Lue keskustelun säännöt.
Aikuiset, joiden musiikkimaku jämähtänyt teinivuosiaikakaudelta
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Musiikki kuuluu yleensä kiinteästi suurimman osan teini-ikään. Osa jatkaa musiikin aktiivista etsimistä ja kuuntelua myöhemminkin, osa ei. Ja nämä jotka ei, kuuntelevat sitten koko elämänsä sitä Ultra Bra'ta Apulantaa.
Ja jotkut Led Zeppelinia, Deep Purplea, Creamia, Pink Floydia, Genesistä, Camelia,...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan yhtään mitään massamusaa viimeisen 20v aikana joka olisi kuuntelemisen arvoista? Ei taida olla. Jotain pikkuprojekteja ja pelimusaa yms. Muttei mitään radiosta tulevaa.
Joten eiku mielummin vaikka Palästinaliedia hochdeutchiksi.
Vierailija kirjoitti:
Miten teitä on aina niin helppo trollata?
-ap
Sinä kuvittelit trollaavasi, mutta meistä juttu olikin mukava.
Sama miltä vuosikymmeneltä kunhan kuulostaa hyvälle, Schöbergin viulukonsertot ovat vanhoja, mutta tuhat kertaa parempaa musiikkia kuin esim. Joku paska suomirap.
Makuasia on makuasia. Jos itse tykkään kuunnella jotain niin muiden mielipiteillä ei ole väliä...ajan ohitsesi auton kajarit täysillä pauhaten ja rallatan ikkunasta...Jos sinua niin häiritsee, että täällä pitää avautua niin suosittelen hankkimaan enemmän sisältöä elämääsi tai psykiatrin palveluita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuu siitä, että aikuiset kuuntelevat mielellään oikeilla soittimilla soitettua musaa, jossa on joku melodia, ei siis räppäreitä, jotka ovat Kalevalasta innoituksensa saanet.
Jo vanhat runonlaulajat olivat räppäreitä, eikä heidän musiikkinsa kovin suuria ihastuksia herätä.
Meilläpäin teinit kuuntelee ysäribiisejä, esim. Yö, J. Karjalainen, Eput, Miljoonasade jne. Minä olen mennyt noista ajoista kyllä jo eteenpäin mutta lapset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelen välillä ihan mielelläni 90-luvun ja 2000-luvun alun musiikkia. Olin teini ysärillä, ja täysi-ikäinen vuonna 2000.
Minun nuoruuden musiikkia on Bon Jovi, Bryan Adams, Metallica, Nirvana, Oasis, Manic Street Preachers, Soul Asylum, Alanis Morrisette, The Cranberries, Roxette. Suomalaisista Ultra Bra, Eput ja Apulanta. Näitä kuuntelen lenkillä ja autossa edelleen.
Kuuntelin silloin aikoinaan myös Jeweliä, Tori Amosta, eri elokuvien ja sarjojen soundtrackejä kuten Romeo&Julia, Titanic, Leijonakuningas, Ally McBeal jne. Ja toki oli niitä hittejä mitkä myös leimaa sitä nuoruutta: Torn, Don't speak, Ecuador, Barbie Girl, Backstreet Boysit ja Spice Girls.
Myöhemmin kuvioihin tuli vielä itselläni Madonna, Linkin Park, Eminem, HIM, Nihhtwish, mutta näihin ei ole tullut palattua enää. Joku siinä teini-iässä on, että siihen musiikkiin leimaantuu.
"Nykymusiikki", siis se jota soitetaan useimmilla radiokanavilla, on oikeasti ihan kuraa. Olihan lapsuudessakin 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa suurin osa radiomusiikista huonoa, mutta musiikki oli monipuolisempaa, tai sitten aika kultaa muistot. Teinitytötkin kuuntelivat rokkia ja bändejä, nyt tuntuu olevan pelkkiä soolopopartisteja, joiden renkutuksista on lyriikkoja muoten karsittu kaikki särmä.
Suosikkialbumini ovat edelleen Nightwishin Oceanborn ja Wishmaster, vaikka enää niitä ei tule edes joka kuukausi kuunneltua. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykymusa on konemusaa, jossa pääosassa ovat tiukat vähäpukeiset mimmit aukomassa suutaan tai koristeina jonkun määkivän räppärin taustalla.
Ja kyllä parasta musaa tehtiin mielestäni 80-luvulla 😁.
Kyllä nelikymppiselle karjulle sopii paremmin kuunnella nookieta kuin haloo helsingin edm-duoa, vaikka jälkimmäinen olisi oikeasti ihan yhtä hyvää musiikkia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap voisi opetella sijamuotojen käyttöä.
Olen tehnyt huomion että nykynuoret on hyvin paljon avarakatseisempia musiikin suhteen, kuin esimerkiksi omassa nuoruudessani 1990-luvulla.
Nykynuoret kuuntelee musiikkia laidasta laitaan, mitenkään häpeilemättä tai lokeroimalla itseään johonkin genreen. Omasta nuoruudestani muistan että jokaisen piti valita se oma "laji" ja siinä pysyttiin, oli se sitten heviä, suomipoppia, teknoa, räppiä. Jos tykästyi johonkin kappaleeseen mikä ei omaan tyyliin kuulunut, niin sitä kuunneltiin yksin kotona salaa ja toivottiin ettei kukaan saisi koskaan tietää.
Nyt esimerkiksi Nylon Beat ja TikTak on uudessa nousussa, mutta aikoinaan vaikka heidän levynsä myi hulluna, niin eihän kukaan myöntäny niitä kuuntelevansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 37-vuotias ja edelleenkin kuuntelen saman tyylin metallimusiikkia mitä kuuntelin teininä, yli 20 vuotta sitten. Olen siis mies ja minulla on vieläkin pitkät hiukset ja käytän hyvin usein bändipaitoja. En ymmärrä että miksi sen musiikkimaun pitäisi automaattisesti muuttua kun ihminen vanhenee, en tykännyt siitä perusradiomusiikista silloin teininäkään ja nykyäänkin suuri osa radiosta kuuluvasta nykymusiikista on jotenkin tympeän kuuloista muka seksikkään kuuloista ähinää.
Tämän päivän suomipoppi on vaan niin tasotonta (toki poikkeuksiakin on), lyriikkapuoli usein ihan so-so ja sitten on tuotanto... voi kuinka pitkän jutun voisin tästä kirjoittaa. Koneella tehtyä samplehöttöä. JA vaikka olisi ihan oikea bändi studiossa, niin miksauksissa ei ole enää sitä samaa leveyttä ja tilaa mitä oli ennen. Minua soittajana ja musiikin harrastajana kiinnostaa suuresti, että miksi näin on, vastausta en ole löytänyt. Nykymusa kuulostaa ihan kirjaimellisesti "pienemmältä" kuin vaikkapa vielä vuosituhannen vaihteessa. Enkä tarkoita nyt pienemmällä siis volumea, vaan äänenkuvaa, stereokuvaa, tilan tuntua. Vai olisiko siinä sittenkin homman syy? Loudness war. Kaikki pitää vetää niin tappiin ettei sitä headroomia ja tilaa enää jää, koska volumea pitää olla enempi kuin toisen artistin levyllä? Ja näin ollen musan äänenkuva kuulostaa pieneltä ja ahtaalta. Jännä juttu.
Räppi onkin psskaa.