Lue keskustelun säännöt.
Kehopositiivinen Hanna haluaa olla terveellisesti kurvikas
30.03.2019 |
https://www.iltalehti.fi/alma-lab/a/772133c8-e1b6-4351-ba8b-69d2e71b183a
Terveellisesti kurvikas nainen on mahtava asia : )
Kommentit (104)
9kk aikana 50 kg lisää? Kuka edes pystyy syömään noin paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
9kk aikana 50 kg lisää? Kuka edes pystyy syömään noin paljon?
Tekisi tiukkaa, vaikka tietäisin joutuvani keskitys_leirille.
Siis onhan tuo hyvä asia. Yksi lihava 9-vuotias sanoi eilen tyttöjen yökylässä, että "sori mä näytän sit ihan hirveeltä" kun tuli aika vaihtaa yökkärit. Ei meinannut kehtaa ottaa pitsaa ja karkkia kun muut tytöt söivät. Oikein henki sellaiset kotiolot, jossa kaikki ovat lihavia ja inhoavat itseään ja häpeävät syömistään. Mikä sitten lisää sitä lohtu- ja tunnesyömistä.
Jos tuolla tytöllä ja hänen perheellään olisi kehopositiivisuutta, varmasti tuon tytön elämä olisi helpompaa. Lisäksi olen satavarma, että jos aidosti itsestään ja kehostaan tykkää (eikä vaan muuta häpeäänsä nimeksi "kehopositiivisuus") sitä haluaa kohdella hyvin ja saada ruuasta ennemminkin iloa kun valitsee terveellistä ruokaa. Ja jos henkinen olo ei ole paha, sitä ei tarvitsisi lohduttaa mässyttämällä.
Ja ei, me ei olla lihavia vaan hoikkia ja erittäin kehopostiivisia. Siksi syöminen ei ikinä hävetä ja herkkujakin syödään kun on herkkuhetki. Silloin iloitaan niistä herkuista eikä tunneta syyllisyyttä.
Naisen keho esitetään edelleen mediassa hirveän mustavalkoisesti. Jos et ole laiha, olet lihava. Poissaolollaan loistavat edelleen ne n. BMI 21-26 naiset, joita ainakin omassa lähipiirissäni on eniten. Kukaan ei oikeasti erotu katukuvassa huomiota herättävän laihana tai lihavana, mutta ihan poikkeuksetta kaikki kriiseilevät kehonsa kanssa. Mediassa tuputetaan laihuutta ja sille vastapainona lihavuutta, mutta kovin hitaasti kuvastoon saadaan oikeasti normaalin kokoisia naisia.
Siitä on kaukana niin kurvikkuus kuin terveellisyyskin kun se kaikki kehopositiivisuus on suomalaisittain kertynyt lähinnä keskivartaloon ja triplakaksariin.
Sitä terveellisesti kurvikasta kropanmallia kannattaa katsella tuolta Etelä-Amerikan suunnalta, siellä se ylimääräinen kehopositiivisuus kun kertyy lähinnä lanteille ja takapuoleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minä haluan yksisarvisen ja aikakoneen.
Vierailija kirjoitti:
Siis onhan tuo hyvä asia. Yksi lihava 9-vuotias sanoi eilen tyttöjen yökylässä, että "sori mä näytän sit ihan hirveeltä" kun tuli aika vaihtaa yökkärit. Ei meinannut kehtaa ottaa pitsaa ja karkkia kun muut tytöt söivät. Oikein henki sellaiset kotiolot, jossa kaikki ovat lihavia ja inhoavat itseään ja häpeävät syömistään. Mikä sitten lisää sitä lohtu- ja tunnesyömistä.
Jos tuolla tytöllä ja hänen perheellään olisi kehopositiivisuutta, varmasti tuon tytön elämä olisi helpompaa. Lisäksi olen satavarma, että jos aidosti itsestään ja kehostaan tykkää (eikä vaan muuta häpeäänsä nimeksi "kehopositiivisuus") sitä haluaa kohdella hyvin ja saada ruuasta ennemminkin iloa kun valitsee terveellistä ruokaa. Ja jos henkinen olo ei ole paha, sitä ei tarvitsisi lohduttaa mässyttämällä.
Ja ei, me ei olla lihavia vaan hoikkia ja erittäin kehopostiivisia. Siksi syöminen ei ikinä hävetä ja herkkujakin syödään kun on herkkuhetki. Silloin iloitaan niistä herkuista eikä tunneta syyllisyyttä.
Jos oikeasti häpeäisi, eikä vain keräisi huomiota niin tekisi asialle jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä toisten itsevarmuudessa on niin vaikeaa hyväksyä? Aikuiset ihmiset...
