Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Vierailija kirjoitti:

1990-luvun lopulla ajelin etelästä pohjoiseen, ja olin välillä Kuopio Siilinjärvi, moottoritiellä. Jossain kohtaa sillä välillä tuli outo ilmiö taivaalle, se näytti sikarin muotoiselta valojutulta joka pysyi kuitenkin paikallaan. En siinä vaiheessa heti ihmetellyt, mutta se lähti liikkumaan tosi nopeasti pois päin, sellaisella tavalla joka ei vaikka lentokoneelle sopisi.

Muistaakseni kuulin että sillä alueella on nähty aiemminkin tällaisia ilmiöitä, olisiko joku joskus veikannut että lähellä olevan tehtaan valoista saattaa tulla tämän kaltaisia valoilmiöitä. Onkos tietoa siellä päin asuvat tai aiheesta kuulleet? 

jännä juttu, sillä juurikin 90-luvulla kaksi ihmistä näki tälläisen Punkaharjulla kun olivat lenkkeilemässä. Vielä tänäkin päivänä eivät osaa selittää mitä näkivät. Mutta muoto oli heidän sanojenmukaan juurikin sikarinmuotoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapaus on kummallisin, mitä minulle on tapahtunut. Olin kaverillani teini-ikäisenä yötä. Koska oli kesä ja lämmintä, päätimme yöpyä ulkorakennuksessa. Katselimme siellä jotakin elokuvaa noin kahdelta yöllä, kun katolla tömähti. Olimme aivan katon alla ja molemmilla hyppäsi sydän kurkkuun. Kuunneltiin mutta oli hiljaista. Vitsailtiin hermostuneena jotain läskistä linnusta ja jatkettiin elokuvaa.

Jokin aika myöhemmin äänet tulivat takaisin, mutta paljon pahempina. Ensin kuului nopea töminä katolla, kuin pikkulapsi olisi juossut sen poikki. Luulimme kaverin pikkuveljeä syylliseksi ja käskimme lopettamaan pelleilyn. Sitten alkoi kunnolla tapahtua. Juoksuaskelia oli joka ikisellä seinustalla sekä katolla. Kuin tusina lasta olisi äkkiä juossut pienen rakennuksen ympärillä. Kyhjötettiin siellä ja halattiin toisiamme, liian pelokkaita liikkumaan. Jossain vaiheessa äänet loppuivat, mutta ei uskallettu liikkua ennen kuin aurinko nousi.

Ulkona oli täysin rauhallista. Rakennuksen kahdella sivulla kasvoi ainakin vyötärönkorkuinen pöheikkö joka oli täysin koskematon. Siellä ei kukaan olisi voinut juosta jättämättä jälkiä. Kaverini pikkuveli vannoi olevansa syytön. Enkä kyllä ymmärrä miten se olisi voinut olla hän, ellei ollut iso joukko kavereita mukana. Kaverin vanhemmat olivat tiukkoja, joten moinen ei kyllä olisi käynyt päinsä.

Meidän mökissä on peltikatto ja meteli ihan älytön kun lokki tai joku muu lintu laskeutuu katolle, ehkä jokin eläin siellä kipitti.

Yliluonnollisesta ei ole mitään todisteita, "ilmiöt" ovat harhoja omasta päästä.

Vierailija kirjoitti:

