muut olivat ihan, että vau, tosi kiva juttu, upeeta, mutta minun päässäni soi hälytyskellot ja miehelleni sanoin, että tämä ei tule päättymään hyvin. Tähän vielä liittyi seikka, että esim. mieheni piti antaa hyväksyntänsä hankkeen toteuttamiseen ja minä yritin viimeiseen asti, ettei olisi antanut lupaa. En kuitenkaan pystynyt perustelemaan vastustamistani, se oli vain tunne, että tämä ei pääty hyvin. Ja niin siinä sitten kävikin.

Todennäköisin mahdollisuus on, että naapurin penskat on lukeneet creepypastaa ja ostaneet piilarit ja päättäneet säikytellä, mutta sain elämäni shokin.

Asuin nuorempana au-pairina Amerikassa ja olin illalla yksin alakerrassa, kun lapset oli jo nukkumassa. Katsoin netflixistä jotain hömppää ja vaan olin, kun joku koputteli oveen. Koska olen suomen korvesta, enkä osaa varoa vaaraa ja rosvoja menin avaamaan ja siinä ovella seisoi 2 lasta huput syvällä päässä. Vähän hämmennyin, koska kello oli jo lähempänä kymmentä.

Lapset kyseli saako ne tulla sisään ja soittaa äidilleen. Tässä kohtaa alkoi tuntua, että nyt ei oo kaikki kohdallaan ja onko ne lähetetty tarkkailemaan paikkoja tulevaa ryöstöä varten vai mitä helkkaria. Kieltäydyin ja aioin sulkea oven ja nää lapset katsoi mua silmiin ekaa kertaa ja niiden silmät oli täysin mustat. En oo ikinä flipannut niin täydellisesti ku silloin pimeällä, illalla, yksin vieraassa talossa ku 2 alienin näköistä olentoa tuijottaa ja vaatii päästä sisään. Löin oven kiinni ja ne edelleen koputti oveen ja vaati päästä sisään soittamaan äidilleen yms yms. Soitin poliisit paikalle, että 2 lasta ovella ja vaati päästä sisään ja epäilen, että joku tietää, että täällä oon vaan minä ja kohta tapahtuu jotain pahempaakin. Soitin myös isäntäperheen äidille hysteerisen itkupuhelun. Kukaan naapurustosta ei tunnistanut omiksi lapsikseen eikä ollut myöskään nähnyt mitään ennen kuin poliisit oli ilmestyneet kyselemään mitä täällä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Olen tämän kertonut joskus aiemminkin jossain toisessa ketjussa, mutta laitetaan nyt sitten tähänkin.

Olin käymässä lapsuuden perheeni luona pääsiäislomalla (tapahtumista on yli 20v aikaa). Eräänä iltana olin yksin kotona ja katsoin televisiota olohuoneessa. Istuin viistosti kohti eteisen käytävää ja näin sivusilmällä, kun joku korkea (lähes lattiasta kattoon), tumma, läpikuultava huppupäinen ja viitta päällä oleva hahmo livahti käytävää pitkin pikkusiskoni (teini) huoneeseen. Säikähdin ja minua kylmäsi, mutta ajattelin että kenties näky oli mielikuvitukseni tuotetta. Kun vanhempani tulivat kotiin mainitsin heille näkemästäni. Hämmästyneenä kuulin, että he olivat myöskin nähneet saman hahmon muutaman kerran. Olin tästä erittäin yllättynyt, sillä molemmat ovat korkeasti kouluttettuja, ns. järki-ihmisiä, jotka eivät vähästä säikähdä ja panikoi. Päätimme, ettemme kerro siskolle näkemästämme, jottei häntä alkaisi pelottamaan. Tuli myös puheeksi, ettei sisko ollut koskaan ollut paikalla huoneessa, kun hahmo sinne livahti.

Pari viikkoa pääsiäisen jälkeen sain puhelun, että siskoni oli kuollut järkyttävässä tapaturmassa. Kuoleman jälkeen hahmoa ei kukaan enää nähnyt.

Tästä on tosiaan aikaa jo yli 20 vuotta ja pahimmasta surusta olemme kaikki päässeet yli. Kuitenkin tuo hahmo ei jätä rauhaan. Oliko se enne, vai itse viikatemies?

