Lääketieteen kandi kyselee; mitä toivot lääkärikäynniltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selitä pelkopotilaalle mitä aiot tehdä. Varaa hänen käyntiinsä enemmän aikaa ja varaudu heihin pitkin hermoin. Heikosti kipua sietävä pelkopotilas ei halua olla hankala sinulle henkilökohtaisesti vaan yrittää selviytyä käynnistä hengissä. Tarjoa puudutusgeeliä.

  mihin puudutusgeeliä? Hammaslääkärissäkään en ota puudutusta. 

No mitä se sinulle kuuluu kun et sitä tarvitse?

Mulla on pääsääntöisesti ihan hyviä kokemuksia lääkäreistä. Tärkeintä on että katsoo silmiin keskustellessa ja ennen kaikkea selittää diagnoosia ja hoitoa/jatkotoimenpiteitä. Varsinkin tosi kipeänä ei ehkä itse ymmärrä kysellä tarpeeksi, joten on avuksi jos kerrot a. Mikä vaiva B. Miten tästä eteenpäin C. Mitä jos tulee ongelmia tai lisäkysymyksiä.

Empaattisuutta tai ystävällisyyttä, paneutumista tai sitä että vaikuttaa kiinnostuneelta ja tietenkin tietämystä tai osaamista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohjeet ja suositukset kirjallisina. Vaikka sitten käsin kirjoitettuna pienellä lapulla.

Sillä hetkellä kun sanot, kuulostaa järkevältä ja yksinkertaiselta ettei greippimehua lääkkeen kanssa, mutta kun syön sitä greippiä harvoin, on ohje unohtunut jo kotona.

Oletko dementoitumassa? Lääkepurkin kylkeen tulee lappu kuinka monta kertaa päivässä lääke

Siinä tuskin lukee ettei greippimehun kanssa.

Edellinen on oikeassa. Jatkuvan lääkityksen alkaessa asiat pitää käydä muutamalla käynnillä uudestaan läpi.

Vertaistuessa törmään usein, että toinen potilas sanoo, ettei ole ikinä kuullutkaan lääkkeen rajoitteista. Uskon, että on sanottu, mutta ne ei mene kerralla päähän.

Osaatko selittää potilaalle kolesterolista? Mikä on kantasi siihen, jos ei ole diabetestä, ei korkeaa verenpainetta, ei ylipainoa?

Kirjoita sairaslomaa ja neuvo hoitamaan vaiva yksityisellä puolella.

Vierailija kirjoitti:

Nyt jos oot kandi jaksanut nämä vastaukset lukea, olet varmaan ymmärtänyt jo lähteä alanvaihtoon. Kuka hullu näitä valopäitä jaksaa hoitaa.

Terv. entinen lääkäri, nykyään jotain ihan muuta.

Huomaa että olet ollut väärällä alalla. Kroonikon näkökulmasta moni asia on ihan varteenotettava. Lääkäri on potilasta varten.

Jos potilas joutuu jatkotutkimuksiin niin selitä mitä sitten tapahtuu, mitä seuraavaksi.

Sain noin 20vuotiaana huonon tuloksen papasta ja jouduin lopulta sairaalaan toimenpiteisiin, mutta päällimmäisenä jäi mieleen tk-lääkärin soittama tulos ja vastauksensa "en tiedä!" kun hätääntyneenä kyselin että mitä tää tarkottaa (pelkäsin heti syöpää kun papa oli kyseessä). Näin 20v myöhemmin olen hengissä, että en siihen hetkeen kuollut. Mutta  olis auttanut sen lääkärin joku rauhoittava sana tms faktatieto. 

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti työpaikassasi on järjestetty konsultaatioapu kokeneempien kollegoiden taholta. 

Minulle kandi laittoi ilmeisesti elämänsä ensimmäistä kertaa kortisonipiikin. Hän oli kaikin puolin fiksu ja haki vielä pomonsa katsomaan, että pistos tulee annettua oikein ja oikeaan paikkaan. Pomo katsoi päältä ja antoi pari käytännön neuvoa. Itse toimenpide tuli tehtyä alle minuutissa.

Sen lisäksi kandi uusi kaksi vanhentunutta reseptiäkin ja kaikki saatiin hoidettua annetuissa aikarajoissa. Todella hyvä lääkäri on kandista kehittymässä. Keskittyi olennaiseen eikä jäänyt jaarittelemaan niitä näitä.

Lopputulos oli loistava eikä ole edes tarvinut toiselle piikille mennä vaikka tavallisesti tarvin kivuliaaseen ja muutaman vuoden välein ilmestyvään vaivaan kolme kortisonipiikkiä.