Olimme vuokranneet mökin  kaveriporukalla ja kun kaverin poikakaveri yllättäen tahtoikin erota me tytöt menimme sitten kahdestaan . Mökki oli monen mutkan takana mutta tosi söpö ja rannassa oli hyvä uida, asetuttiin siinä sitten taloksi ja fiilis oli hyvä.  Oli tosi myöhä ja joimme viiniä kuistilla kun metsästä alkoi ihmeellinen kiljunta  ,  kuin nainen olisi kirkunut, kaveri pelästyi mutta minä sanoin että se on joku eläin tai lintu. Hain taskulampun ja marssin metsään huutaen " HALLOO!" , kukaan ei vastannut ja palasin kuistille todeten että minähän sanoin sen olleen joku elukka, kaveri kuitenkin tahtoi palata sisälle.  Ruvettiin siinä laittamaan yöpalaa ja samassa joku alkoi repiä  mökin ovea täydellä voimalla, luulin jo että ovi irtoaa sijoiltaan ja  ainoa mitä keksin  oli huutaa "MULLA ON PUUKKO!" Meteli lakkasi ja  yritin mennä avaamaan oven, kaveri esteli itkien ja   minä sanoin vain että se meni pois.  Kävin vielä sen puukon kanssa kuistilla katselemassa enkä nähnyt ketään tai mitään. Tämän jälkeen kävimme nukkumaan.  Heräsimme  jossain vaiheessa kun se aikaisempi kirkuva ääni kiersi mökkiä ja kaveri meni paniikissa sohvalle peiton alle , itse pyörin ympäri mökkiä ja koetin nähdä ikkunoista jotain  mutta ketään ei juossut ohi   , vaikka siltä se kuulosti että kiljuva  nainen vetää mökin ympäri rinkiä.  Aamulla oli vaisut ja kalpeat naamat eikä suinkaan krapulasta, kaveri ei olisi edes tahtonut kahvia vaan lähteä ja  niin kyllä itsekin vaikka oli maksettu kahdesta yöstä.    En vieläkään tiedä oliko se  yöllinen kirkuja oikeasti joku lintu, mutta mikä hemmetin lintu koettaa tulla ovesta...minusta tuntui että tein virheen kun menin  metsään huutelemaan haloota. Toinen vaihtoehto oli  lihaa ja verta olevien, elävien ihmisten  pelottelu mutta eihän siinä ollut muita mökkejä lähelläkään ja millainen kahjo sitä paitsi alkaa pelotella ventovieraita.

Tapahtui 1999 Etelä-suomessa, en tiedä onko mökki vielä vuokrauskäytössä.

No hyi kamala 😕 mielestäni olen lukenut tämän tekstin aiemminkin täällä jossain ketjussa... oliko tästä paikastakin jotain puhetta?

Muutama vuosi sitten kuvittelin tulleeni uskoon ja mulla oli sellainen tosi vahva pyhän hengen läsnäolo-kokemus. Tapahtui keittiön pöydän ääressä kun olin yksin kotona ja olin ihan älyttömän innoissani siitä! Ihmettelin kun tutut ja ystävät katsoi mua jotenkin oudosti kun hehkutin tätä tapahtumaa. Jumalahan oli "näyttäytynyt" mulle! Raamattu on oikeasti totta! Halleluja!

Oikeasti mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja toi oli todennäköisesti maanisen vaiheen psykoottinen oire. Vieläkin hävettää se mun himouskovaisvaihe, kaikkea sitä sattuu. Oivoi :-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme vuokranneet mökin  kaveriporukalla ja kun kaverin poikakaveri yllättäen tahtoikin erota me tytöt menimme sitten kahdestaan . Mökki oli monen mutkan takana mutta tosi söpö ja rannassa oli hyvä uida, asetuttiin siinä sitten taloksi ja fiilis oli hyvä.  Oli tosi myöhä ja joimme viiniä kuistilla kun metsästä alkoi ihmeellinen kiljunta  ,  kuin nainen olisi kirkunut, kaveri pelästyi mutta minä sanoin että se on joku eläin tai lintu. Hain taskulampun ja marssin metsään huutaen " HALLOO!" , kukaan ei vastannut ja palasin kuistille todeten että minähän sanoin sen olleen joku elukka, kaveri kuitenkin tahtoi palata sisälle.  Ruvettiin siinä laittamaan yöpalaa ja samassa joku alkoi repiä  mökin ovea täydellä voimalla, luulin jo että ovi irtoaa sijoiltaan ja  ainoa mitä keksin  oli huutaa "MULLA ON PUUKKO!" Meteli lakkasi ja  yritin mennä avaamaan oven, kaveri esteli itkien ja   minä sanoin vain että se meni pois.  Kävin vielä sen puukon kanssa kuistilla katselemassa enkä nähnyt ketään tai mitään. Tämän jälkeen kävimme nukkumaan.  Heräsimme  jossain vaiheessa kun se aikaisempi kirkuva ääni kiersi mökkiä ja kaveri meni paniikissa sohvalle peiton alle , itse pyörin ympäri mökkiä ja koetin nähdä ikkunoista jotain  mutta ketään ei juossut ohi   , vaikka siltä se kuulosti että kiljuva  nainen vetää mökin ympäri rinkiä.  Aamulla oli vaisut ja kalpeat naamat eikä suinkaan krapulasta, kaveri ei olisi edes tahtonut kahvia vaan lähteä ja  niin kyllä itsekin vaikka oli maksettu kahdesta yöstä.    En vieläkään tiedä oliko se  yöllinen kirkuja oikeasti joku lintu, mutta mikä hemmetin lintu koettaa tulla ovesta...minusta tuntui että tein virheen kun menin  metsään huutelemaan haloota. Toinen vaihtoehto oli  lihaa ja verta olevien, elävien ihmisten  pelottelu mutta eihän siinä ollut muita mökkejä lähelläkään ja millainen kahjo sitä paitsi alkaa pelotella ventovieraita.