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä toisten itsevarmuudessa on niin vaikeaa hyväksyä? Aikuiset ihmiset...
Jos puolustelee itsevarmuuttaan lehdessä, ei ole itsevarma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedostan, että lihavuus on terveydelleni erittäin haitallista, mutta miksi ihmeessä mun pitäisi vihata itseäni sen takia? Mun mielestä kaiken kokoiset ihmiset saavat olla ylpeitä vartalostaan, laihat ja lihavat.
Ihmisiä katsotaan yleensä kieroon jos he ovat sairaudesta ylpeitä.
Minulla on kuppa ja olen ylpeä siitä #sukupuolitautipositiivinen
Minullapa on hampaat paskana koska en harjaa niitä #kariespositiiviset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä toisten itsevarmuudessa on niin vaikeaa hyväksyä? Aikuiset ihmiset...
Jos puolustelee itsevarmuuttaan lehdessä, ei ole itsevarma.
Entä jos hänestä on tehty lehtijuttu? Saako sitten puhua itsevarmuudestaan? Vai kuuluuko oikeasti itsevarman olla hiljaa ja jättää vastaamatta haastattelukysymykseen? Jestas näitä kommentteja..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne lattapyllyiset laudat ovat pahemman näköisiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut juttua, olen vaan kaivannut avautumisalustaa ajatuksilleni.
Olen reippaasti ylipainoinen mutta viime kuukausina ymmärtänyt mitä kehopositiivisuus minulle tarkoittaa. Itseinhon sijaan olen alkanut arvostaa ja rakastaa itseäni. Seurauksena tästä olen alkanut (ja halunnut) syödä terveellisemmin ilman erityistä vaivannäköä ja aloittanut joukkuelajin, jossa olen ainoa lihava. Muut ovat normaalipainoisia. Mutta koska arvostan itseäni, en välitä muiden mielipiteistä ja rakastan harrastaa tuota lajia. Tietysti olen epävarma (kysyin mieheltäni nauraako ne minulle kun olen sotanorsuna siellä keskellä). Mutta minut on sinne hyväksytty kiloineni. Pyrin myös puhumaan itsestäni positiiviseen sävyyn: mieluummin kurvikas kuin läski.
Ja siis olen laihtunut ihan itsestään tämän kaiken seurauksena. Tähän kai kehopositiivisuudella pyritäänkin.
Ei tuo ole mitään itsestä posiitivisesti puhumista vaan itsensä huijaamista jos on lihava mutta väittää olevansa kurvikas. Kurvikas voi olla ainoastaan tiimalasi vartalolla ja silloinkaan ei saa olla lihava vaan vyötärön tulee olla 30cm lantiota kapeampi ja sitten vielä omistaa ne tissitkin... Jos on mahaa enemmän kuin rintoja ei ole kurvikas vaikka olisi leveä lantio. Jos on litteä vatsa ja päärynä vartalo mutta lauta niin ei ole kurvikas vaan lihava päärynävartaloinen.
Itsensä rakastaminen alkaa siitä kun hyväksyy itsensä ja lopettaa asioiden kaunistelemisen. Kokeile seuraavaksi vaikka että "olen lihava mutta se ei tee minusta vähemmän arvokasta ja tärkeää, olen hyvä tälläisenä kun riitän itselleni." Totta kai itseään rakastava ihminen myös parantaa elintapansa ja näin ollen laihtuu. Mutta se tehdään terveyden ei ulkonäön vuoksi ja siinä olet oikealla reitillä!
Minä sanoin kyllä viestissäni olevani lihava enkä yritä asiaa kaunistella tai huijata. Yritin vain osoittaa esimerkilläni että itsestään voi puhua kauniisti vaikka tietäisikin totuuden. Sanalla ”lihava” on kuitenkin negatiivisia mielleyhtymiä ja itse yhdistän sen automaattisesti huonommuuteen ja arvottomuuteen. Ja tästä kun yritetään päästä irti jotta se elämäntapamuutos on ylipäänsä mahdollinen. Silloin se nyt on yksi hailee kutsuuko itseään kurvikkaaksi vaikka on muodoltaan rantapallo. Ja jokainen ylipainoinen tietää kyllä tasan miltä näyttää, en usko että kukaan ajattelee olevansa samanlainen kurvikas kuin Brasilian booty-kaunottaret.
Sanoit näin:
"Pyrin myös puhumaan itsestäni positiiviseen sävyyn: mieluummin kurvikas kuin läski."
