Suomen Supernanny - Missä tytöt?

Vai voisiko olla niin, että pojat nyt vain useammin ovat hankalampia. Tarviiko tästäkin tehdä joku tasa-arvokysymys? Jos ohjelmaan ilmoittautuneissa on ollut enemmän poikia, ei kai se tuotannon syy ole.

Korjaus: Ensimmäistä tyttölasta edelleen odotetaan. Luonnollisesti...

Omissa lapsissani ja koko tuttavapiirissäni ainoastaan pojat ovat häirikköjä. Tyttöjen kanssa ei ole ongelmia. Veikkaan, että muuallakin trendi on samansuuntainen, vaikka muutama poikkeus aina mahtuu joukkoon.

Ettäkö ainuttakaan tytön vanhempaa ei ole ottanut yhteyttä tuotantoyhtiöön? Rohkenen epäillä minäkin.

Olihan esimerkiksi viime viikon jakson perheessä kaksi tyttöä. Lisäksi on fakta, että pojat ovat keskimäärin ongelmallisempia.

Minulla on molemmat; Yksi poika ja yksi tyttö. Ensisijaisesti olen kasvattanut heitä lapsina. En sukupuolen perusteella tyttönä ja poikana. Eli  molemmille on tarjottu esim. kotileikkejä ja leikkiruokia, autoja ja ukkeleita.

Mutta kyllä se vaan niin on, että syystä tai toisesta poikien kanssa (niin oman kuin lasten kavereiden) kanssa on saanut vääntää enemmän, komentaa enemmän ja olla valmiina puuttumaan kun homma meinaa  karata käsistä. Eikä meidän tyttö ole edes sellainen hiljainen hissukka ja paikallaan nököttäjä. Hyvinkin menevä ja tekevä lapsi tytöksi, joka puolustaa itseään (tottunut poikien kanssa olemaan taisteluleikeissä mukana).

Ohjelmassa paistaa läpi se, että vanhempien ote hukassa, ollaan liikaa kiinni ruudussa (niin lapsen kuin aikuisetkin), joka sitten taas energisille pojille ei ole paras vaihtoehto. Meillä on kakkosluokkalaisella pelipäivä kahdesti viikossa. Saa pelata noin tunnin. Muina päivinä liikutaan koulun jälkeen päivittäin koko perhe jotenkin; ulkoilua, uimista, harrastuksia (sähly ja jalkkis). Tarjolle yhteistä tekemistä ja kaikilta ruudut pois nokan edestä. Ruokapöytäänkin monet antavat lasten ottaa laitteet mukaan; meillä ei tulisi ikinä kysymykseen.

Aina vanhemmuus ei ole helppoa, eikä kivaa. Mutta vaivannäkö ja aito läsnäolo palkitsee.

Valtosen perheessä oli kolme tyttöä ja nuorin 1v oli poika. Ongelma tosin oli se poika.

Katselin juuri tänään jotain jaksoa aamulla. Se mitä oon katsellut niin perheiden ongelmat kiteytyy aika pitkälti pelaamiseen ja oisko se kuitenkin sitten enemmän poikien juttu, vaikka tietysti tytötkin pelaa. Ei varmaan kuitenkaan ehkä koukutu noihin pelikoneisiin samalla tavalla mitä pojat. 

Eli löytyiskö siitä osa syy. Poikien vanhemmat on hakeutuneet ohjelmaan, koska pelit hallitsee kaikkea. 

Mulla on itselläni kolme lasta, poika ja kaksi nuorempaa on tyttöjä. Ei heidän kanssaan mitään ongelmaa ole, mutta mitä pelaamiseen tulee niin kyllä poika on kiinni pleikkarissa enemmän mitä tytöt. Poika on jo 16 ja osaa säännöstellä itse pelaamisensa sopivaksi suhteessa harrastukset ja koulutyöt. En juurikaan puutu siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on molemmat; Yksi poika ja yksi tyttö. Ensisijaisesti olen kasvattanut heitä lapsina. En sukupuolen perusteella tyttönä ja poikana. Eli  molemmille on tarjottu esim. kotileikkejä ja leikkiruokia, autoja ja ukkeleita.

Mutta kyllä se vaan niin on, että syystä tai toisesta poikien kanssa (niin oman kuin lasten kavereiden) kanssa on saanut vääntää enemmän, komentaa enemmän ja olla valmiina puuttumaan kun homma meinaa  karata käsistä. Eikä meidän tyttö ole edes sellainen hiljainen hissukka ja paikallaan nököttäjä. Hyvinkin menevä ja tekevä lapsi tytöksi, joka puolustaa itseään (tottunut poikien kanssa olemaan taisteluleikeissä mukana).

