Jääkö pettämisestä aina kiinni?

Olen pettänyt pari kertaa, kadutti ja oli morkkis jonkin aikaa mutta nyt en enää juurikaan tapahtunutta ajattele. Mies ei tiedä mitään, ei epäile, eikä toivottavasti koskaan saakaan tietää. En ole pettänyt lähiaikoina ja lopetin juomisenkin, joka liittyi aikaisempiin tapahtuneisiin ja uskon vakaasti, etten tule enää pettämään. 

Kyllä sitä mielenvikainen on kun taka-aasikko parturi huutelee entiselle miesasiakkaalle että "tuo pettää naisia". Jättänyt kertomatta jotain naikkonen mitä piilottelee ongelmiensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

toivottavasti jää.

Itsekäs teko joka satuttaa sitä kotona odotavaa ihmistä joka on luottanut suhteen aitouteen.

Suhde on pielessä, jos kaipaa seksiä sen ulkopuolelta. Kumppani on tylsä, piittaamaton ja/tai täysin seksitön.

Minulla on suhde naimisissa olevan ihmisen kanssa. Suhteeseen on puolison lupa ehdolla "kunhan en saa tietää". Mitä ei tiedä, se ei häiritse eikä satuta. Tätä sopii juorukellojen miettiä ankarasti.

Sivusuhteelle on se yksinkertainen syy, että puolisoiden seksuaaliset tarpeet eivät ole kohdanneet yli kymmeneen vuoteen. Siinä romahtaa sekä itsetunto että mieliala, kun toinen ei halua lainkaan. Sille halukkaalle tulee äkkiä olo, että vika on hänessä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä mielenvikainen on kun taka-aasikko parturi huutelee entiselle miesasiakkaalle että "tuo pettää naisia". Jättänyt kertomatta jotain naikkonen mitä piilottelee ongelmiensa kanssa.

Taidat äänestää persuja, jos humalaltasi kykenet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Minulla on ollut jo usean vuoden salauhde, eikä mieheni ole ainakaan koskaan sanonut, että tietäisi siitä.

Miksi olet tuollaisessa tilanteessa?

Miksi en olisi? Ihmisellä on erinalaisia tarpeita, joita ei tyydytetä vain yhden ihmisen kanssa. Veisin lapselta hoivaavan ja osallisutuvan isän vain sen takia, että meidän suhteesta puuttu jokin yksi osa-alue?

Ei hitto mikä logiikka taas. Mihin se isä sen lapsen elämästä häviää, vaikka te vanhemmat asuisitte eri osoitteissa? Ei mutta helpompaa saada kaikki, kun selkäranka ei riitä olemaan rehellinen ja tajuamaan, että aina kaikkea ei voi saada. Ja sitten vielä selitellään omaa kurjaa toimintaa sillä, että ajatellaan muka lapsen parasta, ja hah. Toivottavasti lapsesta ei kasva yhtä heikkoa yksilöä kuin äitinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

toivottavasti jää.

Itsekäs teko joka satuttaa sitä kotona odotavaa ihmistä joka on luottanut suhteen aitouteen.

Suhde on pielessä, jos kaipaa seksiä sen ulkopuolelta. Kumppani on tylsä, piittaamaton ja/tai täysin seksitön.

Minulla on suhde naimisissa olevan ihmisen kanssa. Suhteeseen on puolison lupa ehdolla "kunhan en saa tietää". Mitä ei tiedä, se ei häiritse eikä satuta. Tätä sopii juorukellojen miettiä ankarasti.

Sivusuhteelle on se yksinkertainen syy, että puolisoiden seksuaaliset tarpeet eivät ole kohdanneet yli kymmeneen vuoteen. Siinä romahtaa sekä itsetunto että mieliala, kun toinen ei halua lainkaan. Sille halukkaalle tulee äkkiä olo, että vika on hänessä.

Siis ihan oikeasti, en pysty käsittämään tätä selitystä "suhde on huono" perusteluna sille, että pettää. Aina voi - ja pitää - jättää suhde, jos se ei tee onnelliseksi. On heikkojen selittelyä, että on oikeutettua lähteä pettämään, kun suhde ei anna kaikkea. Oletteko te pettäjät koskaan ajatelleet, kuinka paljon mahdollisesti se teidän pettäminen sattuu ja toisen mieliala sekä itsetunto romahtavat siitä hyvästä?

Hitto että pettäjät ovat itsekkäitä enkä vain koskaan tule hyväksymään sitä, enkä ymmärtämään yhtäkään surkeaa selitystä sille. Oletteko kertaakaan asettaneet itseänne petetyn asemaan, olisiko teille todella ok jos puolisonne samoilla perusteilla pettäisi ja loukkaisi teitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

toivottavasti jää.

Itsekäs teko joka satuttaa sitä kotona odotavaa ihmistä joka on luottanut suhteen aitouteen.

