Suomalaisilla ongelmallinen suhtautuminen suruun

Miten se sitten paikassa nimeltä ulkomaat on? Jokainen suree omalla tavallaan. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa surra. Toiset tarvitsevat aikaa, toiset yrittävät päästä heti kiinni arjen rutiineihin. Niin kai se on muuallakin.

Vierailija kirjoitti:

Miten se sitten paikassa nimeltä ulkomaat on? Jokainen suree omalla tavallaan. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa surra. Toiset tarvitsevat aikaa, toiset yrittävät päästä heti kiinni arjen rutiineihin. Niin kai se on muuallakin.

Miten arjen rutiineihin kiinnittyminen sulkee pois suremisen? Tunteet on joka tapauksessa jotenkin kohdattava.

Jotkut ihmiset ovat tunnekylmiä valitettavasti. Kyllä kuolleet läheiset kulkevat mukana koko loppuelämän. Suru yleensä hellittää ajan kanssa. Minulla ei ole lapsia mutta on selvää että se on varmasti pahinta mitä voi ihmiselle tapahtua. Se on niin luonnonvastaista. Itse olen menettänyt vanhempani ja muita vanhempia sukulaisia.

Hm.

Toisen ihmisen suru on tosi vaikea kohdata. Ei tiedä, miten pitäisi olla ja mitä sanoa.

Kun vanhempani kuoli, sain kuulla, miten helppoa on olla ainoa lapsi, kun ei tarvitse riidellä sisarusten kanssa perinnöstä ja hautajaisista. Yksikin tuttu näytti uskovan, että vaikeinta mulle on hautajaisten järjestäminen, ja kun se tilaisuus on ohi, olen taas oma iloinen itseni. :D

Tietysti kuulin ihan asialliset osanotot, ei siinä mitään. Mutta kun se suru on oikeasti jossain muussa kuin asioiden ja tavaroiden järjestelyissä.

Vierailija kirjoitti:

Sietämään elämää. Elämistä.

Aamua. Päivää. Iltaa. Yötä. Huomista. Tulevaa.

Tarkoitin, että aika kulkee "paloissa". Kun on menettänyt. Ajankulu ei ole samanlaista kuin ennen. Tätäkään eivät muut, ulkopuoliset käsitä.

Surevan on parasta ajatella niin, että ihmiset tarkoittavat hyvää vaikka sanovat surijan mielestä "pahaa".

Ei toinen ihminen osaa kohdata asiaa niin että se surijaa lohduttaisi.

Minusta parasta on se, että on myötätuntoa. Että ihminen yrittää olla myötätuntoinen, vaikka näytellä sitä.

Helpommin tunteet kohtaaku niitä Miettii. Jos tekee muuta, pakenee tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sietämään elämää. Elämistä.

Aamua. Päivää. Iltaa. Yötä. Huomista. Tulevaa.

Tarkoitin, että aika kulkee "paloissa". Kun on menettänyt. Ajankulu ei ole samanlaista kuin ennen. Tätäkään eivät muut, ulkopuoliset käsitä.

Tämä on ihan totta. Ymmärsin kommenttisi väärin. Ajattelin sen tarkoittavan jotain tyyliin "nyt vain häntä pystyyn ja eteenpäin". Pahoittelen.

Vierailija kirjoitti:

Surevan on parasta ajatella niin, että ihmiset tarkoittavat hyvää vaikka sanovat surijan mielestä "pahaa".

Ei toinen ihminen osaa kohdata asiaa niin että se surijaa lohduttaisi.

Minusta parasta on se, että on myötätuntoa. Että ihminen yrittää olla myötätuntoinen, vaikka näytellä sitä.

Kamalin kommenttini mielestäni oli se, kun eräs ihminen sanoi minulle, että eihän minun suruni ole mitään hänen vaikeuksiensa rinnalla. Se oli minusta aika asiatonta käytöstä.

Kaikkialla maailmassa ihmiset surevat kuolleita lapsiaan samalla tavalla. Miksi se olisikaan erilaista!

Ihmiset ovat samanlaisia samanlaisissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Surevan on parasta ajatella niin, että ihmiset tarkoittavat hyvää vaikka sanovat surijan mielestä "pahaa".

Ei toinen ihminen osaa kohdata asiaa niin että se surijaa lohduttaisi.

Minusta parasta on se, että on myötätuntoa. Että ihminen yrittää olla myötätuntoinen, vaikka näytellä sitä.

Jotkut osaavat lohduttaa hyvin, mutta kovin yleistä se ei ole.

Lapsella alkoi koulu ja opettaja ilmoitti että poissaoloksi ei sitten kelpaa vaikka sisaruksen kuolema. Hänen oma hyvin iäkäs äitinsä kuoli ja oli sairaslomalla viikkoja. Ei ilmeisesti ollut sitä ennen ymmärtänyt miten sureminen vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surevan on parasta ajatella niin, että ihmiset tarkoittavat hyvää vaikka sanovat surijan mielestä "pahaa".

Ei toinen ihminen osaa kohdata asiaa niin että se surijaa lohduttaisi.

Minusta parasta on se, että on myötätuntoa. Että ihminen yrittää olla myötätuntoinen, vaikka näytellä sitä.

Kamalin kommenttini mielestäni oli se, kun eräs ihminen sanoi minulle, että eihän minun suruni ole mitään hänen vaikeuksiensa rinnalla. Se oli minusta aika asiatonta käytöstä.

Kyllä oli asiatonta. Aika useat alkavat luetella kuolleitaan, kun toista on suru kohdannut. Ne luulee että se lohduttaa.

Jopa voidaan puhua omasta kuolemisesta tai väkivaltaisista ja järkyttävistä tilanteista maailmalla. : ( Ikäänkuin se oma suru sillä lieventyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surevan on parasta ajatella niin, että ihmiset tarkoittavat hyvää vaikka sanovat surijan mielestä "pahaa".

Ei toinen ihminen osaa kohdata asiaa niin että se surijaa lohduttaisi.

Minusta parasta on se, että on myötätuntoa. Että ihminen yrittää olla myötätuntoinen, vaikka näytellä sitä.

Kamalin kommenttini mielestäni oli se, kun eräs ihminen sanoi minulle, että eihän minun suruni ole mitään hänen vaikeuksiensa rinnalla. Se oli minusta aika asiatonta käytöstä.

Kyllä oli asiatonta. Aika useat alkavat luetella kuolleitaan, kun toista on suru kohdannut. Ne luulee että se lohduttaa.

Jopa voidaan puhua omasta kuolemisesta tai väkivaltaisista ja järkyttävistä tilanteista maailmalla. : ( Ikäänkuin se oma suru sillä lieventyisi.

Olen ajatellut, että tuo on merkki sosiaalisten taitojen puuttumisesta ja siitä, että ei ole saanut omia asioitaan käsiteltyä millään tavalla. Siitä huolimatta että kykenen jossain määrin ymmärtämään tällaistakin toimintaa, niin en ole enää halunnut tuon jälkeen kyseistä ihmistä tavata.