KAIKKI vanhemmat: Kertoisitteko lapsillenne ettei avustaja- tuki- tai opaskoiraan saa koskea.
Kaaduin eilen kun n. 8-10v lapsi syöksyi hihkuen varoittamatta silittämään koiraani. Koiran keskittyminen herpaantui enkä saanut varoitusta tulevasta kohtauksesta. Vakavaa tapaturmaa ei tapahtunut, mutta tilanne olisi voinut päättyä huonosti. Lapsi ei tarkoittanut mitään paha ja äiti pahoitteli jälkikäteen, en ollut vihainen. Mutta selvästi asiasta ei puhuta lapsille tarpeeksi. Ottaisivatkohan vastaan vaikka jossain koulussa jos tarjoutuisin menemään puhumaan koiran työstä ja miksi se tarvitsee työrauhaa? Ihan vaikka vartissa saa paljon sanottua ja voisi vastata lasten kysymyksiin.
Ihan toinen tarina on sitten se, kun sanon ettei koiraa saa silittää, ja sitä ei kunnioita joko lapsi tai vanhempi, pahimmassa tapauksessa aikuinen ihminen ei tiedä ettei koiraani saa häiritä vaikka lässyttämällä.
Kommentit (24)
Todella tärkeän aiheen nostit esille.
Tästä pitäisi tehdä julkinen tiedotuskampanja: töissä olevaa koiraa ei saa häiritä.
(...eikä yhtään muutakaan koiraa, ilman omistajan lupaa, ei lasten eikä aikuisten toimesta!)
Juuri näin. Näitä tilanteita sattuu minullekin aika usein. Monesti lapsen äitikään ei ole tiennyt asiaa.
Jos vaikka opetettaisiin, että tuntemattomia koiria ei ylipäätään kosketa?
Itse olen myös miettinyt miksei asiaa tiedoteta laajemmin? Ala-asteella ja päiväkodissa menisi viisi minuuttia kertoa että jos koiralla on sininen tai vihreä liivi, sillä on tärkeä virka.
Joillakin koirilla on työliivi, kirkkaan keltainen, jossa lukee: älä koske, olen työssä.
Minusta on hieno ajatus, että jaksaisit kertoa vaikka siellä koulussa töissä olevista koirista ja ihan perustellen selittää, miksi niihin ei saa koskea. Veikkaan, että moni (lapsikin) mieltää poliisikoirat työssä oleviksi, mutta opaskoiran kohdalla se työssäolon hahmottaminen voi olla puutteellista.
Ihmiset eivät vaan ajattele ja moni ei tiedä aiheuttavansa vaaraa/muita ongelmia käyttäytymisellään (olen itse hevosihmisiä ja useasti pysäytellyt autoilijoita maastoillessani -yksityistiellä-, kun eivät meinaa hidastaa kohdalla. 90 % tajuaa asiallisen keskustelun jälkeen aiheuttavansa vaaratilanteen ja kiittää keskustelusta, eivät vaan ole koskaan ajatelleet minkälainen se ohitus metrin etäisyydeltä soratiellä kahdeksaakymppiä ajaen tuntuu 500 kokoisen pakoeläimen selässä istuttuna. Autokouluissakaan ei ilmeisesti pahemmin asiasta puhuta. Lähtökohtaisesti kyseisellä tiellä ajaminen on jo vähän niin ja näin, mutta asiallisesti kun ajavat niin eipä ajamista tuossa ei viitsi kieltääkään..).
Vierailija kirjoitti:
Itse olen myös miettinyt miksei asiaa tiedoteta laajemmin? Ala-asteella ja päiväkodissa menisi viisi minuuttia kertoa että jos koiralla on sininen tai vihreä liivi, sillä on tärkeä virka.
Eli jos liiviä ei ole, niin sittenkö saa rynnätä silittämään?
Oikeasti? Kyllä pitäisi olla selvää opettaa lapsi pienestä pitäen ettei vieraita koiria silitellä ilman lupaa....
Mutta kun meidän Jannicca haluaa!
Vähän ohi aiheen, mä kuljen yleensä useamman koiran kanssa lenkillä, ja jos huomaan että vastaan tulee näkövammainen koiran kanssa, otan koirat lyhyeen hihnaan ohitusta varten ja siirryn toisen reunaan, ja myös sanon niin että vastaantulija kuulee ja toivottavasti ymmärtää puhuvani koirille, että 'pojat, nyt mennään nätisti ohi, toi kaveri on töissä eikä silloin tervehditä tai riekuta'. Taikasana tossa on se Ohi, sen mun koirat ymmärtää, ei varmaan koko lausetta. Saattaa olla, että näkevämpi näkövammainen pystyy meidät havaitsemaan, mutta kun en tiedä, niin pitäkööt sitten omituisena höpöttäjänä ;)
Olen opettanut lapsilleni, ettei mitään eläintä koskaan saa koskea ilman omistajan lupaa ja myös sen, että tietyt koirat ovat töissä liivit päällä ja vapaalla ilman niitä.
Tämä on riittänyt oikein hyvin.
Minä kyllä opetan ettei yhtäkään koiraa mennä koskemaan ilman omistajan lupaa, eikä koirien lähellä myöskään juosta tai huudeta. Meillä/minulla ei ole ikinä ollut koiraa joten kertokaa vain jos olisi hyvä opettaa vielä jotain muutakin?
No kumpikin lapsista pelkää koiria, johtuen kai mummulan haukkuvasta, hyppivästä ja näykkivästä bichonista, etteivät ainakaan vielä ole halunneetkaan mennä lähellekään koiria :/.
Minä olen opettanut jo pienestä pitäen, että virkakoira on virkakoira eikä vieraisiin koiriin kosketa muutenkaan ilman lupaa.
Aikaisemmin Tullista sai virkakoira-kortteja kun osasi pyytää niitä kaunisti risteilyn jälkeen tullista. Lasten mielenkiinto suuntautui enemmän niihin virkakoira-kortteihin.
Sinällään Tullin koirakorttikampanja oli onnistunut koska sen avulla lapset saivat paljon uutta tietoa ja oppivat myös miettimään muita koiria nähdessään ovatko ne jonkin virantoimituksessa vaiko vain ihmisensä parhaana ystävänä liikenteessä.
En minäkään noita opaskoiran työtapoja tunne. Istuin bussissa ja katselin ikkunasta ulos, kun koira tökkäsi kuonolla polveen. Katsoin koiraa, kunnes mies sanoi, että minun pitää siirtyä, koska hän on sokea. Sokeus ei näkynyt päälepäin ja olisin voinut tajuta, jos se liivi olisi ollut koiralla.
Hyvin kohtaus tapahtuu juuri niiden parin sekunnin aikana kun lapsi tulee silittämään. Mutta muuten ihan asiaa.
Kannattaa opettaa lapsille ettei mitään koiraa tai muutakaan eläintä mennä koskemaan ilman omistajan lupaa. Ja että eläinten kanssa pitää käyttäytyä rauhallisesti eikä saa huutaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kohtaus tapahtuu juuri niiden parin sekunnin aikana kun lapsi tulee silittämään. Mutta muuten ihan asiaa.
Kuule kun se kohtaus ei kysy lupaa. Juuri siksi niitä koiria EI SAA häiritä! Se voi tulla koska tahansa.
Voinko haukkua sinua tässä estoitta, jos et näe viestejä?
Millainen 10-vuotias syöksyy toisen koiraa kohti oli kyseessä sitten apukoira tai ei? Nyt haloo vanhemmat.