Tapahtui 1999 Etelä-suomessa, en tiedä onko mökki vielä vuokrauskäytössä.

Kettu, jänis. Kummastakin lähtee kamala ääni, etenkin jos ensin mainittu yrittää syödä jälkimmäistä.

Fasaani on myös kova kirkumaan - rääkyy ihan kuin jotain kidutettaisiin. Fasaanit tulee myös rappusille ja terassille. Kun kesäyössä fasaani rääkäisee avoimen tuuletusikkunan alla, niin varmasti pomppaa ylös!

Avieron jälkeen masennuin ja minulla oli lieviä aistiharhoja, kuulin mm nimeni ja näin sivusilmällä jonkun seisovan vieressäni. Se alkoi jo kun ero oli vireillä ja asuin vielä exän kanssa, enkä ollenkaan ihmettelyt että sama meno jatkui omassa asunnossani.  Yhtenä päivänä sitten ystäväni tuli kahville ja juttelimme siinä kun  vierestä kuului kovalla äänellä KYLLÄ, säpsähdin niin että kahvia läikkyi ja nauroin vaivaantuneena että sori kun mä oon tämmönen hullu joka kuulee ääniä, ystäväni ei nauranut vaan tuijotti  naama valkoisena ja sanoi että oli kuullut sen myös! Koetin sitten järkeillä että ehkä ääni tuli seinän takaa, monissa kerrostaloissahan on surkeat äänieristeet mutta myöhemmin kun  seinänaapurien vaimea riitely tuli tutuksi tajusin, että jos  huuto kuuluu noin vaimeana niin miten normaali puhe voisi kantautua täysillä keittiööni . Tämän havainnon jälkeen en tuntenut oloani enää mukavaksi asunnossa enkä pystynyt nukkumaan ilman valoja päällä.

Supikoira pitää myös kirkumiselta kuulostavaa ääntä.

Sinänsä on omituisia asioita, joita ei ole todistettu todeksi. Mutta millä esim todistaa, ettei kirkuminen ole supikoira, kettu jne? Ei millään.

Vierailija kirjoitti:

Näin ennen veljenpoikani syntymää erittäin todentuntuisen unen, jossa mieheni piti rintansa päällä vauvaa.

Veljenpoika syntyi pari päivää myöhemmin ja oli täysin unessa olleen vauvan näköinen

Tällainen on varmimmin alitajunnan tuotoksia, tiesit varmasti tämän veljenpoikasi äidin odottavan lasta, joten ei ole ihme, että näit vauvasta unta.

Hakke kirjoitti:

Ai niin, kerran olin menossa tuollaisen katulampun luoksen, mutta päätinkin vaihtaa reittiä ajoissa. En ollut edes "sammutus etäisytydellä" lampusta, mutta pelkkä vilkaisu siihen sai sen sammumaan.

Yleensä tuo etäisyys on n. 10 metriä.

Toinen asia joka on tullut monesti vastaan ja jota olen testaillut useasti on ajan tietäminen. Voin tietää milloin tahansa minuutilleen paljonko kello on. Huomasin sen kerran ollessani lenkillä, kun halusin arvioida lenkkini pituutta. Silloin tiesin mihin aikaan lähdin ja kokeilin arvioida miten pitkään olin kävellyt. 

Yllätyin kun katsoin kännykästä, että arvioimani kellonaika oli minuutilleen oikein. Sama tapahtui toisessakin kohtaa lenkkiä, jolloin se alkoi tuntua jo melkoiselta sattumalta.

