Kysy mitä vaan mieheltä, joka ei koskaan tule kokemaan rakkautta

Ehkä kuitenkin parempi ettei rakastua enää koskaan, sillä tavalla ei ainakaan tule loukatuksi eikä ole niin haavoittuvainen.

Minulla aukesi naisten maailma vasta sinua pari vuotta vanhempana, siis jos ei mitään teini-ihastuksia lasketa. Mutta kun sain homman alkuun, niin sitten alkoikin tapahtua ja nyt nelikymppisenä voin sanoa että olen oman osuuteni saanut hyvinkin. Eipä se silti helppoa ole ollut, nyt vasta neljännessä parisuhteessa tuntuu siltä että tämä voisi kestääkin loppuun saakka.

Oletkohan samanlainen kuin minä olin, eli erinäisistä syistä olin vain äärimmäisen epävarma ja ujo ja täysin pihalla siitä, miten naisia "saadaan"? Vai onko ulkomuodossasi jotain niin äärimmäistä, että se vaikeuttaa asiaa? Vai onko rimasi vain liian korkealla? Tärkeintä olisi saada vain homma alkuun jollain tavalla, vaikka vähän vaatimattomastikin. Tuo on vähän sellaista hommaa, että siinä tulee hyväksi vain tekemällä ja onnistumiset ruokkivat itsevarmuutta, josta taas lähtee oikeastaan kaikki tässä jutussa.

5646 kirjoitti:

Minulla aukesi naisten maailma vasta sinua pari vuotta vanhempana, siis jos ei mitään teini-ihastuksia lasketa. Mutta kun sain homman alkuun, niin sitten alkoikin tapahtua ja nyt nelikymppisenä voin sanoa että olen oman osuuteni saanut hyvinkin. Eipä se silti helppoa ole ollut, nyt vasta neljännessä parisuhteessa tuntuu siltä että tämä voisi kestääkin loppuun saakka.

Oletkohan samanlainen kuin minä olin, eli erinäisistä syistä olin vain äärimmäisen epävarma ja ujo ja täysin pihalla siitä, miten naisia "saadaan"? Vai onko ulkomuodossasi jotain niin äärimmäistä, että se vaikeuttaa asiaa? Vai onko rimasi vain liian korkealla? Tärkeintä olisi saada vain homma alkuun jollain tavalla, vaikka vähän vaatimattomastikin. Tuo on vähän sellaista hommaa, että siinä tulee hyväksi vain tekemällä ja onnistumiset ruokkivat itsevarmuutta, josta taas lähtee oikeastaan kaikki tässä jutussa.

Periaatteessa tiedän miten naisia "saadaan", mutta käytäntö onkin toinen juttu. Ulkonäkökään ei kyllä ole se kaikkein kehuttavin, mutta on niitä naisia minua "rumemmillakin" miehillä. Rima nyt on korkealla siinä mielessä, että toivoisin naisen olevan minua miellyttävä luonteeltaan. Ulkonäkö ja status ei kiinnosta niinkään. Ap

Vierailija kirjoitti:

5646 kirjoitti:

Minulla aukesi naisten maailma vasta sinua pari vuotta vanhempana, siis jos ei mitään teini-ihastuksia lasketa. Mutta kun sain homman alkuun, niin sitten alkoikin tapahtua ja nyt nelikymppisenä voin sanoa että olen oman osuuteni saanut hyvinkin. Eipä se silti helppoa ole ollut, nyt vasta neljännessä parisuhteessa tuntuu siltä että tämä voisi kestääkin loppuun saakka.

Oletkohan samanlainen kuin minä olin, eli erinäisistä syistä olin vain äärimmäisen epävarma ja ujo ja täysin pihalla siitä, miten naisia "saadaan"? Vai onko ulkomuodossasi jotain niin äärimmäistä, että se vaikeuttaa asiaa? Vai onko rimasi vain liian korkealla? Tärkeintä olisi saada vain homma alkuun jollain tavalla, vaikka vähän vaatimattomastikin. Tuo on vähän sellaista hommaa, että siinä tulee hyväksi vain tekemällä ja onnistumiset ruokkivat itsevarmuutta, josta taas lähtee oikeastaan kaikki tässä jutussa.

Periaatteessa tiedän miten naisia "saadaan", mutta käytäntö onkin toinen juttu. Ulkonäkökään ei kyllä ole se kaikkein kehuttavin, mutta on niitä naisia minua "rumemmillakin" miehillä. Rima nyt on korkealla siinä mielessä, että toivoisin naisen olevan minua miellyttävä luonteeltaan. Ulkonäkö ja status ei kiinnosta niinkään. Ap

Okei, kuulostaa siltä että sinun täytyy tehdä kuten minä tein. Otin itselleni tavallaan harjoittelutyttöystävän. Eli lähestyin ihmistä, joka ei missään suhteessa kiinnostanut minua kovin merkittävästi ja tiesin, ettei tästä tule loppuelämän rakkaustarinaa. Aloin olla melkein kolmekymppisenä siinä vaiheessa, että jotain oli pakko tehdä etten jää loppuiäkseni neitsytmieheksi. Eihän tuo toki ole kovin eettistä tai reilua toimintaa, mutta eihän missään suhteessa ole takuita että se kestäisi loppuelämän.

Parisen vuotta sitten oltiin yhdessä, pääsin neitsyydestäni ja opin naisista paljon ja näiden ansiosta itsevarmuus kasvoi raketin lailla. Suhteen päättymisen jälkeen kuulin naisen kaverilta jopa kommentin, että minulla on ihan eri elkeet miehenä kuin alussa. Naisellekin kävi ihan hyvin, hän itse asiassa jätti minut sitten toisen miehen takia kun varmasti vaistosi, etten ole ihan sydämellä mukana suhteessa.

Tämän jälkeen sitten alkoi lumipalloefekti, sain helpommin naisia ja lopulta pääsin jopa vähän valkkaamaan sen sijaan että epätoivoisena ottaisin sen, joka minut sattuu kelpuuttamaan. Kun et enää lähetä epätoivoista vibaa, vaan sellaista että sinulla on elämässä muitakin vaihtoehtoja, niin naiset kiinnostuvat ihan eri tavalla. Ja niinhän sen pitää ollakin, täytyy itse voida sen verran hyvin että sinusta on tasapainoiseksi kumppaniksi.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pahasti olet halveksinut naisia? Millä eri tavoin laitoit heidät kärsinään? Millaisia ikävyyksiä järjestit heille?

Erikoinen kysymys siihen nähden että yksinäiset miehet eivät yleensä ole naisten kanssa tekemisissä joten ei heillä ole tilaisuuksia järjestää mitään ikävyyksiä. Heistä monet toimivat elämässään paljon eettisemmin kuin monet parisuhteessa olevat miehet.