Tarvitseeko joku muu lomaa ihmisistä?

Samaistuuko kukaan tähän hulluuteen?

Olen sitä mieltä, että mun on pakko päästä pois ihmisten keskeltä vähäksi aikaa. Aion ehkä tehdä noin 500km:n vaelluksen kävellen ja yksin. Ihan sama, vaikka tapahtuisi mitä, mutta mun on pakko päästä pois ja rauhaan.

Ihmisten kanssa olo, ihan vaan yhdenkin ja tutun, laukaisee sen taistele-tai-pakene -reaktion ja kun en en voi tehdä kumpaakaan, saan paniikkikohtauksia. Mun aivoni on aivan ylikuormittuneet ja kaikkea on sattunut. Näen ja kuulen outoja liian usein ja joskus olen niin vihainen, että pelkään itseäni. Joskus olen vaan tunteeton. Mussa ei ole enää jäljellä
yhtään mitään. On tapahtunut liian paljon pahoja juttuja.

En jaksa edes pitää huolta itsestäni. Hyvä kun jaksan suihkussa käydä niin, etten haise turhan pahalta.

Haluan vain pois. Haluan lomalle. Hengähtää vähän. Ehkä palaan virkeämpänä. Mietin, että jos vaan olen kuin joku Nuuskamuikkunen. En vaan sovellu mihinkään, ja mun pitää ottaa lomaa ja lähteä vaeltamaan pysyäkseni henkisesti jotenkin kunnossa.

Ihmiset sanovat mulle, että vähentämisen sijaan pitäisi lisätä taakkaa. Mulla on asperger ja olen aistiyliherkkä, joten pitäisi hankkia telkkari ja pitää sitä päällä kotona. Tai että pitäisi jatkuvasti olla sosiaalinen ja olla valmis tapailemaan ja vastailemaan viesteihin, koska muu on sairasta ja mun pitää "totutella". Pitäisi hankkia älypuhelin ja olla ajan hermoilla.

Tekee mieli vain päästä pois. Ei tuolla luonnossa ole mitään pelättävää. Ei niin paljon kuin ihmisten keskellä. Metsässäkin pelkään ihmisiä eniten.