Testasin tuota myöhemmin mm. olemalla katsomatta mihin aikaan lähdin ja silti aika täsmäsi. Kesälomalla, kun nukuin miten sattuu ja en elänyt kellon mukaan, niin lueskelin kirjaa pitkän aikaa sohvalla. En tiennyt oliko aamu tai ilta ja tuli meleen tuo aika asia. Aattelin kokeilla toimiiko tuo yhä, etenkin kun ei ollut hajuakaan miten pitkällä päivä on. Sain kellonajan mieleeni ja käännyin katsomaan digiboxin näyttö ja jälleen minuutilleen sama aika.

Kerran kokeilin tuota ollessani kaverin kanssa, kun se kysyi mitähän kello mahtaa olla. Sanoin, että voin tietää sen minuutilleen ja ilmoitin kellonajan. Se oli samalla katsomassa kännykästä aikaa ja alko lujaan ääneen väittämään, että näin sen ajan sen kännykästä. En tiedä oliko se sanomani oikea aika, mutta reaktioista päätellen oli.

Onko muut törmännyt moiseen? Teidän, että tuollainen on täysin epäuskottavaa, enkä itsekään siihen usko. En voi silti poistaa asiaa mielestäni, kun olen sen niin monta kertaa varmuudella todennut.

Miksi juuri katulamput?

On olemassa kokemuksia, jotka eivät sovi länsimaiseen rationaaliseen maailmankuvaan ja joita pitää hölynpölynä kunnes osuu omalle kohdalle. Itse en ole uskonnollinen enkä myöskään usko New Age-höpsötykseen. Silti kokemuksia on tullut kohdalle. Itse asiassa tämä kulkee isän puolen suvussa. Sekä isänäiti että isä näkivät enneunia ja molemmilla oli kokemuksia "kummituksista". Isä oli melkoisen nuiva skeptikko, mutta eräitä kokemuksia ei vain hänenkään käynyt kieltäminen. 

Jännästi tuolla aiempana useampikin kirjoitti, että heillä oli juuri isänsä kanssa etiäiskokemuksia. Sama täällä. Lapsena pidin normaalina sitä, että kuulin isän tulevan kotiin jonkin aikaa ennen kuin hän fyysisesti saapui paikalle. Jossain vaiheessa ihan tutkin, että voisiko kyseessä olla jotain muuta, vaikka ääniä naapurista, mutta ei, se oli isäni etiäinen. 

Joskus reilu parikymppisenä opettelin jostain vanhasta naistenlehdestä korteista ennustamista. Pidin sitä hauskana ajanvietteenä ja ajattelin, että olen hyvä sepittämään annetuista korteista perustuen ennustettavan persoonaan, kunnes kerran joulunalusaikaan tunsin suoranaista tarvetta tehdä ennustus ystävälleni. Neljä eri kertaa korteista nousi kortit sairaudelle, kuolemalle ja vanhammalle miehelle vaikka kokeilin eri latomuksia ja yritin sekoittaa kortit tavallista paremmin. Hämmentyneenä sepitin jotain epämääräistä, koska en tuollaista synkkää ennustusta halunnut antaa. Tapaninpäivänä ystäväni vielä nuorehko isä kuoli yllättäen. Sen jälkeen en ole kortteihin koskenut. 

Kuten sukulaiseni, minäkin näen enneunia, yleensä melko merkityksettömistä arkipäivän jutuista ja kun seuraavana päivänä koen unen tapahtumia, tulee vain sellainen déja vu-tunne, että ai joo, tämä oli tämä juttu. Toisinaan olen uneksinut myös jostain ihmisestä, jota en ole tavannut tai ajatellut aikoihin, jonka sitten tapaan heti unen jälkeen. Harvinaisempia ovat eräänlaiset profeetalliset unet, jotka kohdallani liittyvät kahteen minulle tärkeään mieheen. He ilmestyivät kumpikin uniini, kun  tapaaminen alkoi lähestyä. 

Minulla on myös kummituskokemus alle kouluikäisenä. Erään vanhan rakennuksen vintillä yhdessä tietyssä paikassa oli "jotain". En siitä silloin puhunut kenellekään, mutta kun joskus parikymppisenä satuin mainitsemaan asiasta vanhemmilleni, kumpikin oli kokenut saman läsnäolon. Äidilläni oli myös kokemus siitä, että samassa rakennuksessa häntä oli pukattu takaapäin olkapäähän, vaikka paikalla ei ollut muita. Lapsuudessani tästä ei puhuttu, joten kokemukset olivat toisistaan riippumattomia. 