Muistan tämän toisesta ketjusta ! Siskosihan hyppäsi katolta ? Ja tuo hahmo saattoi aiheuttaa sen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tämän kertonut joskus aiemminkin jossain toisessa ketjussa, mutta laitetaan nyt sitten tähänkin.

Olin käymässä lapsuuden perheeni luona pääsiäislomalla (tapahtumista on yli 20v aikaa). Eräänä iltana olin yksin kotona ja katsoin televisiota olohuoneessa. Istuin viistosti kohti eteisen käytävää ja näin sivusilmällä, kun joku korkea (lähes lattiasta kattoon), tumma, läpikuultava huppupäinen ja viitta päällä oleva hahmo livahti käytävää pitkin pikkusiskoni (teini) huoneeseen. Säikähdin ja minua kylmäsi, mutta ajattelin että kenties näky oli mielikuvitukseni tuotetta. Kun vanhempani tulivat kotiin mainitsin heille näkemästäni. Hämmästyneenä kuulin, että he olivat myöskin nähneet saman hahmon muutaman kerran. Olin tästä erittäin yllättynyt, sillä molemmat ovat korkeasti kouluttettuja, ns. järki-ihmisiä, jotka eivät vähästä säikähdä ja panikoi. Päätimme, ettemme kerro siskolle näkemästämme, jottei häntä alkaisi pelottamaan. Tuli myös puheeksi, ettei sisko ollut koskaan ollut paikalla huoneessa, kun hahmo sinne livahti.

Pari viikkoa pääsiäisen jälkeen sain puhelun, että siskoni oli kuollut järkyttävässä tapaturmassa. Kuoleman jälkeen hahmoa ei kukaan enää nähnyt.

Tästä on tosiaan aikaa jo yli 20 vuotta ja pahimmasta surusta olemme kaikki päässeet yli. Kuitenkin tuo hahmo ei jätä rauhaan. Oliko se enne, vai itse viikatemies?

Muistan tämän toisesta ketjusta ! Siskosihan hyppäsi katolta ? Ja tuo hahmo saattoi aiheuttaa sen...

Muistan tämän kans. Kammottavaa.

Vähän yli viitisen vuotta sitten netin keskustelupalstoilla pyöri monia keskusteluita haamukirjoituksesta. Haamukirjoitus on sitä, että pidetään kynästä hellästi kiinni paperin päällä, ja kysytään, mikä on ikäsi, nimesi ja kuolinvuotesi. Sen jälkeen, jos talossa on jotain paranormaalia, haamu/henki ottaa kynän päästä kiinni ja kirjoittaa vastauksen kysymykseesi. Sen jälkeen hengen kanssa voi jutella lisää. Kirjoituksesta ei tosin aina saanut selvää, ja vaarana oli, että talossa voi olla paha henki, jonka kanssa juttelu on vaarallista.

No minä varhaisteininä katselin näitä haamukirjoituskeskuteluja, enkä todellakaan uskonut siihen. Kuitenkin näin jatkuvasti ihmisten kommentteja, joissa sanottiin että se toimi ja he olivat saaneet yhteyden sieluun. Päätinpä sitten itsekin kokeilla, ajattelin että nämä ihmiset vain huijasivat sen toimineen. 

Suoritin siis ne maneerit, eli paperi kynän päälle ja kysyin sen kysymyksen. Heti kysyttyäni, vierestäni oikealta puolelta kuului ihan KAMALA ääni, joka ei todellakaan ollut mikään luonnollinen ääni. Se kuulosti aivan joltain huutavalta sielulta. En osaa kuvailla sitä, mutta juoksin hyvin nopeasti peloissani ulos, enkä enää sen jälkeen ikinä koittanut tuota haamukirjoitusta. Ja siitä lähtien olen myös uskonut jonkinmoisten sielujen olemassaoloon.

Tämä on täysin totta. Se oli hyvin pelottavaa. 

Ulkomailla ollessa nukuin yötä naapurin talossa. Ulkona oli yöllä myrsky, ukkosti ja salamoi. Makasin mieheni kanssa sängyllä. Kuulin aivan selvästi askeleiden kulkevan vieressä lattialla. Mies sanoi myöhemmin nähneensä tumman hahmon seisovan ovensuussa.

Naapurin vanhemmat olivat kuolleet asuntoon ja siellä olivat aiemmin myös molemmat ikkunat räsähtäneet kerralla rikki. Taulu oli joskus pudonnut pystyssä seinältä ja muutakin outoa oli tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tämän kertonut joskus aiemminkin jossain toisessa ketjussa, mutta laitetaan nyt sitten tähänkin.