Ohjelmassa paistaa läpi se, että vanhempien ote hukassa, ollaan liikaa kiinni ruudussa (niin lapsen kuin aikuisetkin), joka sitten taas energisille pojille ei ole paras vaihtoehto. Meillä on kakkosluokkalaisella pelipäivä kahdesti viikossa. Saa pelata noin tunnin. Muina päivinä liikutaan koulun jälkeen päivittäin koko perhe jotenkin; ulkoilua, uimista, harrastuksia (sähly ja jalkkis). Tarjolle yhteistä tekemistä ja kaikilta ruudut pois nokan edestä. Ruokapöytäänkin monet antavat lasten ottaa laitteet mukaan; meillä ei tulisi ikinä kysymykseen.

Aina vanhemmuus ei ole helppoa, eikä kivaa. Mutta vaivannäkö ja aito läsnäolo palkitsee.

Hyh miten sovinistinen kommentti. ”Tytöksi tekevä ja menevä” eikö tytöt sitten yleensä ole?!? Laiskoja mielestäsi?? ”Energiset pojat” tytöt taas mielestäsi hissukoita ja tylsiä??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on molemmat; Yksi poika ja yksi tyttö. Ensisijaisesti olen kasvattanut heitä lapsina. En sukupuolen perusteella tyttönä ja poikana. Eli  molemmille on tarjottu esim. kotileikkejä ja leikkiruokia, autoja ja ukkeleita.

Mutta kyllä se vaan niin on, että syystä tai toisesta poikien kanssa (niin oman kuin lasten kavereiden) kanssa on saanut vääntää enemmän, komentaa enemmän ja olla valmiina puuttumaan kun homma meinaa  karata käsistä. Eikä meidän tyttö ole edes sellainen hiljainen hissukka ja paikallaan nököttäjä. Hyvinkin menevä ja tekevä lapsi tytöksi, joka puolustaa itseään (tottunut poikien kanssa olemaan taisteluleikeissä mukana).

Ohjelmassa paistaa läpi se, että vanhempien ote hukassa, ollaan liikaa kiinni ruudussa (niin lapsen kuin aikuisetkin), joka sitten taas energisille pojille ei ole paras vaihtoehto. Meillä on kakkosluokkalaisella pelipäivä kahdesti viikossa. Saa pelata noin tunnin. Muina päivinä liikutaan koulun jälkeen päivittäin koko perhe jotenkin; ulkoilua, uimista, harrastuksia (sähly ja jalkkis). Tarjolle yhteistä tekemistä ja kaikilta ruudut pois nokan edestä. Ruokapöytäänkin monet antavat lasten ottaa laitteet mukaan; meillä ei tulisi ikinä kysymykseen.

Aina vanhemmuus ei ole helppoa, eikä kivaa. Mutta vaivannäkö ja aito läsnäolo palkitsee.

Hyh miten sovinistinen kommentti. ”Tytöksi tekevä ja menevä” eikö tytöt sitten yleensä ole?!? Laiskoja mielestäsi?? ”Energiset pojat” tytöt taas mielestäsi hissukoita ja tylsiä??

Ja joku jälleen mielensä pahoitti. Siinä nyt vaan on pientä luonne-eroa yleensä sukupuolen perusteella, tytöt rauhallisempia, pojat räväkämpiä.

T. eri

Minulla on kaksi poikaa enkä koe ollenkaan, että pystyisin samaistumaan ohjelmassa esitettyyn elämään. Molemmat eloisia mutta hyvällä tavalla, rakastavat ulkoilua ja lautapelejä sekä askartelua. Toki kasvatusmetodeissamme on eroa kuin yöllä ja päivällä ohjelmassa nähtyyn verrattuna (miksi ne laitteet on koko elämä, jopa aikuisille?). Pelipäivä on kahdesti viikossa (pe ja la), tunnin kerrallaan. Ohjelmassa saatetaan määrätä Supernannyn sännöissä peliajaksi 2h per päivä???

Ehkä ohjelman "epäreiluutta" luo se, että siinä esitellään vain yksi ongelma-alue eli nämä yliaktiiviset peliaddiktipojat. Ihan oma alueensa on sitten nämä nirsoilevat näsäviisaat nirppanokkakiusaajat, joista valtaosa on tyttöjä. Lähipiiristä löytyy näitä paljonkin.