Jaha, liian pitkä teksti joten jaan kahtia...

...jatkuu...

Kaikkein selittämättömin juttu tapahtui kuitenkin pari vuotta sitten. Ehkä joku skeptikko pystyy selittämään nuo aiemmat, mutta tätä yhtä kokemusta en kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään. Itse asiassa en kerrassaan tajua, mistä lähteestä tuollainen voi tulla. 

Olin ystäväni kutsumana harrastusjutussa, jonka olemassa olosta en olisi itse tiennyt. Istuimme alas ja vaihdoimme pari sanaa pöytänaapurien kanssa, sitten nousin ostamaan jotain syötävää. Samaan aikaan tiskille oli menossa toinenkin, minulle tuntematon nainen ja tervehdimme ja vaihdoimme pari sanaa, jopa esittelimme itsemme. Siinä kun puhumme mieleeni nousee äärimmäisen selkeä ajatus: tulette tuntemaan toisenne myös muuten. Tällaista ei ole koskaan aiemmin tapahtunut, joten ihmettelin sitä kovasti ja mieleen sinkoili kaikenlaisia ajatuksia siitä, mitä ihmettä moinen voi tarkoittaa. Jonkinlainen ennakkoaavistus, että alan kulkea tapahtumassa säännöllisemminkin? Sitten mietin sitä, että olin jo jutellut parin muun vakikävijän kanssa ilman että sain moisia ajatuksia mieleeni, joten miksi nyt kun puhun juuri tämän naisen kanssa. Siksi, että juuri meistä tulisi ystäviä keskenämme? Tähän epämääräiseen ihmettelyyn tuli heti vastaus: te olisitte saattaneet olla ystäviä. Tämä oli minusta äärimmäisen outoa. En enää osannut edes pohtia ja kysellä enempää mielessäni eikä muuta tietoa tullut. Tuo jäi myös ainoaksi kerraksi tuossa harrastusjutussa, mutta nainen jäi tämän oudon kokemuksen takia mieleen. Kului yli vuosi ja nainen putkahti esiin aivan toisen harrastuksen parissa. Hän ei ollut vielä aloittanut tätä toista harrastusta kun tapasimme ensi kerran, joten en ole voinut mitenkään alitajuisesti havaita jotain, joka olisi saanut minut ennakoimaan tapaamista muissa merkeissä. Olemme nykyään tuttuja, mutta ystäviä emme ole eikä meistä ystäviä koskaan tule. Joten se tieto, jonka jotenkin käsittämättömästi sain, piti paikkansa. 

On mulla kaikenlaista muutakin, mutta eiköhän tämä riitä juuri nyt :) 

Tämän olen aiemminkin kertonut jossain ketjussa mutta kerronpa nyt täälläkin. Valitsin lapsilleni hautajaisvaatteita isäni, eli lasten papan hautajaisiin. Olin yksin yläkerrassa tutkimassa piirongin laatikkoa kun makuuhuoneen ovi meni vauhdilla kiinni... koskaan ennen eikä koskaan sen jälkeen ole vastaavaa tapahtunut. Myöskään mikään ilmavirta tms. asiaa ei selitä, sillä ovi ikäänkuin vedettiin kiinni, ilmastointi olisi työntänyt ovea toiseen suuntaan. Ehkä se oli isäni joka kävi vierailulla, näin haluan uskoa 💙

