Pakotettiinko sinut lapsena harrastamaan jotain mitä et olisi halunnut?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä oliko se harrastus mutta kuuluin Vesaisiin ja osa leireistä ja puoluekokouksissa esiintyminen oli ihan pakkopullaa. Politiikka ja lapset ei kuulu yhteen.

Tätä en ole koskaan ymmärtänyt että lapset laitetaan mukaan puoluepolitiikkaan, on se sitten Nuoret kotkat, Vesaiset tai joku muu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä oliko se harrastus mutta kuuluin Vesaisiin ja osa leireistä ja puoluekokouksissa esiintyminen oli ihan pakkopullaa. Politiikka ja lapset ei kuulu yhteen.

Tätä en ole koskaan ymmärtänyt että lapset laitetaan mukaan puoluepolitiikkaan, on se sitten Nuoret kotkat, Vesaiset tai joku muu. 

Nyt muistin, että mähän kuuluin Nuoriin Kotkiin pentuna! Ei meitä pakotettu, mutta se oli ainoa kerhoasia, mitä kulmilla järjestettiin. Naapurin täti piti. Siellä lähinnä piirrettiin, leikittiin, tehtiin näytelmiä ja laulettiin. En mä tiennyt penskana, että se oli joku demareiden kerho. Vasta aikuisena hoksasin. Osaan kuitenkin liittolauluja hoilata vieläkin, jostain ne on päähän tullut. :D

Kyllä. Noita-akka ala-asteen opettaja ehdotti että hän kävisi meillä kotona opettamassa minulle urkujen soittoa. Vanhempien mielestä se oli mahti-idea. Inhosin kun opettaja tuli iltaisin meille, ihan kuin en olisi nähnyt häntä tarpeeksi päivisin.

Sama opettaja pakotti minut kulkemaan sunnuntaisin pyhäkoulussa vaikka en edes ollut luterilainen. Jos olisin tiennyt, että se ei ollut pakollista...

katkera kirjoitti:

Ei ollut harrastus, mutta.....    Minut pakotettiin lapsena venäläiseen kouluun, opiskelemaan aineita venäjän kielellä. Täysin järjetön teko umpi-suomalaisilta vanhemmilta, joista kumpikaan ei osaa yhtään vierasta kieltä. Eivät tietenkään osanneet opastaa ja auttaa. Faijan puolelta täyttä egoilua ja poliittista nostatusta.

No, huonostihan siinä kävi. V*tuttaa vieläkin tuollainen, minun tulevaisuudella ja opiskelulla leikkiminen.  :(

Tais sun isä olla kommunisti.

Äitini halusi että menen partioon ja sudenpennuissa olinkin. Olisi halunnut että alan soittaa pianoa mutta sain pidettyä pääni ja aloin ratsastamaan. Tosin aikuisena on harmittanut etten opetellut pianonsoittoa.

Ei sekään ole hyvä, ettei yhtään patisteta eikä pakoteta jatkamaan jo aloitettua harrastusta. Minä lopetin monet harrastukset lapsena. Yleensä syy oli se, etten ollut vanhempieni mielestä tarpeeksi lahjakas tai innostunut. Niin miksi suotta maksaa kallista harrastusta.

Itse olen aikuisena ymmärtänyt harjoittelun ja vaikeuksien voittamisen tärkeyden. En antanut oman lapseni lopettaa jo aloitettua harrastusta silloin, kun hän koki olevansa huono. Käytännössä vuoden verran jouduin patistamaan joka kerta reeneihin. Mutta nyt täysi-ikäisenä hän harrastaa samaa lajia vieläkin ja etenkin murrosiässä se urheiluseura oli iso voimavara. No, eihän hänestä kilpailemaan ole, että ihan aikuisten harrasteporukassa pelailee nykyään.

Minut kansssa pakotettiin soittamaan pianoa. Sitä jatkui monta vuotta ja harjoittelu oli aina äidin pakottamana ja usein itkuriita. Lopulta sain suostuteltua itselleni luvan lopettaa. Sen jälkeen inhosin pitkään pianon ääntä ja soittotaitoni on unohtunut.

Ei tietenkään, sehän olisi ollut kauheaa. Ei sellaisesta mitään hyötyä ole.

Kirjoitin itse aiemmin tähän ketjuun erään instrumentin soitosta "puoliväkisin" ja siitä, kuinka tämä oli lähinnä vanhempieni haave. Sellainen asua jäi vielä sanomatta, että aina kun osoitin kiinnostusta johonkin toiseen soittimeen tai vaikkapa toiseen lajiin tykkänään, olivat vanhempani takajaloillaan.

Mun mielestä pieni patistelu voi olla hyvä asia, lähinnä, ettei vuosikausien harrastaminen mene hukkaan esim. hetkellisen motivaatiopulan vuoksi.

Mutta vanhempien olisi myös hyvä muistaa, että vaikka itse haaveilisivat lapsensa tulevan vaikkapa viuluvirtuoosiksi, ei tämä välttämättä ole lapsen haave. Vanhempien tulisi myös kuunnella lastaan. Jos tämä kertoo selkeästi olevansa väsynyt pitkien koulu- ja harrastuspäivien johdosta, niin vastaus ei ole karjuminen. Ei se mitenkään asiaa auta.

Äiti yritti puoliväkisin mua kuoroon. Ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Onneksi en osannut laulaa tarpeeksi hyvin. Eräs sukulainen jankkasi vuosien ajan aina kun nähtiin, kuinka mun pitäisi mennä juoksulenkille, kun olin vähän punkero lapsi.