Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu siltä, että elämä kaatuu päälle. Onko mitään, mikä auttaisi?
29.03.2019 |
En halua kertoa itsestäni täällä tunnistettavasti, mutta jonkin verran taustatietoa olisi hyvä olla. Lyhyesti, tulin raisk*uks*sta raskaaksi, ja päätin pitää lapsen koska tukiverkot olivat ihan ok (lähinnä äitini olisi ollut valmis auttamaan kaikessa lastenhoitoon liittyvässä). Kuitenkin kävi niin, että muutama kuukausi sitten kävi niin, että äitini kuoli tapaturmaisesti, jonka seurauksena (myös aiemmin valmis tukemaan ollut) isäni on masentunut pahasti. Muita tukiverkkoja ole, sillä minulla on vain yksi sisarus (jonka kanssa kukaan perheestäni ei ole tekemisissä, kyseessä väkivaltainen, huumeongelmainen rikollinen) enkä ole läheisissä väleissä serkkujeni kanssa.
Olen siis raskaana ilman tukiverkkoja, joudun tukemaan isääni ja käsittelemään samalla omaa traumaani. En tiedä, miten jaksan.
Kommentit (18)
Keskity hyvään. Olet saamassa lapsen. Moni lapsettomuudesta kärsivä tekisi mitä tahansa saadakseen sellaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskity hyvään. Olet saamassa lapsen. Moni lapsettomuudesta kärsivä tekisi mitä tahansa saadakseen sellaisen.
"Mitä tahansa", uskon että moni jättäisi r*iskauksen välistä..
Tsemppiä kovasti! Sinä pärjäät takuulla! ❤️❤️
Kiitos kannustavista vastauksista. Olen puhunutkin asiasta neuvolassa, ehdottivat tukiperhettä vauvalle kun syntyy. Mielestäni ei ehkä paras idea, sillä eihän se ole vastasyntyneelle hyväksi olla kauan erossa äidistä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rai*ka*iko sinut joku tuttu vai tuntematon?
Vierailija kirjoitti:
Rai*ka*iko sinut joku tuttu vai tuntematon?
Tuttu. En halua kuitenkaan avata tätä enempää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat fiksulta ja hyvältä analysoimaan tilannetta. Tilanteesi kuulostaa rankalta, mutta sinä kuulostat älykkäältä. Kyky analysoida on hyödyllinen, koska voit käsitellä ammattilaisten kanssa tilannetta jos voisit päästä terapiaan tms? Voisi auttaa henkisen jaksamisen kanssa kun tunteet laittaisi sanoiksi? Voisiko isäsi saada myös apua? Jottei se olisi sinun harteilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen olet? Ei tartte tarkkaan sanoa, mutta laita ikähaarukka, niin voidaan ehkä katsoa, löytyykö jotain apuja nuoren iän perusteella.
Ap, kysy tukihenkilöä itsellesi. Semmoista kaveria, joka tulee moikkaamaan ja ulkoilemaan sinun ja vauvan kanssa. Soittelee silloin tällöin ja kyselee kuulumisia.
En minäkään tykkäisi antaa vauvaa hoitoon ns. tukiperheeseen, vaikka saisin sitten oma aikaa. Mieluumin niin, että tuetaan siinä tilanteessa eli toisen (mieluusti äiti itsekin) aikuisen läsnäoloa ja seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12 jatkaa: Suomen Mieleterveysseuralla on alaosastoja eri paikkakunnilla. Olen itse toiminut tukihenkilönä Lounais-Suomessa.
Suosittelisin hakemaan mielenterveysapua, terapiaa tms. traumojesi käsittelyyn, neuvolasta varmasti myöskin saat apua lapsen kanssa. Ymmärrän että isäsi tarvitsee tukea, mutta muista säästää energiavaroja myös oman, ja lapsen, hyvinvoinnista huolehtimiseen. Ehkä isäsikin voisi hakea ulkopuolista apua?
Kuulostat erittäin vahvalta ihmiseltä, olet selviytynyt paljosta. Tsemppiä paljon jatkoon, toivon kaikkea hyvää sinulle ja vauvalle <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös MLL:n kautta voit saada perhekummin, siis ihan tavallisen vapaaehtoisen, joka käy muutaman kerran kuukaudessa juttelemassa ja pitämässä seuraa. Suosittelen! Olen itse perhekummi, ja aivan ihania kaikki perheet ja vapaaehtoiset, jotka olen tavannut. Ei ratko kaikkia ongelmiasi, mutta tukea ja pientä apua on saatavilla, jos paikkakunnallasi toimii MLL.
Kyllä lapsi on lahja, hänen alkunsa ei ole hänen syynsä. Ehkä sinulle löytyisi tukiperhe, joka tukisi sinua ja vauvaa. Isäsi voi myös lähteä etsimään apua ihan terveyskeskuksesta. Masennusta voi hoitaa. Pärjäät kyllä, monella muullakin on ollut raskaita vaiheita elämässä. Etsi ilonaiheita ihan joka päivä, koko aikaa ei tarvitse olla iloinen tai onnellinen, mutta jospa joka päivä pienen hetken ajan.
En nyt tiedä onko tästä mitään apua mutta suosittelen nyt pitämään yllä sun ja sun isän välejä. Jos isäs on siis "vain" masentunut eikä kärsi mistään vakavasta (päihde, väkivalta) ongelmasta. Kuulostaa siltä että molemmat tarvitsette apua ja tukea ja kun on oma perheenjäsen vieressä, ei tilanne ainakaan huonommaksi voi muuttua. Myös neuvolassa voit jutella, ja tietysti jos sulla ei tosissaan muuta tukea ole niin jotain sossun kautta, joku tukihenkilö joka tulee sulle kotiin avuksi tai ihan vaan seuraa pitämään? Ei kai se ehdotettu tukiperhe voi tarkoittaa että veisivät vastasyntyneen äidiltä pois (vaikka oliskin vain joksikin aikaa)???
Lisäksi suosittelen lääkärillä käyntiä, voi ohjata psykiatrille/mt-hoitajalle. Kyllä sä varmasti hyötysit jostain psykososiaalisesta tuesta, vaikka et tarvitsisikaan sitä pitkään, esim jonkun vuoden ajan, olisi jokin joka auttaisi sua kannattelemaan vaikeimman yli.
Paljon tsemppiä sulle.
Edellä kommentoineet ovatkin jo antaneet hyviä neuvoja. Minä puolestani haluan toivoa sinulle paljon voimia toteuttaa noita neuvoja käytännössä.
Muutenkin voimia tilanteeseesi. Ajan kanssa asiat tulevat vielä helpottamaan, kun saat rauhassa käsitellä niitä. Älkää jääkö yksin kumpikaan isäsi kanssa. Muista pitää ensin huolta itsestäsi, vasta sitten voit pitää huolta muista. Yritä pitää perusasiat kunnossa: syö, nuku ja ulkoile, vaikkei tekisi mieli.
Toivon oikein paljon vahvuutta sinulle ja rauhaa tulevaisuuteesi. Kaikki kääntyy kyllä vielä paremmaksi.
Pahoittelen aloituksen sekavuutta.
Ap