Jos tiedät totuuden miksi käytät itsestäsi sanaa joka ei pidä paikkaansa? Miten auttaa asiaa jos sanoo olevansa kurvikas kuitenkin tietäen ettei ole? Se että yhdistät sanan lihava noihin asioihin ei korjaannu korvaavilla sanoilla jotka eivät tarkoita sanaa vaan pitää opetella suhtautumaan sanaan lihava sanana lihava. Lihava on lihava eikä mikään muu. Arvoton on arvoton, pidä ne erillään. Tämä on se ajattelu tapa mitä sinun tulisi opetella. Ja siis nimenomaan se pitää opetella en väitä että se tapahtuu hetkessä kun niin vaan päättää.
Siihen lihavuuteen keskittymisen sijaan kokeile kehua itseäsi kaikesta mikä ei liity siihen mitenkään. Esim. Kauniin väriset silmät. Nyt kuulostat vaan tekeväsi itsellesi hallaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onhan tuo hyvä asia. Yksi lihava 9-vuotias sanoi eilen tyttöjen yökylässä, että "sori mä näytän sit ihan hirveeltä" kun tuli aika vaihtaa yökkärit. Ei meinannut kehtaa ottaa pitsaa ja karkkia kun muut tytöt söivät. Oikein henki sellaiset kotiolot, jossa kaikki ovat lihavia ja inhoavat itseään ja häpeävät syömistään. Mikä sitten lisää sitä lohtu- ja tunnesyömistä.
Jos tuolla tytöllä ja hänen perheellään olisi kehopositiivisuutta, varmasti tuon tytön elämä olisi helpompaa. Lisäksi olen satavarma, että jos aidosti itsestään ja kehostaan tykkää (eikä vaan muuta häpeäänsä nimeksi "kehopositiivisuus") sitä haluaa kohdella hyvin ja saada ruuasta ennemminkin iloa kun valitsee terveellistä ruokaa. Ja jos henkinen olo ei ole paha, sitä ei tarvitsisi lohduttaa mässyttämällä.
Ja ei, me ei olla lihavia vaan hoikkia ja erittäin kehopostiivisia. Siksi syöminen ei ikinä hävetä ja herkkujakin syödään kun on herkkuhetki. Silloin iloitaan niistä herkuista eikä tunneta syyllisyyttä.
Jos oikeasti häpeäisi, eikä vain keräisi huomiota niin tekisi asialle jotain.
Toisaalta erittäin samaa mieltä, mutta tuo häpeä ikäänkuin huokui, eikä sillä kerätty sääliä. Mielestäni 9v ei ehkä vielä varsinaisesti osaisikaan kerätä sääliä tuollaisella asialla. Ja lisäksi tyttö kertoi äitinsä olevan "jotenkin silleen sairas, että se on väsynyt tai jotain". Ehkä masennusta? Masentunuthan usein tunnesyö ja masennus tarttuu lapsiin jotka myös alkaa tunnesyömään.
Surullaistahan tuossa on se, että tuon ikäinen ei itse voi tehdä asialle mitään. Siksi olisin ennemmin iloinen, jos perheessä oltaisiin kehopositiivisia eikä häpeileviä, koska se vaikuttaa tytön suhteeseen ruokaan ja kehoonsa koko elämän.
Vierailija kirjoitti:
Hanna näyttää tervettä esimerkkiä teinitytöille : )
Upeaa että on tällaisia myös niiden catwalk-mallien ohella!
Kannattaisiko ennemminkin pyrkiä lievittämään teinityttöjen tyhmyyttä sen sijaan, että illistellään kuvissa muka malliksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut juttua, olen vaan kaivannut avautumisalustaa ajatuksilleni.
Olen reippaasti ylipainoinen mutta viime kuukausina ymmärtänyt mitä kehopositiivisuus minulle tarkoittaa. Itseinhon sijaan olen alkanut arvostaa ja rakastaa itseäni. Seurauksena tästä olen alkanut (ja halunnut) syödä terveellisemmin ilman erityistä vaivannäköä ja aloittanut joukkuelajin, jossa olen ainoa lihava. Muut ovat normaalipainoisia. Mutta koska arvostan itseäni, en välitä muiden mielipiteistä ja rakastan harrastaa tuota lajia. Tietysti olen epävarma (kysyin mieheltäni nauraako ne minulle kun olen sotanorsuna siellä keskellä). Mutta minut on sinne hyväksytty kiloineni. Pyrin myös puhumaan itsestäni positiiviseen sävyyn: mieluummin kurvikas kuin läski.
Ja siis olen laihtunut ihan itsestään tämän kaiken seurauksena. Tähän kai kehopositiivisuudella pyritäänkin.