Minäkin osaan arvioida kellonajan minuutilleen oikein, vaikka en olisi katsonut kelloa tuntikausiin. Kiva tietää, että on muitakin! Itselläni on niin paljon ns yliluonnollisia asioita kerrottavana etten edes tiedä mistä aloittaa. Eivät ole minulle kuitenkaan yliluonnollisia, vaan ihan normaaleja. Tässä maailmankaikkeudessa on vaan yksinkertaisesti niin paljon kaikkea, mitä ihminen ei pysty tavanomaisilla aisteilla havainnoimaan. Ja jos tavallinen ihminen ei jotain havaitse, ei se tarkoita etteikö se olisi todellista.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin osaan arvioida kellonajan minuutilleen oikein, vaikka en olisi katsonut kelloa tuntikausiin. Kiva tietää, että on muitakin! Itselläni on niin paljon ns yliluonnollisia asioita kerrottavana etten edes tiedä mistä aloittaa. Eivät ole minulle kuitenkaan yliluonnollisia, vaan ihan normaaleja. Tässä maailmankaikkeudessa on vaan yksinkertaisesti niin paljon kaikkea, mitä ihminen ei pysty tavanomaisilla aisteilla havainnoimaan. Ja jos tavallinen ihminen ei jotain havaitse, ei se tarkoita etteikö se olisi todellista.

Ja sinä sitten pystyt ne havaitsemaan. Mitään evidenssiä ei ole KOSKAAN kuitenkaan saatu. Ainuttakaan ns. mörköä. Juttuja voi kertoa ja jauhaa paskaa. Nämä kaltaisesi idiootit sulle sitten peukuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Olimme vuokranneet mökin  kaveriporukalla ja kun kaverin poikakaveri yllättäen tahtoikin erota me tytöt menimme sitten kahdestaan . Mökki oli monen mutkan takana mutta tosi söpö ja rannassa oli hyvä uida, asetuttiin siinä sitten taloksi ja fiilis oli hyvä.  Oli tosi myöhä ja joimme viiniä kuistilla kun metsästä alkoi ihmeellinen kiljunta  ,  kuin nainen olisi kirkunut, kaveri pelästyi mutta minä sanoin että se on joku eläin tai lintu. Hain taskulampun ja marssin metsään huutaen " HALLOO!" , kukaan ei vastannut ja palasin kuistille todeten että minähän sanoin sen olleen joku elukka, kaveri kuitenkin tahtoi palata sisälle.  Ruvettiin siinä laittamaan yöpalaa ja samassa joku alkoi repiä  mökin ovea täydellä voimalla, luulin jo että ovi irtoaa sijoiltaan ja  ainoa mitä keksin  oli huutaa "MULLA ON PUUKKO!" Meteli lakkasi ja  yritin mennä avaamaan oven, kaveri esteli itkien ja   minä sanoin vain että se meni pois.  Kävin vielä sen puukon kanssa kuistilla katselemassa enkä nähnyt ketään tai mitään. Tämän jälkeen kävimme nukkumaan.  Heräsimme  jossain vaiheessa kun se aikaisempi kirkuva ääni kiersi mökkiä ja kaveri meni paniikissa sohvalle peiton alle , itse pyörin ympäri mökkiä ja koetin nähdä ikkunoista jotain  mutta ketään ei juossut ohi   , vaikka siltä se kuulosti että kiljuva  nainen vetää mökin ympäri rinkiä.  Aamulla oli vaisut ja kalpeat naamat eikä suinkaan krapulasta, kaveri ei olisi edes tahtonut kahvia vaan lähteä ja  niin kyllä itsekin vaikka oli maksettu kahdesta yöstä.    En vieläkään tiedä oliko se  yöllinen kirkuja oikeasti joku lintu, mutta mikä hemmetin lintu koettaa tulla ovesta...minusta tuntui että tein virheen kun menin  metsään huutelemaan haloota. Toinen vaihtoehto oli  lihaa ja verta olevien, elävien ihmisten  pelottelu mutta eihän siinä ollut muita mökkejä lähelläkään ja millainen kahjo sitä paitsi alkaa pelotella ventovieraita.

Tapahtui 1999 Etelä-suomessa, en tiedä onko mökki vielä vuokrauskäytössä.

Muiden mainittujen eläinten lisäksi pöllötkin pitävät ihan hirveitä ääniä. Olin joskus kaverin mökillä yötä ja säikähdin melkein kuoliaaksi aamuyöllä ulkoa kuuluneeseen huutoon. Ihan kuin epävakaa nainen olisi rääkynyt täyttä kurkkua. Kaveri kuitenkin rauhoitteli, että pöllö se vain on.

Varpu taipuu tietyssä kohtaa huonetta. Samoin miesystävälläni samassa kohtaa.

