Hitto, että mulla on tylsä elämä

luhistui. Ai että sitä nyt kaipaisi sitä tylsää elämää. Asiat ovat nyt paremmin mutta sitä tylsää elämää kaipaan välillä kun tulee liikaa lunta tupaan.

Sanoinkin jo ukolle, että tämä mamma alkaa ottaa öljymaalaustunteja! Tulen hulluksi tätä menoa!

paitsi me ei käydä edes missään kerhoissa, ei täällä ole sellaisia :(

Paitsi ei kerhoja, ja mieskin tulee yleensä vasta vähän ennen uniaikaa.

Se pelaa vielä ison osan meidän rahoista. Nytkin on 100 e vanhaksi menneitä laskuja. Sillon kun kotona on, valittaa sotkusta ja lasten huudosta.



Plääh

Kiitä mielessäsi joka aamu lapsistasi ja miehestäsi ja ajattele heitä rakkaudella. Kiitä myös uudesta päivästä, joka on täynnä mahdollisuuksia. Hymyile, vaikka kuinka olisi mieli matalalla.



Joka ilta ennen nukahtamistasi kiitä menneestä päivästä ja kaikesta hyvästä mitä sinulla on, perheestä, ystävistä, ruuasta, kodista jne.



Ajattele aina posiitivisesti kaikesta mahdollisesta, hymyile paljon ja unelmoi jostain mitä haluat saada ja usko unelmaasi.



Ole ystävällinen muille, auta kun voit, ole antelias, kerro läheisillesi kuinka paljon heitä rakastat, sillä kun annat saat monin keraisesti takaisin. Mitä ajattelet, sitä vedät puoleesi.



Pian (jo parin viikon) kuluttua huomaat, että sinusta alkaa tuntua paremmalta ja alat nähdä paljon hyvää elämässäsi. Opit iloitsemaan pienistä asioista, kuin lapsi.



Tämä toimii, tiedän sen omasta kokemuksesta. Iloa ja valoa elämääsi!

päivien ajaksi. Mieti mitä teet, kun lapset ovat isompia, onko sulla ura/ammatti vai haluatko opiskelemaan? Oma elämä on parempaa ja hauskempaa, nyt kun olen töissä, en ole ikinä oppinut nauttimaan kotiäitiydestä, mutta on siinä puolensa! Ja päivisin on välillä ikävä lapsia ja rentoja aamuja.

Muuten sama, mutta me ei käydä kerhossa, kun täällä ei ole, ja miestä ei voi odottaa illaksi kotiin koska se on viikot reissutyössä... viikonloppuna kyllä kekstiään jotain hauskaa...



Mutta olen silti kiitollinen tästä elämästä!