Ei tuo ole mitään itsestä posiitivisesti puhumista vaan itsensä huijaamista jos on lihava mutta väittää olevansa kurvikas. Kurvikas voi olla ainoastaan tiimalasi vartalolla ja silloinkaan ei saa olla lihava vaan vyötärön tulee olla 30cm lantiota kapeampi ja sitten vielä omistaa ne tissitkin... Jos on mahaa enemmän kuin rintoja ei ole kurvikas vaikka olisi leveä lantio. Jos on litteä vatsa ja päärynä vartalo mutta lauta niin ei ole kurvikas vaan lihava päärynävartaloinen.
Itsensä rakastaminen alkaa siitä kun hyväksyy itsensä ja lopettaa asioiden kaunistelemisen. Kokeile seuraavaksi vaikka että "olen lihava mutta se ei tee minusta vähemmän arvokasta ja tärkeää, olen hyvä tälläisenä kun riitän itselleni." Totta kai itseään rakastava ihminen myös parantaa elintapansa ja näin ollen laihtuu. Mutta se tehdään terveyden ei ulkonäön vuoksi ja siinä olet oikealla reitillä!
Minä sanoin kyllä viestissäni olevani lihava enkä yritä asiaa kaunistella tai huijata. Yritin vain osoittaa esimerkilläni että itsestään voi puhua kauniisti vaikka tietäisikin totuuden. Sanalla ”lihava” on kuitenkin negatiivisia mielleyhtymiä ja itse yhdistän sen automaattisesti huonommuuteen ja arvottomuuteen. Ja tästä kun yritetään päästä irti jotta se elämäntapamuutos on ylipäänsä mahdollinen. Silloin se nyt on yksi hailee kutsuuko itseään kurvikkaaksi vaikka on muodoltaan rantapallo. Ja jokainen ylipainoinen tietää kyllä tasan miltä näyttää, en usko että kukaan ajattelee olevansa samanlainen kurvikas kuin Brasilian booty-kaunottaret.
Sanoit näin:
"Pyrin myös puhumaan itsestäni positiiviseen sävyyn: mieluummin kurvikas kuin läski."
Jos tiedät totuuden miksi käytät itsestäsi sanaa joka ei pidä paikkaansa? Miten auttaa asiaa jos sanoo olevansa kurvikas kuitenkin tietäen ettei ole? Se että yhdistät sanan lihava noihin asioihin ei korjaannu korvaavilla sanoilla jotka eivät tarkoita sanaa vaan pitää opetella suhtautumaan sanaan lihava sanana lihava. Lihava on lihava eikä mikään muu. Arvoton on arvoton, pidä ne erillään. Tämä on se ajattelu tapa mitä sinun tulisi opetella. Ja siis nimenomaan se pitää opetella en väitä että se tapahtuu hetkessä kun niin vaan päättää.
Siihen lihavuuteen keskittymisen sijaan kokeile kehua itseäsi kaikesta mikä ei liity siihen mitenkään. Esim. Kauniin väriset silmät. Nyt kuulostat vaan tekeväsi itsellesi hallaa.
Ja sinä olet täällä heti haukkumassa läskiksi? Löytyykö kenties peilikuvastasi jotakin joka saa pahan olon aikaan, kun sitä pitää täällä muihin tuolla tavalla purkaa? Keskustelupalstat olisivat niin paljon mukavampia ilman kaltaisiasi!
Vierailija kirjoitti:
9kk aikana 50 kg lisää? Kuka edes pystyy syömään noin paljon?
Ohis mutta raskausmyrkytys voi turvottaa jopa 10kg ja siihen päälle vielä vauva +romppeet niin 15-20kg yhteensä maksimissaan. Ja siitäkin jää vielä 30kg syömällä jäljelle. Huhhuh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut juttua, olen vaan kaivannut avautumisalustaa ajatuksilleni.
Olen reippaasti ylipainoinen mutta viime kuukausina ymmärtänyt mitä kehopositiivisuus minulle tarkoittaa. Itseinhon sijaan olen alkanut arvostaa ja rakastaa itseäni. Seurauksena tästä olen alkanut (ja halunnut) syödä terveellisemmin ilman erityistä vaivannäköä ja aloittanut joukkuelajin, jossa olen ainoa lihava. Muut ovat normaalipainoisia. Mutta koska arvostan itseäni, en välitä muiden mielipiteistä ja rakastan harrastaa tuota lajia. Tietysti olen epävarma (kysyin mieheltäni nauraako ne minulle kun olen sotanorsuna siellä keskellä). Mutta minut on sinne hyväksytty kiloineni. Pyrin myös puhumaan itsestäni positiiviseen sävyyn: mieluummin kurvikas kuin läski.
