Lue keskustelun säännöt.
Lasten muutto kotoa pois
31.03.2019 |
On tässä edessä molempien lasten muutto pois luotani. Toinen haluaa isälleen, olen ollut vuosia jo lähivanhempi. On jo niin iso että voi päättää. Toinen lähtee opiskelemaan kesän jälkeen. Tuntuu tosi tyhjältä ja ahdistavalta... mulle ei jää mitään, tyhjä asunto vain. Tuntuu hylätyltä, sitä vaikea kestää. Miten muut ovat selvinneet kun lapset lähtenyt?
Kommentit (19)
Voi vitjat, en meinaa malttaa odottaa. Mulla on vaikka mitä suunnitelmia sitten taas sinkkuelämään. Ja tämä ei tarkoita niinkään mitään miesseikkailuja vaan vapautta. Ettei tarvitse enää huolehtia kuin itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole muuta elämää kuin lapset. Siksi kai tuo toinenkin haluaa isälleen, kun ei jaksa enää kun puutun kaikkeen hänen elämässä.
Hyvin riittää terapeuteille töitä- nämä ripustautuja- marttyyrivanhemmat tuottavat jopa suurempia traumoja kuin kaltoinkohtelu.
Onneksi sulla on fiksut lapset,ymmärtävät häipyä ajoissa.
Itselläni kaksi elää jo omillaan ja pärjäävät hienosti, seuraava lähtee parin vuoden päästä.Sitä odotellessa!
Nyt sitten on aika alkaa opiskella, hankkia duuni ja harrastuksia. Hanki elämä. Ei oo lasten tehtävä sun elämä. Hanki mies. Matkusta. Jne...
En minä mitään opiskeluja jaksaisi aloittaa. Ja miehet ei pitkään viihdy minun seurassa. Haluan aika syvää sitoutumista ja että asiat tehdään yhdessä. Miehet ei kestä oikein sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistele sitä, miten itse olet lähtenyt lapsuudenkodista. Paljonko mietit sitä, miten äiti pärjäilee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koville otti tuossa muutama vuosi, kun kaksi lasta kolmesta lähtivät kolmen viikon välein. Kuopus vielä tuossa, mutta on jo täysi-ikäinen, joten menee omia polkujaan. Vuosi meni, kun tein entiseen tyyliin ruokaa, ennenkuin tajusin, että eipä niitä perunoita tarvitse keittää kuin armeijalle jne. Miehen kanssa löydettiin toisemme taas niiden ruuhkavuosien jälkeen ja oikein odotamme, että tuo kuopus kerää kamppeensa ja muuttaa pois. Sen jälkeen menee tämä iso talo myyntiin ja ostamme kerrostalosta osakkeen ja alamme matkustelemaan. Aika aikaansa kutakin..
Ihan normaalia olla tilanteesta ahdistunut. Onhan se suuri muutos elämään. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettet lakkaa olemasta äiti tai etteikö sinua tarvittaisi tuon muutoksen jälkeenkin. Ahdistus menee ajan kanssa ohi ja totut uuteen tilanteeseen. Nyt on aika kaivella esiin se, mitä muuta olet kuin äiti. Onko sinulla harrastuksia, sukulaisia, ystäviä? Luo uusia rutiineja elämääsi. Ja muista, olet edelleen the Äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koville otti tuossa muutama vuosi, kun kaksi lasta kolmesta lähtivät kolmen viikon välein. Kuopus vielä tuossa, mutta on jo täysi-ikäinen, joten menee omia polkujaan. Vuosi meni, kun tein entiseen tyyliin ruokaa, ennenkuin tajusin, että eipä niitä perunoita tarvitse keittää kuin armeijalle jne. Miehen kanssa löydettiin toisemme taas niiden ruuhkavuosien jälkeen ja oikein odotamme, että tuo kuopus kerää kamppeensa ja muuttaa pois. Sen jälkeen menee tämä iso talo myyntiin ja ostamme kerrostalosta osakkeen ja alamme matkustelemaan. Aika aikaansa kutakin..
Ihan vaan "aikansa kutakin". Ei aika aikaansa kutakin.
Vanhemmille on aina ilon aihe kun lapset itsenäistyvät ja aloittavat oman elämänsä. Siirä ei kannata tehdä draamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota joku Uuno Turhapuro sohvallesi lojumaan niin siinä on sinulle taas tehtävää.
Älä osta perhekoon ketsuppia ja katso että 400 gramman levitteessä parasta ennen päiväys on mahdollisimman kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koville otti tuossa muutama vuosi, kun kaksi lasta kolmesta lähtivät kolmen viikon välein. Kuopus vielä tuossa, mutta on jo täysi-ikäinen, joten menee omia polkujaan. Vuosi meni, kun tein entiseen tyyliin ruokaa, ennenkuin tajusin, että eipä niitä perunoita tarvitse keittää kuin armeijalle jne. Miehen kanssa löydettiin toisemme taas niiden ruuhkavuosien jälkeen ja oikein odotamme, että tuo kuopus kerää kamppeensa ja muuttaa pois. Sen jälkeen menee tämä iso talo myyntiin ja ostamme kerrostalosta osakkeen ja alamme matkustelemaan. Aika aikaansa kutakin..
Ihan vaan "aikansa kutakin". Ei aika aikaansa kutakin.
Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin.
Vanhin lapsi lähti, niin hänen huoneestaan tehtiin vaatehuone.
Keskimmäinen lähti, niin hänen huoneestaan tuli TV-huone.
Nuorin kun lähtee niin hänen huoneestaan tulee vieras/työhuone.
Meillä on 170 asuinneliötä, eikä yhtään liikaa tilaa.
Kiitos asiallisella vastaajille joita oli muutama. Mua ahdistaa tämä niin paljon että joudun ottamaan siihen ahdistuslääkettä. Mun identiteetti on ollut monta vuotta olla äiti, pitää arjesta huolta. Yhtäkkiä joudun luopumaan siitä. Mikään uusi mies ei ole ratkaisu enkä edes halua sitä.
Kyllä siinä jäi tyhjä olo kun ainoa lapsi lähti, vaikka kuinka olin iloinen että sain kasvatettua hänestä tasapainoisen ja omillaan pärjäävän aikuisen. Mutta siihen tottuu. Välillä on tietysti ikävä, lasta itseään tietysti, mutta myös sitä aikaa kun hän oli vielä kotona.
Eikö sulla ole mitään omaa elämää? Kiinnostuksen kohteita? Työ?