Olin käymässä lapsuuden perheeni luona pääsiäislomalla (tapahtumista on yli 20v aikaa). Eräänä iltana olin yksin kotona ja katsoin televisiota olohuoneessa. Istuin viistosti kohti eteisen käytävää ja näin sivusilmällä, kun joku korkea (lähes lattiasta kattoon), tumma, läpikuultava huppupäinen ja viitta päällä oleva hahmo livahti käytävää pitkin pikkusiskoni (teini) huoneeseen. Säikähdin ja minua kylmäsi, mutta ajattelin että kenties näky oli mielikuvitukseni tuotetta. Kun vanhempani tulivat kotiin mainitsin heille näkemästäni. Hämmästyneenä kuulin, että he olivat myöskin nähneet saman hahmon muutaman kerran. Olin tästä erittäin yllättynyt, sillä molemmat ovat korkeasti kouluttettuja, ns. järki-ihmisiä, jotka eivät vähästä säikähdä ja panikoi. Päätimme, ettemme kerro siskolle näkemästämme, jottei häntä alkaisi pelottamaan. Tuli myös puheeksi, ettei sisko ollut koskaan ollut paikalla huoneessa, kun hahmo sinne livahti.

Pari viikkoa pääsiäisen jälkeen sain puhelun, että siskoni oli kuollut järkyttävässä tapaturmassa. Kuoleman jälkeen hahmoa ei kukaan enää nähnyt.

Tästä on tosiaan aikaa jo yli 20 vuotta ja pahimmasta surusta olemme kaikki päässeet yli. Kuitenkin tuo hahmo ei jätä rauhaan. Oliko se enne, vai itse viikatemies?

Muistan tämän toisesta ketjusta ! Siskosihan hyppäsi katolta ? Ja tuo hahmo saattoi aiheuttaa sen...

Kyllä, juuri näin kävi. Mitään viestiä ei jättänyt, tai mitään vihjettä että olisi ollut itsetuhoinen ei aikaisemmin ollut.  Oli käynyt esim. samana päivänä kampaajalla (kuka menee kampaajalle jos ajattelee tekevänsä itsemurhan samana päivänä?) ja vasta hankkinut kesätyöpaikan, mihin menoa odotti innoissaan. 

Tälle ei tosiaan ole kunnon nimeä, koska se ei minusta ole varsinaista ennustamista ja toisaalta en kuule ulkopuolista ääntä, eikä kyse ole intuitiostakaan, koska itselle on kerrottu asioita, joita ei kerta kaikkiaan voi "arvata" koska ei ole olemassa minkäänlaista vihjettä, johon tarttua. 

Täytyy melkein olettaa, että on olemassa asioita, joiden on tarkoitus mennä tietyllä tavalla ja joku voima, mikä sitten onkin, pitää joissain tapauksissa tärkeänä "varoittaa" etukäteen. Tästä nousee kaikkia kysymyksiä vapaasta tahdosta ja ennaltamääräämisestä. Jos omia kokemuksia ei olisi, pitäisin mahdottomana tietää asioita etukäteen, koska en oikeastaan usko, että meille kullekin on olemassa suunnitelma, mutta ehkä niin on, ainakin joidenkin asioiden suhteen? 

Kuten sanottu, en oikeasti tajua tätä, mutta kun kerran olen kokenut mitä olen niin ei oikein voi kieltääkään, että tällaista tapahtuu vaikka järki sanoisi mitä. 

Onko sulle kerrotut asiat muuten olleet merkityksellisiä? 

Yritin joskus aikoinaan nauhoittaa ajastimella Manaaja leffan VHS kasetille.Säädöt oli kyllä huolella varmistettu että oli oikein ja laite toimi kaikkien muiden nauhoitusten kanssa.Leffan tilalle tuli pelkkää mustaa.2 kertaa yritin,aikavälit oli n. vuosi.Kolmatta kertaa en tehnyt,en halunnut tietää miten käy,oli jotenkin niin karmivaa ja epäilyttävää että onkohan tässä nyt jotain yliluonnollista.

Joidenkin toisten tavoin arvaan joskus kellon ajan täsmälleen samaksi mutta haluan pistää sen 'luonnonkellon' piikkiin kuin vaikka esim. muutto linnuilla on jotain sisäisiä tutkia :)