Kuolema ei enää tunnu normaalilta.
Viimeisen kolmen vuoden aikana tuttavapiirissäni on kuollut paljon nuoria ihmisiä, sen ikäisiä joilla olisi pitänyt vielä olla paljon elinaikaa jäljellä. Oikeastaan koko elämäni aikana vain muutama on kuollut luonnillisesti vanhuuden mukanaan tuomiin ongelmiin.
Nyt olen huomannut alkavani pelätä sitä kuka kuolee seuraavaksi. Minä? Mies? Lapsi? Oman vanhemmat? Ajattelen kuolemaa usein ja se pelottaa :(
Kommentit (5)
Jokainen lähtee sitten, kun on aika lähteä.
Tai pelkään omaa kuolemaanikin siinä mielessä, että lapset jäisivät äidittä :(. Kuolemanpelko on oikeastaan päivittäin ajatuksissani.
ihmisen elämä on kaari ja nuo nuoret ovat tulleet tiensä päähän. ymmärrän kyllä että monta kuolemaa alkaa tuntua jo epäreilulta, mutta elämän pituuteen ei voi edelleenkään vaikuttaa!
monelta tuntuu unohtuvan pari elämän totuutta:tänne synnytään, täällä eletään ja lopuksi kuollaan.
aina, kun jonkun tuttavani iäkäs vanhempi kuolee ja he ovat suruissaan ja masentuvat, suhtaudun suruun vähättelevästi, kun kyseessä on kuitenkin luonnollinen kuolema vanhuudessa. En osaa mitenkään suhtautua niinkuin pitäisi.
Itseltäni on kuollut mies ja parhaat ystävät.
kuolemaa ei kannata pelätä,tie ikuisuuteen, ilman murheita