Ja siis olen laihtunut ihan itsestään tämän kaiken seurauksena. Tähän kai kehopositiivisuudella pyritäänkin.
Ei tuo ole mitään itsestä posiitivisesti puhumista vaan itsensä huijaamista jos on lihava mutta väittää olevansa kurvikas. Kurvikas voi olla ainoastaan tiimalasi vartalolla ja silloinkaan ei saa olla lihava vaan vyötärön tulee olla 30cm lantiota kapeampi ja sitten vielä omistaa ne tissitkin... Jos on mahaa enemmän kuin rintoja ei ole kurvikas vaikka olisi leveä lantio. Jos on litteä vatsa ja päärynä vartalo mutta lauta niin ei ole kurvikas vaan lihava päärynävartaloinen.
Itsensä rakastaminen alkaa siitä kun hyväksyy itsensä ja lopettaa asioiden kaunistelemisen. Kokeile seuraavaksi vaikka että "olen lihava mutta se ei tee minusta vähemmän arvokasta ja tärkeää, olen hyvä tälläisenä kun riitän itselleni." Totta kai itseään rakastava ihminen myös parantaa elintapansa ja näin ollen laihtuu. Mutta se tehdään terveyden ei ulkonäön vuoksi ja siinä olet oikealla reitillä!
Minä sanoin kyllä viestissäni olevani lihava enkä yritä asiaa kaunistella tai huijata. Yritin vain osoittaa esimerkilläni että itsestään voi puhua kauniisti vaikka tietäisikin totuuden. Sanalla ”lihava” on kuitenkin negatiivisia mielleyhtymiä ja itse yhdistän sen automaattisesti huonommuuteen ja arvottomuuteen. Ja tästä kun yritetään päästä irti jotta se elämäntapamuutos on ylipäänsä mahdollinen. Silloin se nyt on yksi hailee kutsuuko itseään kurvikkaaksi vaikka on muodoltaan rantapallo. Ja jokainen ylipainoinen tietää kyllä tasan miltä näyttää, en usko että kukaan ajattelee olevansa samanlainen kurvikas kuin Brasilian booty-kaunottaret.
Sanoit näin:
"Pyrin myös puhumaan itsestäni positiiviseen sävyyn: mieluummin kurvikas kuin läski."
Jos tiedät totuuden miksi käytät itsestäsi sanaa joka ei pidä paikkaansa? Miten auttaa asiaa jos sanoo olevansa kurvikas kuitenkin tietäen ettei ole? Se että yhdistät sanan lihava noihin asioihin ei korjaannu korvaavilla sanoilla jotka eivät tarkoita sanaa vaan pitää opetella suhtautumaan sanaan lihava sanana lihava. Lihava on lihava eikä mikään muu. Arvoton on arvoton, pidä ne erillään. Tämä on se ajattelu tapa mitä sinun tulisi opetella. Ja siis nimenomaan se pitää opetella en väitä että se tapahtuu hetkessä kun niin vaan päättää.
Siihen lihavuuteen keskittymisen sijaan kokeile kehua itseäsi kaikesta mikä ei liity siihen mitenkään. Esim. Kauniin väriset silmät. Nyt kuulostat vaan tekeväsi itsellesi hallaa.
Juuri tätä koitin sanoa kun kerroin siitä 9-vuotiaasta. Itsestään (ja kehostaan) pitäminen ja itsensä arvostaminen aidosti on se juttu. Jos pidät itsestäsi aidosti niin haluat kehollesi hyvää. Tuolloin tunnistat ongelman ja koska tykkäät itsestäsi etkä häpeä itseäsi, teet sille jotain. Väärään suuntaan mennään jos muutat häpeän kehostasi "kehopositiivisuudeksi".
Onpas taas kumma miten tällaisissa asioissa sitä naisen vapautta ei kannustetakaan! Tehän kehutte miten miehelle alistuminen ja tyttöjen tuhoaminen on vapautta, joten miksi ei saisi tuhota kansanterveyttä omilla valinnoilla? Miten se teihin vaikuttaa? Ihan yhtä lailla yhteiskunta maksaa alistuvien kanojen nimenvaihdot ja teidän aiheuttamanne perheväkivallan.
Pukisin hanet mielellani sellaiseen mustaan kurvikkaaseen satiinikorsettiin. Rinnat oikein nakyville ja ylos myos. Olisi kiva katsella, ja taputella. Ja sukkanauhat siihen samaan.
TULE SYLIIN!!!!