Lähtisitkö mukavan, 32-vuotiaan työttömän miehen kansas treffeille?

No kyllä lähtisin.

Jos mies tarjoaa niin miksipä ei

Enpä usko. Tai kahville voisin lähteä juuri ja juuri, mutta luulen, että se olisi hukkaan heitettyä aikaa. En usko, että hänkään lähtisi minun kanssani kahville, olenhan häntä hieman yli kymmenen vuotta vanhempi.

Työttömyys on myös aika paha juttu tuon ikäisellä tyypillä. Tietenkin jos hän on jäänyt ihan juuri työttömäksi ja etsii oikeasti koko ajan työtä, niin se saattaa mennä juuri ja juuri. Jos työttömyys on jatkunut vaikka muutaman kuukaudenkin, niin ei kiitos. En usko meillä olevan jo senkään takia yhteisiä juttuaiheita, sillä hänen elämänsä on täydellisen erilaista minun elämäni kanssa.

En myöskään tee enää yhden yhtä lasta ja joku kolmekymppinen sellaisia alkaisi kuitenkin vinkumaan. Omat lapseni ovat jo teinejä ja sekin asia varmasti rassaisi miestä.

Mitä muuta vikaa työttömyyden lisäksi hänessä on, kun hän on tuon ikäisenä sinkku? Hieman epäilyttää ja ei varmaan suotta.

Mistä me puhuisimme? Hänen mukavuudestaan, työttömyydestää ja pituudestaan? En lähtisi.

Lähtisin, ikä kompensoi työttömyyttä. Olen 10v vanhempi.

En lähtisi. Mun elämäntyyliin ei työtön sovi. ⬇️

Ei kiinnosta. Tilapäisesti voi olla työtön, mutta jos ei ole mitään yritystä työllistyä niin antaa olla. Kerta kaikkiaan vaan niin eri tilanteessa ja erilaiset arvot tuolla ihmisellä, että ei kannata.

Voisin lähteä. Haluaisin kuitenkin tietää miten elättää itsensä. Yhteiskunnan varoilla eläminen pitkän aikaa ilman sen kummempia suunnitelmia on itselleni vaikeasti hyväksyttävää. Väliaikainen ratkaisu on ok tai tietysti jos tuloa tulee muilla keinoin kuin tuilla. Jos syyt sopivat omaan arvomaailmaan, niin voisin jatkaa pidemmälle.

Mitä jos tämä herra on työtön sen takia, että on vaikka perinyt miljoonia? En mäkään tekisi töitä jos rahaa olisi tili pullollaan

Tällä hetkellä en lähtisi treffeille, koska olen naimisissa. Jos nyt kuitenkin ajatellaan sitä tilannetta, että olisin sinkku, niin voisin kyllä treffeille lähteä. Ennen sitoutumista varsinaiseen seurusteluun pitäisi kuitenkin keskustella siitä, mitä työttömyyden takana on. Voi olla, että kyseessä on koulutettu ihminen, joka vain on nirsoillut hakemiensa töiden kanssa ja hakenut ehkä vain koulutusta vastaavaa työtä, ja tämän takia työttömyys pitkittynyt. Mutta voi myös olla, että taustalla on jotain sellaisia ongelmia, jotka haittaisivat paitsi työllistymistä myös yhdessä asumista ja muuta yhteiselämää. Jos muita ongelmia ei ole ja miehellä olisi jonkinlainen toteuttamiskelpoinen suunnitelma siitä, miten hän tulevaisuudessa yrittää päästä työttömyydestä eroon, voisin ihan hyvin alkaa seurustellakin.

Olen itse 34 joten jos olisin sinkku niin varmaan lähtisin. Ulkonäkö vaikuttaa enemmän kuin työttömyys.

