Puhelinmyyjä jäi jankkaamaan älyvapaista asioista
Minulle soitti puhelinmyyjä, joka ei suostunut ymmärtämään "ei"-sanaa. Sanoin, että tässä elämäntilanteessa en ehdi lukea mitään lehtiä nyt, eikä hänen kaupittelemiensa lehtien aihepiireissä ole minua kiinnostavia asioita.
Myyjä jankkasi 6 minuuttia, että "Kyllä ehdit! Kyllä ehdit!" (liioittelematta hän sanoi noin) ja "Miten niin ei muka kiinnosta? Kyllä kiinnostaa!" (hän siis kertoi, mikä minua kiinnostaa :D ). Tuli tunne, että hän oikein kerjäsi verta nenästään ja yritti provosoida minua keskeyttämään jankutuksensa tai lyömään luurin korvaan, vaikka olen lehmänhermoiseksi kehuttu, rauhallinen ja kiltti ihminen.
Annoin puhelimen olla kaiuttimella ja kirjoittelin työsähköposteja samalla.
Halusin hukata hänen aikaansa, koska olin niin kyrsiintynyt huonoon käytökseen.
Kyllä meille aikoinaan annettiin ihan eri ohjeet, kun opiskelijana 90-luvulla käymääni puolen päivän puhelinmyyntikoulutustani muistelen. Ei on ei. Toki yhteen kieltäytymiseen voi vielä yrittää tarjota toista lehteä, mutta pitäisi kyllä ymmärtää antaa periksi. En ihmettele, että puhelinmyyjät ovat itse asiassa noin vihattua väkeä. Hukkaavat ihmisten aikaa.
Miten te pääsette eroon puhelinmyyjistä?
Kommentit (57)
Sanon heti , kiitos ei ja katkaisen puhelun.
Kiitos ei ja moido, sen jälkeen luuri kiinni.
Laitan luurin kiinni, jos tuote ei kiinniosta. Niin yksinkertaista.
Ihme teatteria sinulla ap.
Minä sanon napakasti "ei kiitos" jonka jälkeen suljen puhelimen.
Punaista luuria vaan.
En ymmärrä miksi kukaan jää vänkäämään puhelinmyyjien kanssa.
Myyjä olis varmaan välttämättä tarvinnut yhden tilauksen. Ei ole mukavaa työtä tekijälle eikä asiakkalle.
Vierailija kirjoitti:
Punaista luuria vaan.
En ymmärrä miksi kukaan jää vänkäämään puhelinmyyjien kanssa.
Niin, en kokenut itse jääväni vänkäämään. Sanoin kertaalleen "Ei" ja vielä myöhemmin kerran "Ei kiitos".
Sen jälkeen hän piti sen kuuden minuutin jankutuksensa, jonka jälkeen sanoin vielä kerran "Ei kiitos, hei". Ehkä pitäisi tosiaan opetella pistämään luuri kesken kaiken korvaan, se taitaa olla yleinen käytäntö? Ja siksi hän ehkä jatkoi jankkaamistaan, kun en pistänyt luuria kiinni. Argh, täytyy opetella tavoille näköjään.
ap
Minä sanon aina että ei kiitos ja hei hei. Luuri kiinni. Soittakoot muualle. En jää kuuntelemaan ollenkaan.
Etenkään en selitä mitään elämäntilanteesta enkä rahoista jne...
Luuri kiinni ekan ein jälkeen. Olen kyllä tiukan kohtelias. Ei kiitos.
Ja kun on sanonut ei niin eivät soita uudelleen.
Minulle suuttui puhelinmyyjä, kun sanoin ei kiitos. Löi mulle luurin korvaan.
Niin kauan kun sanot ei ja jatkat puhelua niidenkin täytyy ohjeiden mukaan jatkaa. Joten luuri kiinni ja heti kun sanot ei. Säästät molempien aikaa.
Kokeilin kerran sitä työtä puoli päivää ja jo koulu
tuksessa sanottiin että vasta kolmannen "ein" jälkeen aletaan löysäämään tuputtamista.
Jos mulle soitetaan ja tajuan että kyse on puhelinmyynnistä niin sanon heti että kiitos ei mitä tahansa myytkään ja heippa. Luuri kiinni. Monesti myyjä ei ehdi edes aloittaa litaniaansa. Mua ei vain kiinnosta kuunnella ollenkaan.
En vastaa itselleni tuntemattomiin numeroihin.
Jollekin voi olla elämän ja kuoleman kysymys, että saisi laillisesti muutaman euron tienattua, siksi tarpeetontonta pitkittää puhelua.
Mä lyön surutta luurin korvaan. Kävelen aina myös feissarien ohi sanomatta sanaakaan.
Epäkohtelias taktiikka mutta todettu toimivaksi.
Kerron heti alkuun että mulla on suoramarkkinointikielto. Soitot harveni heti kun kielto tehty. Joku remonttifirma jaksaa vielä soitella. Ens kerralla kysyn tarkemmin soittajan nimen, firman, esimiehen nimen ja tiedustelen miksi yritys ei noudata suoramarkkinointikieltoa.
Mä hoidan feissarit ystävällisellä pienellä pään pudistuksella. Toimii. En sano sanaakaan mihin voisivat tarttua.
Ai miten eroon. Robinson-rekisteri.
Jos joku vielä soittaa siltikin, niin "kiitos, en tilaa. Kiitos hei."