Maalla kasvaneet, oltiinko teillä passiivisia?

Isä metsästi ja äiti oli yhdistystoiminnassa, etenkin urheiluseuran.

Meillä oli maatalo ja ei sitä niin vaan lähetty harrastamaan. Kyllä sitä harrastusta riitti kun koneet hajoili ja lehmät poiki. Nyt kun ite on aikuinen eikä ole elukoissa kiinni 24/7, voi tehdä ihan mitä itse haluaa, matkustella ja harrastaa. En ole mistään jäänyt paitsi kun ei olla joka päivä koulun jälkeen kaahattu tukka suorana harrastuksesta toiseen.

Miksi sinusta puutarhanhoito on jotenkin epäharrastus?

Olen koko ikäni asunut kaupungissa. Suurin osa tuttavistani ei laula kuorossa, ei käy teatterissa, ei laskettele, ei opiskele kieliä, ei pelaa lentopalloa jne. Mutta todella moni haaveilee ensi kesänä kasvattavansa parvekkeella tai pihassa hyötykasveja.

Kuulostaa tosi tutulta. :D Me ei ikinä matkusteltu, vaikka varaa todellakin olisi ollut. Kumpikaan vanhemmista ei ole akateeminen, mutta hyvää palkkaa silti saivat. Vanhemmilla ei ollut mitään harrastuksia, isäni mukaan metsään voi aina mennä kävelylle jos tulee tylsää. Meillä lapsillakaan ei sitten ollut oikein mitään kunnon tekemistä kun aina vaan käskettiin "ulos ihmettelemään luontoa". :D Ei puhettakaan, että meitä olisi kuljetettu harrastuksiin kaupunkiin.

Niin ja vanhemmat ovat syntyneet -61.

Ei puutarhanhoito ole epäharrastus, mutta ehkä kyse oli kuitenkin vähän erityyppisestä puutarhanhoidosta.

Kyse oli pikemminkin esim. ruohonleikkuusta, haravoinnista, maan kääntämisestä jne. Ei niinkään siitä, että olisi mietitty, että ”millaistakohan olisi kasvattaa omalla pihalla mansikoita ja tomaatteja” ja sitten istutettu ne, vaalittu ja kerätty satoa.

Meillä ei ollut lapsuudessani kasvimaata tms.

Ap

No ei todellakaan oltu passiivisia. Kesällä käytiin luonnonvesissä uimassa, kalastettiin, pyöräiltiin ja liikuttiin luonnossa. Tehtiin myös pitkiä ulkomaanmatkoja ilman lentokonetta. Syksyllä haettiin marjat metsästä talteen. Talvisin luisteltiin, hiihdettiin ja käytiin välillä laskettelemassa. Keväällä laitettiin ruokaa kasvamaan piha täyteen. Lisäksi pihalla pelailtiin jotain ympäri vuoden.

Nykyäänhän harrastus tuntuu tarkoittavan sitä, että menee johonkin toljottamaan jotain esitystä tai johonkin ohjattuun ketkutteluun tai joukkuelajiharrastukseen. Asia on itselleni vieras ja harrastan nykyisenä kaupunkilaisena paljon erilaisia asioita ihan omaan tahtiini ilman viikkoaikatauluja omilla välineilläni.

Todella aktiivisia. Harrastivat, reissattiin, lasketeltiin, liikuttiin...

Vierailija kirjoitti:

Ei puutarhanhoito ole epäharrastus, mutta ehkä kyse oli kuitenkin vähän erityyppisestä puutarhanhoidosta.

Kyse oli pikemminkin esim. ruohonleikkuusta, haravoinnista, maan kääntämisestä jne. Ei niinkään siitä, että olisi mietitty, että ”millaistakohan olisi kasvattaa omalla pihalla mansikoita ja tomaatteja” ja sitten istutettu ne, vaalittu ja kerätty satoa.

Meillä ei ollut lapsuudessani kasvimaata tms.

Ap

Juuri näin, puutarha oli sitä varten, että saa pottuja halvemmalla. Ei mitään muuta.

Olen 30v ja harrastan puutarhanhoitoa.

Isäni harrasti metsästystä ja raveja. Äiti bingoa, käsitöitä ja lukemista.

Meillä oli koiria ja kissoja. Kesäisin matkustettiin kotimaassa ja vuokrattiin mökkiä, omaa ei ollut.

Ehkä ajat ovat muuttuneet. Vanhemmat kävivät jossain kansalaisopiston kursseilla harrastivat kädentaitoja (edelleenkin) eli kangaspuut löytyvät ja mökki ja talo on rakennettu itse. Liikunnaksi riittää hiihto. Nykyään kieltenopiskelu eläkkeellä.

Pitääkö niiden harrastusten nykyään aina olla jotain ohjattua ja tavoitteellista, matkustamisen itsestäänselvyyttä (miksei mökki riitä)?

Ei minunkaan vanhemmillani ollut mitään erikoisia harrastuksia. Tai ainakaan niitä ei silloin kutsuttu harrastuksiksi. Isäni oli ammatiltaan metsuri, ja kävi myös metsästämässä. Kotona syötiin paljon riistaa. Äitini oli kotiäiti. Asuimme omakotitalossa, isolla pihalla oli kasvihuone, mansikkamaa, paljon marjapensaita, omenapuita ja vihannespenkki. Perunatkin saatiin omasta maasta. Marjat hillottiin ja keitettiin mehuksi, sienet säilöttiin. Kävimme perheen kanssa sienessä, kalassa ja marjassa. Talvisin kävimme hiihtämässä ja pilkillä. Varmaan tätä toimintaa kutsuttaisiin tänä päivänä harrastustoiminnaksi. Mitään kulttuuririentoja, tai matkustamista muualla kuin Suomessa ei perheessämme harrastettu. Matkusteluun ei olisi kyllä ollut tuolloin rahaakaan. Vanhempani ovat syntyneet 50-luvun alkupuolella.

Kavereita ei ollut kouluajan ulkopuolella.

Kännyköitä ei ollut, eikä nettiä yksityisihmisillä.

Lähimpään kauppaan kymmenkunta kilsaa.

Ei vanhemmilla ollut aikaa viedä lapsia jonnekin huitsin nevadaan harrastamaan tai viettämään joutoaikaa kavereidensa kanssa.

Voisi kuvitella että arki itsessään on ollut sen verran työntäyteistä että vapaalla rauhoittuminen oli arvossaan. Kuten ylempänä todettiin, mikäpä on kaupunkilaisen istumatyöläisen lähteä kulttuuririentoihin harva se ilta, energiaa saattaa olla päivän jäljiltä vielä ylikin ja jos kotona joku kossahtaa, soitetaan talkkarille joka käy hoitamassa homman kun itse istuu hotjoogassa. Näin kärjistäen.

Päinvastoin! Ajattelin otsikon luettuani.