Koska halusin olla varma siitä, mistä löytyisi paras apu niiin kävin myös yksityisellä. Yksityispuolella minua oltiin patistamassa leikkaukseen ilman, että ensimmäistä kuvaakaan oli otettu.

Tällä kertaa paljon haukuttu julkinen terveydenhuolto osasi auttaa paremmin kuin yksityispuoli. Onhan siinä uusi ero parannella itseään kolme päivää piikin jäljiltä kuin viikkoja leikkauksen jäljiltä.

Olen aikaisemmin käynyt saman vaivan vuoksi yksityisellä muutama vuosi sitten ja minua marinoitiin kuudella piikillä, joiden oikeaan paikkaan pistämisestä minulla ei ole vieläkään mitään takeita.

Vierailija kirjoitti:

Jos potilas joutuu jatkotutkimuksiin niin selitä mitä sitten tapahtuu, mitä seuraavaksi.

Sain noin 20vuotiaana huonon tuloksen papasta ja jouduin lopulta sairaalaan toimenpiteisiin, mutta päällimmäisenä jäi mieleen tk-lääkärin soittama tulos ja vastauksensa "en tiedä!" kun hätääntyneenä kyselin että mitä tää tarkottaa (pelkäsin heti syöpää kun papa oli kyseessä). Näin 20v myöhemmin olen hengissä, että en siihen hetkeen kuollut. Mutta  olis auttanut sen lääkärin joku rauhoittava sana tms faktatieto. 

En usko että lääkäri sanoo että ei tiedä. Provo

Vierailija kirjoitti:

Sitä että tutkitaan kunnolla ja tehdään tarvittavat kokeet, eikä vain arvata tai jäädä seuraamaan tilannetta.

Ja katsotaan sitä potilasta eikä tuijoteta vain ruutua.

Kandi ei voi mitään terveyskeskuksien huonoille tietokoneohjelmille. Niille ei tehdä mitään ennen kuin asioista päättävät eläköityvät virastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti työpaikassasi on järjestetty konsultaatioapu kokeneempien kollegoiden taholta. 

Minulle kandi laittoi ilmeisesti elämänsä ensimmäistä kertaa kortisonipiikin. Hän oli kaikin puolin fiksu ja haki vielä pomonsa katsomaan, että pistos tulee annettua oikein ja oikeaan paikkaan. Pomo katsoi päältä ja antoi pari käytännön neuvoa. Itse toimenpide tuli tehtyä alle minuutissa.

Sen lisäksi kandi uusi kaksi vanhentunutta reseptiäkin ja kaikki saatiin hoidettua annetuissa aikarajoissa. Todella hyvä lääkäri on kandista kehittymässä. Keskittyi olennaiseen eikä jäänyt jaarittelemaan niitä näitä.

Lopputulos oli loistava eikä ole edes tarvinut toiselle piikille mennä vaikka tavallisesti tarvin kivuliaaseen ja muutaman vuoden välein ilmestyvään vaivaan kolme kortisonipiikkiä.

Koska halusin olla varma siitä, mistä löytyisi paras apu niiin kävin myös yksityisellä. Yksityispuolella minua oltiin patistamassa leikkaukseen ilman, että ensimmäistä kuvaakaan oli otettu.

Tällä kertaa paljon haukuttu julkinen terveydenhuolto osasi auttaa paremmin kuin yksityispuoli. Onhan siinä uusi ero parannella itseään kolme päivää piikin jäljiltä kuin viikkoja leikkauksen jäljiltä.

Olen aikaisemmin käynyt saman vaivan vuoksi yksityisellä muutama vuosi sitten ja minua marinoitiin kuudella piikillä, joiden oikeaan paikkaan pistämisestä minulla ei ole vieläkään mitään takeita.

Ei mene niin että leikkaus ei kuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilpirauhasfanaatikot ovat oma ryhmänsä, joille mikään tieteeseen tai kokemukseen perustuva ei mene perille. He ovat onneksi hyvin marginaalinen ryhmä, valtaosa vajaatoimintapotilaista on erittäin hyvävointisia sen jälkeen kun sopiva tyroksiiniannos on löytynyt. Täälläkin kirjoitti joku harhaanjohdettu, jolla Tsh n. 2 ja T4V 11 ja pohti vajaatoiminnan mahdollisuutta ymmärtämättä, että T4Vn viiteväli 9-20 ei suinkaan tarkoita sitä väliä millä yksittäisen ihmisen T4 vaihtelee, vaan normaaliarvojen väestötason vaihtelua. Yksittäisen ihmisen arvo vaihtelee hyvin vähän, 1-2 suuntaan tai toiseen. Toisella siis täysin normaali on 9-11 ja toisella 18-20.