Olenkohan muuten ainoa, joka uskoo nykyisten ADD- ja ADHD-diagnoosien määrän jyrkän kasvun johtuvan älylaitteiden käytön lisääntymisestä? Jo alle vuoden ikäisiä näkee esim. kaupassa tuijottamassa vanhempansa kännyä täysin lumoutuneena. Kyllä siinä aivo kehittyy.

Tytön ja pojan äitinä uskallan väittää, että pojat ovat haastavampia. Liekkö biologiaa ja kasvatusta molempia.

Pojat kehittyvät kaikilla osa-alueilla tyttöjä jäljessä. Olen viime aikoina miettinyt, että johtuvatko ongelmat usein siitä, että heiltä odotetaan ja vaaditaan liikaa oikeaan kehitystasoonsa nähden.

Ainakin meidän poika oppi myöhemmin tyttöön nähden mm. monia hienomotorisia ja karkeamotorisia taitoja, puhe, kuivaksi oppimisen, itsehillinnän esim. vihaisena jne. Ja varmaan ovat keinot jälkimmäisiin olivat aika huonot, kun odotin tavallaan liikaa ja liian aikaisin lapselta.

Mun tytöllä on adhd ja olen huomannut oireiden pahenevan jos ruutuaika tai peliaika ylittää max 2h/ pv. Siinä määrin, että yötäkin ovat levottomia. Yleensä ei noin paljoa edes katso tai pelaa, mut joskus mennyt yliajalle ja ylikierrokset ja häröily näkyy heti.

Vierailija kirjoitti:

Valtosen perheessä oli kolme tyttöä ja nuorin 1v oli poika. Ongelma tosin oli se poika.

Ei 1 v oo ongelma mutta 1 v lähellä täytyy olla esim syömistilanne. Täytyy sylitellä ja olla läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi poikaa enkä koe ollenkaan, että pystyisin samaistumaan ohjelmassa esitettyyn elämään. Molemmat eloisia mutta hyvällä tavalla, rakastavat ulkoilua ja lautapelejä sekä askartelua. Toki kasvatusmetodeissamme on eroa kuin yöllä ja päivällä ohjelmassa nähtyyn verrattuna (miksi ne laitteet on koko elämä, jopa aikuisille?). Pelipäivä on kahdesti viikossa (pe ja la), tunnin kerrallaan. Ohjelmassa saatetaan määrätä Supernannyn sännöissä peliajaksi 2h per päivä???

Ehkä ohjelman "epäreiluutta" luo se, että siinä esitellään vain yksi ongelma-alue eli nämä yliaktiiviset peliaddiktipojat. Ihan oma alueensa on sitten nämä nirsoilevat näsäviisaat nirppanokkakiusaajat, joista valtaosa on tyttöjä. Lähipiiristä löytyy näitä paljonkin.

Olenkohan muuten ainoa, joka uskoo nykyisten ADD- ja ADHD-diagnoosien määrän jyrkän kasvun johtuvan älylaitteiden käytön lisääntymisestä? Jo alle vuoden ikäisiä näkee esim. kaupassa tuijottamassa vanhempansa kännyä täysin lumoutuneena. Kyllä siinä aivo kehittyy.

En oo nähnyt että alle vuoden ikäisellä känny.

Mulla on poika ja tyttö ja poika on kyllä luonteeltaan helpompi tapaus. Mutta käsittääkseni pojissa on enemmän neurokirjon tapauksia ja toisaalta pojat reagoivat huonoihin kotioloihin (tai siis esim vanhempien uupumukseen ja keinottomuuteen, en tarkoita että ohjelman vanhemmat olisivat huonoja) voimakkaammin kuin tytöt. Suurin osa pojista on ok mutta ne ongelmatapaukset löytyy enimmäkseen pojista. Ja tytöillä on tapana internalisoida ongelmat. Masentuneesta tytöstä ei irtoa tv-viihdettä samoin kuin riehuvista pojista.

Vierailija kirjoitti:

Olihan esimerkiksi viime viikon jakson perheessä kaksi tyttöä. Lisäksi on fakta, että pojat ovat keskimäärin ongelmallisempia.

Ei oo tyttöä ollut mutta poika on ja en oo kokenut että ongelmainen ollut. Mulla oli aikaa lapselle ja koulu sujui mainiosti.

Lto tässä terve. Pojilla on usein kokemukseni mukaan enemmän oireilua, joka näkyy ulospäin ja häiritsee muita. Tyttöjen oireilu taas useammin on sisäänpäinkääntynyttä tai muuten vaikeampaa huomata. Kärjistäen pojat riehuvat, tappelevat, huutavat. Tytöt saattavat vetäytyä, ahdistua ja masentua. Molemmat jättävät nodattamatta sopimuksia, eivät kuuntele ja kiusaavat.