Jos päädyt oikeasti sinne treffeille niin pyydän, älä kuitenkaan korosta sitä työttömyyttä ensimmäisillä treffeillä. Äläkä päästä suustasi lauseita tyyliin "mä nyt oon vaan tällanen". Kerro suunnitelmistasi ja tuo ylipäätään esille sitä että sinulla on suunnitelmia tulevaisuuden varalle ja uskot niihin. Ole varma ja vakaa, älä tyly ja epäkohtelias tai ylimielinen. Lisäksi, tee aikeesi selväksi jo heti ensitreffeillä. Jos etsit seksiseuraa niin voit tuoda sen esiin. Jos etsin kumppania niin, jos juttunne luistaa, voit ihan hyvin antaa hänelle pienen suudelman treffienne päätteeksi. < Tuo ei ole minkäänlaista ahdistelua,sitä on turha pelätä. Jos te olette treffeillä tuntikausia ja tulette hyvin toimeen, niin oletusarvo on se että olette toisistanne kiinnostuneita seksuaalisessa-ja/tai parisuhdemielessä. On myös tärkeää kysyä heti ensitreffien lopuksi milloin vastapuoli haluaa tavata uudestaan. Voi olla että tapaaminen menee viikkojen päähän, erilaisista aikatauluasioista johtuen jne. mutta on tärkeää että teillä on yhteinen suunnitelma siitä että aiotte tavata uudelleen.

Todellakin lähtisin! Kevättä pukkaa niin paljon, että lähtisin lähes kenen tahansa kanssa. Jos mies on kiva ja selvä mitä väliä, jos työtön. 

En. Työtön 32 vuotias ja sinkkuna oleva mies on hieman epäilyttävä yhtälö. Töissä oleva 32 vuotias olisi ok treffikaveri.

Lähtisin jos en olisi varattu.

Mitä virkaa nyt ihan oikeasti on työttömällä miehellä?

Täälläkin monet sanovat että lähtisivät, mutta netissä on helppo sanoa mitä vain. Kun tilanne tulee näille naisille OIKEASTI eteen, he eivät tosiaan lähtisi.

Mikä ettei. Tosin olen sen verran pahasti aivopesty tämän yhteiskunnan toimesta että toivoisin sen opiskelleen edes jossain vaiheessa jotain ja ehkä suunnittelevan jotain tulevaisuutensa suhteen. Mutta nää on vain näitä mun asennevammoja joista yritän vähitellen opetella eroon.

Työtönhän ei periaatteessa saisi tehdä vapaaehtoistyötä. koska silloin hänen ei katsota olevan työmarkkinoiden käytössä. Tämä on täysin järjetöntä.

Itse kysymykseen vastaan, että en lähtisi. Olen sen verran työorientoitunut ihminen, että työttömän kanssa eläisimme liian erilaista elämää. Ja ei, en tarvitse itselleni lompakkoa, tienaan kyllä ihan itse. 

Vierailija kirjoitti:

Työtönhän ei periaatteessa saisi tehdä vapaaehtoistyötä. koska silloin hänen ei katsota olevan työmarkkinoiden käytössä. Tämä on täysin järjetöntä.

Itse kysymykseen vastaan, että en lähtisi. Olen sen verran työorientoitunut ihminen, että työttömän kanssa eläisimme liian erilaista elämää. Ja ei, en tarvitse itselleni lompakkoa, tienaan kyllä ihan itse. 

Tuo on totta. Jos olisin AP, niin lähtisin treffeille ja utelisin yksityiskohdat tästä vapaaehtoistyöstä. Saattaisin nauhoittaakin salaa. Sitten käräyttäisin kelalle/työkkärille.

Vierailija kirjoitti:

Työtönhän ei periaatteessa saisi tehdä vapaaehtoistyötä. koska silloin hänen ei katsota olevan työmarkkinoiden käytössä. Tämä on täysin järjetöntä.

Itse kysymykseen vastaan, että en lähtisi. Olen sen verran työorientoitunut ihminen, että työttömän kanssa eläisimme liian erilaista elämää. Ja ei, en tarvitse itselleni lompakkoa, tienaan kyllä ihan itse. 

Sama juttu, eli tykkään tehdä työtäni ja töitä riittäisi vaikka ympäri vuorokauden, jos vain ehtisi tehdä. En siis jaksaisi kauan katsella työtöntä nuorta miestä.