Toisesta saa ihan rauhassa olla välittämättä, saa evätä kumppanilta huomionosoitukset ja läheisyyden ja seksin ja rakkauden, saa olla kylmä ja etäinen ja uppoutua omiin asioihinsa toista huomioimatta, mutta pettämään ei saa ruveta, kun toinen on luottanut kaikesta ennalta mainituista seikoista huolimattaa suhteen aitouteen olemalla välittämättä, jne...

Miksi ei erota vaan evätään toiselta nuo kaikki aidon suhteen merkit, johon toinen luottaa ryhtyessään suhteeseen?

Miksi se pettäjä ei ota sitä eroa ? minkä ihmeen takia sen, joka on tyytyväinen pitää erota? Kyllä se on niin, että sen TYYTYMÄTTÖMÄN pitää se ratkaisu tehdä ja ottaa se ero. Tämä on taas jonkun katkeran kakkosen  tai sinisilmäisen ääliön , joka uskoo kaiken mitä toinen suustaan suoltaa ,näppäimistöltä kirjoitettu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

toivottavasti jää.

Itsekäs teko joka satuttaa sitä kotona odotavaa ihmistä joka on luottanut suhteen aitouteen.

Suhde on pielessä, jos kaipaa seksiä sen ulkopuolelta. Kumppani on tylsä, piittaamaton ja/tai täysin seksitön.

Minulla on suhde naimisissa olevan ihmisen kanssa. Suhteeseen on puolison lupa ehdolla "kunhan en saa tietää". Mitä ei tiedä, se ei häiritse eikä satuta. Tätä sopii juorukellojen miettiä ankarasti.

Sivusuhteelle on se yksinkertainen syy, että puolisoiden seksuaaliset tarpeet eivät ole kohdanneet yli kymmeneen vuoteen. Siinä romahtaa sekä itsetunto että mieliala, kun toinen ei halua lainkaan. Sille halukkaalle tulee äkkiä olo, että vika on hänessä.

Siis ihan oikeasti, en pysty käsittämään tätä selitystä "suhde on huono" perusteluna sille, että pettää. Aina voi - ja pitää - jättää suhde, jos se ei tee onnelliseksi. On heikkojen selittelyä, että on oikeutettua lähteä pettämään, kun suhde ei anna kaikkea. Oletteko te pettäjät koskaan ajatelleet, kuinka paljon mahdollisesti se teidän pettäminen sattuu ja toisen mieliala sekä itsetunto romahtavat siitä hyvästä?

Hitto että pettäjät ovat itsekkäitä enkä vain koskaan tule hyväksymään sitä, enkä ymmärtämään yhtäkään surkeaa selitystä sille. Oletteko kertaakaan asettaneet itseänne petetyn asemaan, olisiko teille todella ok jos puolisonne samoilla perusteilla pettäisi ja loukkaisi teitä?

Pettäjähän ei kykene ajattelemaan muita kuin itseään, jos kykenisi, niin lopettaisi vanhan suhteensa ensin. Tämmöiset herkkupalat sitten ovat kovaa valuuttaa näköjään. En voi kun todeta, että näissä tapauksissa idiootti saa idioottinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Olen pari kertaa ollut tietämättäni se, jonka kanssa petetään, eivätkä noiden ihmisten puolisot tiedä asiasta mitään.

Minulle kävi kerran sama. Tapasin baarissa kivan miehen ja hän tuli luokseni yöksi. Vaihdettiin aamulla numeroita ja kysyin myöhemmin päivällä, että pääsitkös hyvin kotiin ja otetaanko uusiksi vaikka jo lähipäivinä. Tähän mies vastasi että ei se ikävä kyllä onnistu kun vaimo ja lapsikin tuli nyt reissusta kotiin... Selitteli vielä että on vain tämmöinen "perus mies" kun vähän nyt vahingossa meni vaimoaan pettämään. Vastasin vaan että perus mulkku sä olet etkä mikään mies, ja lopetin yhteydenpidon siihen...

Stalkkasin miestä somesta vielä jonkun aikaa tapahtuneen jälkeen, ihan normaaleja postauksia perheen kanssa laittoi ja näköjään vieläkin vaikka tapahtuneesta on jo pari vuotta. En siis usko, että vaimo sai koskaan tietää. Mies kun ei edes katunut tekoaan minulle laittamiensa viestien perusteella, eli tuskin on itse kertonut.

Ties monenko muunkin kanssa tuo mies on pettänyt vaimoaan. Noin lepsu suhtautuminen kielii siitä, että se on ihan peruskauraa hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää pettää. Eiks oma  puoliso ole aina paras.  

Jos tilanne johtaa pettämiseen, se on parempi jättää puolisolle kertomatta.

Kertominen  johtaa varmasti riitaan. Jos puolisolla on paha olla, kun on pettänyt,

kertomalla pettämisen paha olo olisi myös puolisolla. 