T4V 9-11 normaali? No huh. Missähän ihme labrassa?

Esim HUSLAB t4v 9-19. 

Melko järkkyä. Fimlabissa 11 on alin viitearvo. Eikä tosin muutenkaan ymmärtääkseni esim. TAYS:n endokrinologit ohjeista tuohon malliin kuin tuo yllä oleva tohtori eli harvemmin kai jätetään roikkumaan jonnekin 15:n alapuolelle. No, vähän sivuraiteille meni tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tulee lapsipotilas,puhu myös hänelle eikä pelkästään vanhemmalle.

Tätä vähän jännitän, nimittäin lapsipotilaiden tapaamista... Onneksi on vanhemmat kollegat apuna :)

Ap

Älä ihmettele jos raavaan miehen kokoinen teinipoika tulee yksin vastaanotolle pitkittyneen yskän vuoksi. Kaikista huonoin vaihtoehto on kysyä mikseivät vanhemmat ole mukana. Parempi on tutkia onko bronkiitti, joka ei parane kotikonsteilla, mykoplasma tai keuhkoklamydia.

Älä ihmettele vanhempien puuttumista jos teini tulee intiimivaivojen vuoksi tai teinityttö haluaa kaiken mahdollisen avun runsaisiin ja kivuliaisiin kuukautisiin.

Älä oleta, että kaikilla perheillä olisi varaa antaa edes sen vertaa taskurahaa antibiootteja varten vaan anna mieluummin niitä lääketehtaiden antamia ilmaisia erääntyviä lääkepakkauksia nuorille. Kukaan ei halua pyytää vanhemmiltaan rahaa klamydialääkkeisiin.

Monet perheet ovat niin tiukilla, etteivät nuoret halua huolestuttaa vanhempiaan ylimäärääisellä rahanmenolla.

Entiselle lääkärille:

Jos ei kiinnosta potilasta kuunnella eikä toteuttaa asiakaspalvelua jossa vaikuttaa ihmisen terveys, sairaus ja lähipiiri, usein kaikkein kipeimmin monista ammateista (lisäksi näissä vastuullisissa ihmisestä välittämisen ammateissa toimivat mm. ensihoitajat, sairaanhoitajat, palomiehet ja poliisi) niin se on hyvä, että et työskentele alalla jolle et selvästi sovi.

Lääkärin ammatti on ollut vuosituhansia arvostettu palveluammatti.

Mammonan tai maineen perässä ei kannatakaan lääkäriksi opiskella. Ihmiset eivät enää nykyään pidä lääkäriä jumalan kaltaisena. Apua silti tarvitaan, kirvesmies rakentaa sinulle ja hoitaja hoitaa kun olet vanha, sinun piti tehdä työsi hyvin myös, kuin edellämainittujenkin (ja kalliin koulutuksen jälkeen) ettei talo kaadu eikä vaipat jää vaihtamatta.

Terveisin alalle hakija, jota aidosti kiinnostaa auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tulee lapsipotilas,puhu myös hänelle eikä pelkästään vanhemmalle.

Tätä vähän jännitän, nimittäin lapsipotilaiden tapaamista... Onneksi on vanhemmat kollegat apuna :)

Ap

Älä ihmettele jos raavaan miehen kokoinen teinipoika tulee yksin vastaanotolle pitkittyneen yskän vuoksi. Kaikista huonoin vaihtoehto on kysyä mikseivät vanhemmat ole mukana. Parempi on tutkia onko bronkiitti, joka ei parane kotikonsteilla, mykoplasma tai keuhkoklamydia.

Älä ihmettele vanhempien puuttumista jos teini tulee intiimivaivojen vuoksi tai teinityttö haluaa kaiken mahdollisen avun runsaisiin ja kivuliaisiin kuukautisiin.

Älä oleta, että kaikilla perheillä olisi varaa antaa edes sen vertaa taskurahaa antibiootteja varten vaan anna mieluummin niitä lääketehtaiden antamia ilmaisia erääntyviä lääkepakkauksia nuorille. Kukaan ei halua pyytää vanhemmiltaan rahaa klamydialääkkeisiin.

Monet perheet ovat niin tiukilla, etteivät nuoret halua huolestuttaa vanhempiaan ylimäärääisellä rahanmenolla.