Roolit voivat toki olla toisinkin päin ja usein raju ja villi tyttö joutuu myös muiden tyttöjen hylkimäksi, ujoa ja vetäytyvää poikaa taas helpommin sorsitaan poikien keskuudessa. Lapset toki leikkivät keskenään myös yli sukupuolirajojen, mutta tyypillisesti jossain vaiheessa kasvua, yleensä 5-7v. alkaen tulee vahva samaistuminen tyttöihin tai poikiin ja tarve viettää aikaa samanlaisten kanssa.

Joka tapauksessa keskimäärin poikien ongelmat ovat näkyvämpiä ja saavat siksi enemmän huomiota. Poikien "huono maine" on toisaalta myös etu, koska silloin asiaan voidaan puuttua ja usein myös niin tehdään. Tytöille tyypillisemmät sisäänpäinkääntyneet reagointitavat ovat vaikeampia tunnistaa ja jäävätkin siksi useammin myös huomaamatta ja auttamatta. Ystäväni työskentelee alakoulussa ja sanoo, että vuosi vuodelta on enemmän tyttöjä, joille on kehittynyt melko vakavakin masennus tai syömishäiriöitä jo nuorella iällä, sillä lapsen avun tarvetta ei ole osattu tunnistaa ajoissa.

Tämä on hyvä pitää mielessä "riehuvia poikia" ihmetellessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi poikaa enkä koe ollenkaan, että pystyisin samaistumaan ohjelmassa esitettyyn elämään. Molemmat eloisia mutta hyvällä tavalla, rakastavat ulkoilua ja lautapelejä sekä askartelua. Toki kasvatusmetodeissamme on eroa kuin yöllä ja päivällä ohjelmassa nähtyyn verrattuna (miksi ne laitteet on koko elämä, jopa aikuisille?). Pelipäivä on kahdesti viikossa (pe ja la), tunnin kerrallaan. Ohjelmassa saatetaan määrätä Supernannyn sännöissä peliajaksi 2h per päivä???

Ehkä ohjelman "epäreiluutta" luo se, että siinä esitellään vain yksi ongelma-alue eli nämä yliaktiiviset peliaddiktipojat. Ihan oma alueensa on sitten nämä nirsoilevat näsäviisaat nirppanokkakiusaajat, joista valtaosa on tyttöjä. Lähipiiristä löytyy näitä paljonkin.

Olenkohan muuten ainoa, joka uskoo nykyisten ADD- ja ADHD-diagnoosien määrän jyrkän kasvun johtuvan älylaitteiden käytön lisääntymisestä? Jo alle vuoden ikäisiä näkee esim. kaupassa tuijottamassa vanhempansa kännyä täysin lumoutuneena. Kyllä siinä aivo kehittyy.

En oo nähnyt että alle vuoden ikäisellä känny.

Minä olen muutamankin täällä pk-seudulla, näyttää aika surrealistiselta.

Ensi jaksossa taitaa olla kauhukakara-tyttöjä, sen perusteella mitä eilisen ohjelman lopussa näytettiin pätkä tulevasta jaksosta...

Meidän tyttärestä olisi aikoinaan saanut hyvän jakson tuohon ohjelmaan (poika meillä on ollut rauhallinen ja helppo temperamentti vauvasta asti). Tytär oli jo vauvana vaikea ja ikuisesti tyytymätön, ei hetkeäkään olisi viihtynyt yksin tai ilman jatkuvaa liikkumista sylissä. 2-6-vuotiaana hän oli todella uuvuttava lapsihirviö. Kateeksi on käynyt noita Supernannyn lapsia, jotka rauhoittuu pienellä mietintähetkellä tai sylissä ja ehkä alkaa itkeä pahaa oloaan uhmaamisen ja huonon käytöksen sijaan. Meidän tytär ensin huusi tunnin-pari sitä, miten me emme pysty koskaan alistamaan häntä, koska hän kuolee enemmin kuin alistuu, ja sen jälkeen vaipui vihamieliseen synkkyyteen, jossa pysyi päiväkausia. Ei siis esim. suostunut puhumaan vanhemmille eikä veljelle lainkaan, vetäytyi huoneeseensa, heitteli esineitä rikki jne. Ja julkisella paikalla ihan kostoki huusi suoraa huutoa kuin palosireeni tai asioita kuten "äiti ja isä lyö mua" tai "äiti uhkasi tappaa".