Jos ei kerro pettämisestä, jättää kertomatta niin paljon muutakin. Esimerkiksi:

"En enää pidä sinua niin tärkeänä kuin ennen."

tai

 "En välttämättä enää haluaisi olla kanssasi, mutta koska en halua loukata sinua ja olet ihan kiva, niin samapa tuo."

 tai

"En halua enää olla kanssasi, mutta en keksi tapaa, jolla jättää sinut niin ettei siitä seuraisi jotain harmia."

tai

"Et riitä minulle."

tai

"En ole niin luotettava ihminen kuin luulet."

tai

"Etsin parempaa, mutta olen kanssasi niin kauan kuin se löytyy."

Kyllä tällaiset tilannepäivitykset olisi puolisolle ihan hyvä kertoa. Pettäminen kertoo puolisolle aika paljon siitä, miten pettäjä heidän suhteensa näkee.

Pettämällä ja siitä kertomatta jättämällä evää toiselta mahdollisuuden päättää mitä sillä tiedolla tekee. Pettäminen on aika olennaista tietoa suhteen kannalta. Totuudesta tulee paha mieli, mutta tärkeitä totuuksia ei voi jättää sen takia kertomatta.

Ajattele omalta kannalta: Haluaisitko seurustella esimerkiksi valehtelijan kanssa? Luultavasti et. Mutta jotta osaisit erota tällaisesta ihmisestä, sinun pitäisi ensin tietää mikä hän on.

Pettäminen on yksi vääryys. Kertomatta jättäminen on jo toinen.

Aikuinen nainen kirjoitti:

Ei pettämisestä kiinni jää, jos hoitaa asiat "fiksusti", eli ei ota turhia riskejä.

Itse ajauduin lopulta suhteeseen, kun oman miehen kiinnostus hiipui selvästi, ei huomioinut mua mitenkään, eikä selvästikään halunnut mua enää niinkuin ennen. Ei ollut kiinnostunut musta henkisesti eikä fyysisesti, omista yrityksistäni huolimatta. Ja ennenkuin joku viisastelee, niin ei, en ollut lihonnut tms muuttunut ulkoisesti lainkaan.

Tuollaisessa tilanteessa kun saa sitä ihailua, kehuja, keskustelua, ja ymmärrystä muualta, ja vieläpä sellaiselta mieheltä jolla oli sama tilanne oman vaimonsa kanssa.... Lopputulos oli helppo arvata. Ensin keskustelua, jopa ystävyyttä, helppo jutella kun molemmilla sama tilanne. Pianhan sen huomasi mikä valtava kemia säteili välillämme.

Aluksi keskusteltiin suoralla puheella kuten aikuiset ihmiset, että eihän tässä ole järkeä, kannattaako ottaa riskiä kun kumpikaan ei halunnut erota nykyisestä liitostaan. Tiedostettiin mihin asiat voi johtaa, tiedostettiin että kemiaa ja vetovoimaa on, eikä kumpikaan sitä kieltänyt... Mutta samalla molemmat tarvitsivat kipeästi juuri sitä kaikkea, mitä omasta suhteesta puuttui. Lopulta päädyttiin seksiin asti, ja seksi oli parasta ikinä. Seksiä oli paljon, ja kaikkialla missä se vain oli turvallisesti mahdollista.

Suhde jatkui vuoden verran, kunnes yhteistuumin päätettiin lopettaa se, ennenkuin sattuu liikaa jompaankumpaan. Kumpikin meistä halusi lopulta yrittää parantaa ja pelastaa suhdettaan puolisonsa kanssa. Kumpikaan meistä ei katunut tapahtuneita, ja lopetettiinkin salasuhde ihan hyvässä hengessä. Todettiin, että saatiin salasuhteelta juuri sitä mitä tarvittiin päästäksemme yli puolikuolleiden avioliittojemme pahimmasta vaiheesta.

Nykyisin sekä hänellä että minulla menee paremmin avioliitoissamme. Vieläkin muistelen lämmöllä häntä, ja monesti olen miettinyt, että olisinko masentunut, eronnut, tai muuten menettänyt järkeni ilman sitä henkistä ja fyysistä läheisyyttä ja ymmärrystä, mitä häneltä sain (ja mitä olisin kotoa niin kovasti kaivannut, enkä saanut...)

Ja silti tämän tapahtuneen jälkeenkin olen rehellisesti sitä mieltä, että pettäminen on aina väärin puolisoa kohtaan. Todellakin väärin. Ja toinen asia minkä olen todennut on se, että jos mieheni käytti vastaavaa "laastarisuhdetta" silloin kun meillä oli vaikeaa, niin minä en haluaisi tietää siitä.

Silloin kun parisuhteessa on vaikeaa asioista pitäisi keskustella sen puolison kanssa.

Ei laastarin. 

Jos totuus kulkee hissillä niin valhe tulee portaita pitkin. Ja aina perille.

Kyllä säkin vielä kiinni jäät ja silloin taidat olla tilanteessa jossa voit todeta laastari suhteesi tappaneen avioliittosi.