Kaikki hyvin? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakas kissani kuoli viime lauantaina kotona. Olen ollut siitä kovin maassa. Keskiviikkona sitten työhuoneessani tipahti jostain käsivarrelleni höyhen. Ei mitään käsitystä mistä se voi tulla. Työpaikallani ei ole höyheniä, olen toimistotöissä, Minulla ei ole untuvatakkeja, olin tullut töihin vuorittomassa kevyessä takissa. Minulla on ikävä kissaani, ja sain eilen tietää että uurna on noudettavissa postista. Varmaan tuhkaus on ollut keskiviikkona. 

Mun kissani kuoleman jälkeen viisti lattiallamme höyhen, ihan valkoinen muutama päivä kuolemansa jälkeen. Eikä meillä ollut kuin pinkkejä kissanleluhöyheniäkään, eikä höyhentyynyjä.

Sama kokemus minullakin. Pieni kissanpentumme kuoli vain viiden viikon iässä. Laitoin ruokaa seuraavana päivänä, ja yhtäkkiä jostakin leijui pienenpieni, musta höyhen. Jotenkin ajattelin, että pikkuinen lähetti viestin, että nyt on kaikki hyvin. Tuli rauhallinen olo, pieni ehti kärsiä kovista kivuista ennen eutanasiaa.

Kissat eivät pääse taivaaseen, eikä niillä ole sielua.

Madot ovat jo mussuttaneet kissasi ruumiin ja paskoneet sen mullaksi.

  Luuletko että ihminen on jotenkin erityinen? Kristittyjen ja muiden aavikkosekopäiden uskomuksia nuo, että ihminen olisi jokin ihmeellinen olento. Ihminen kuuluu ihmisapinoihin ja kuolee ja mätänee siinä missä muukin. Jos ihmisillä on sielu (sitä ei ole todistettu), niin on se myös muullakin elollisella.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki hyvin? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakas kissani kuoli viime lauantaina kotona. Olen ollut siitä kovin maassa. Keskiviikkona sitten työhuoneessani tipahti jostain käsivarrelleni höyhen. Ei mitään käsitystä mistä se voi tulla. Työpaikallani ei ole höyheniä, olen toimistotöissä, Minulla ei ole untuvatakkeja, olin tullut töihin vuorittomassa kevyessä takissa. Minulla on ikävä kissaani, ja sain eilen tietää että uurna on noudettavissa postista. Varmaan tuhkaus on ollut keskiviikkona. 

Mun kissani kuoleman jälkeen viisti lattiallamme höyhen, ihan valkoinen muutama päivä kuolemansa jälkeen. Eikä meillä ollut kuin pinkkejä kissanleluhöyheniäkään, eikä höyhentyynyjä.

Sama kokemus minullakin. Pieni kissanpentumme kuoli vain viiden viikon iässä. Laitoin ruokaa seuraavana päivänä, ja yhtäkkiä jostakin leijui pienenpieni, musta höyhen. Jotenkin ajattelin, että pikkuinen lähetti viestin, että nyt on kaikki hyvin. Tuli rauhallinen olo, pieni ehti kärsiä kovista kivuista ennen eutanasiaa.

Kissat eivät pääse taivaaseen, eikä niillä ole sielua.

Madot ovat jo mussuttaneet kissasi ruumiin ja paskoneet sen mullaksi.

  Luuletko että ihminen on jotenkin erityinen? Kristittyjen ja muiden aavikkosekopäiden uskomuksia nuo, että ihminen olisi jokin ihmeellinen olento. Ihminen kuuluu ihmisapinoihin ja kuolee ja mätänee siinä missä muukin. Jos ihmisillä on sielu (sitä ei ole todistettu), niin on se myös muullakin elollisella.

Joo. Nää puupäät on niitä reginan ja cosmopolitan lukijoita. Tietty teinivaihe jäänyt päälle. Itsensä korostaminen ja ainutlaatuisuus leimaa näitä ikuisia pikkulikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Varpu taipuu tietyssä kohtaa huonetta. Samoin miesystävälläni samassa kohtaa.

Olen ollut mukana kun katsottiin varvulla sopivaa kaivon paikkaa. Kaksihaarainen pajunoksa taipui alaspäin tietyissä kohdissa jopa minun käsissäni. Alue oli sellaista missä on paljon lähteitä. Hyvä kaivo saatiinkin.