Mutta sietämätöntä on, että lapsen täytettyä 10 vuotta eivät vanhemmat saa tietää mitään hänen lääkäriasioistaan. Hammashoitokin jää tietämättä; onko ollut syytä toimenpiteisiin ja onko lapsi antanut niitä toimenpiteitä tehdä. Ja vain sen takia, että eräiden alaikäisten pitää saada e-pillereitä ja hoidattaa sukupuolitautejaan.

Vierailija kirjoitti:

Älä aloita lausetta: "kuten juuri/äsken sanoin". Varmaan sanoit, mutta sairaana ja pelokkaana kaikki ei mene heti perille tai ei ymmärrä asiaa. Toista ystävällisesti niin monta kertaa kuin tarvitaan.

Älä kirjoita Kantaan: potilas on (erittäin) huolestunut. Se on koodikieltä, jolla ilmaistaan että potilas ehkä mt-ongelmainen. Olen ollut ihan normaalisti peloissani, ja siihen minulla on sairastuneena oikeus. Ei mt-ongelmaa.

Miksi muuten lääkärin täytyy nokitella Kannassa? Mihin tuolla koodikielellä pyritään? Esim. "potilas lähestynyt monta kertaa sähköpostitse, potilas erittäin huolissaan". Ymmärrän, että näillä voidaan joskus perustella lääkärin tekemiä ratkaisuja, ja vastuuta koitetaan vyöryttää potilaalle. Mutta usein noissa on sellainen nokkava sävy. Eihän potilaskaan voi kirjoittaa omaa vastinetta tyyliin "lääkäri lakoninen ja vähäsanainen, ei ole läsnä. Ei vastaa sähköisessä asioinnissa, siis välinpitämätön."

Vierailija kirjoitti:

Miksi moni lääkäri muuten on niin ylimielinen? Eiväthän ne voi tietää, vaikka potilas olisi  paremmin koulutettu.

Moni potilas ei ole hehkeimmillään tai miettinyt asukokonaisuuttaan lähtiessään päivystykseen. Osaa ihmisistä ei tyylikkyys kiinnosta tippaakaan ja hekin voivat olla muuten fiksuja ja koulutettuja ihmisiä.

Minullekin on käynyt niin, että päivystyksessä hoitaja on sanonut viskoositrikoista mekkoani yöpaidaksi. En jaksanut ryhtyä väittelemään asiasta koska sillä ei ollut mitään merkitystä sillä hetkellä. Ylipäänsä potilaan vaatetuksen tai ulkonäön kommentointi on asiatonta.

Obeesillekin ihmiselle voi ehdottaa ilmaisen Finelin ruokapäiväkirjan testaamista siinä missä paljon treenaavalle nuorelle naiselle tai kehnosti syövälle miehelle. Oman ruokapäiväkirjan tarkastelu avaa silmiä enemmän kuin pelkkä kehotus laihduttaa. Lähetä vaikka ravitsemusterapeutille jos potilas tarvii lisätukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä aloita lausetta: "kuten juuri/äsken sanoin". Varmaan sanoit, mutta sairaana ja pelokkaana kaikki ei mene heti perille tai ei ymmärrä asiaa. Toista ystävällisesti niin monta kertaa kuin tarvitaan.

Älä kirjoita Kantaan: potilas on (erittäin) huolestunut. Se on koodikieltä, jolla ilmaistaan että potilas ehkä mt-ongelmainen. Olen ollut ihan normaalisti peloissani, ja siihen minulla on sairastuneena oikeus. Ei mt-ongelmaa.

Miksi muuten lääkärin täytyy nokitella Kannassa? Mihin tuolla koodikielellä pyritään? Esim. "potilas lähestynyt monta kertaa sähköpostitse, potilas erittäin huolissaan". Ymmärrän, että näillä voidaan joskus perustella lääkärin tekemiä ratkaisuja, ja vastuuta koitetaan vyöryttää potilaalle. Mutta usein noissa on sellainen nokkava sävy. Eihän potilaskaan voi kirjoittaa omaa vastinetta tyyliin "lääkäri lakoninen ja vähäsanainen, ei ole läsnä. Ei vastaa sähköisessä asioinnissa, siis välinpitämätön."

Onpa käynyt niinkin, että olen mielestäni kysellyt normaalisti asioita, mutta Kannassa olenkin mainitsemisen arvoisesti huolissani.

Vierailija kirjoitti:

Kahveet kampaviinerin kera ja lopuksi 100tbl reseptit Pan aco di sta ja Di app arista.

Juuri näin, mutta ne kahvitkin voi jättää väliin..