Surettaa kun teinipojan entinen paras ystävä on muuttunut niin paljon....

Tulee mieleen oma kokemus yläasteelta. Hyvä ystävä muuttui seiska-kasin välisen kesän aikana niin, että kun ennen oltiin ala-aste ja seiskaluokka vietetty paljon aikaa ja tehty kouluhommia yhdessä, niin lopetti kasin syksyllä puhumasta.

Siis yksinkertaisesti lopetti, täysin. En tiennyt mitä olin tehnyt enkä selitystä saanut. Muu luokka ihmetteli, ja jakaantui sitten hiljaisesti niin että minä olin toisen puolikkaan kanssa ja kaveri toisen puolikkaan, että emme olleet oikein mitenkään tekemisissä. Olin pelkkää ilmaa koko kasin ja ysin, mikä tuntui ihan kurkkua kuristavan pahalta, itketti monena aamuna ja olin todellakin että mitähän vittua. Olemme siis naisia, silloin tyttöjä, luokan pojat kysyi et miten kaverille voi tehä noin ja hylätä.

Kotona en asiasta puhunut. Kerran kerroin luokanvalvojalle, joka sanoi että on huomannut asian, mutta että ystävyyssuhteet muuttuvat ja kannusti olemaan niiden kanssa joiden kanssa olin. Kerran soitin itkien johonkin nuorten tukipuhelimeen, jossa sanottiin että ei kuulosta uskottavalta että joku lopettaa noin vaan puhumisen.

Aikuisena hän otti yllättäen yhteyttä, pyysi anteeksi ja selitti, että oli halunnut jotain uutta, että hänestä olimme niin tiiviisti yhdessä ja ei ollut osannut muutakaan. Nykyisin käydään välillä kahvilla, mutta ei musta tunnu enää että sillä ystävyyssuhteella olis enää niin kauheasti merkitystä, ihan kivaa seuraa mutta...

Että joo se teini-ikä teettää kaikenlaista eikä ole ehkä keinoja käsitellä asiaa. Itse en pitänyt häntä parhaana kaverina, koska minusta mun paras ystävä asui toisella paikkakunnalla, mutta hän oli minulle tosi läheinen ystävä. Hän taas koki, että minä olin hänen paras kaverinsa, mutta koki että oltiin liian paljon yhdessä.

Johtopäätös: ero ystävästä tuntuu ihan helvetin pahalta. Sitä ajattelee, että mikä MINUSSA on vikana eikä että mikä toisessa on muuttunut. Juttele poikasi kanssa paljon ystävyyssuhteista, niiden hoitamisesta ja miten antaa kohdella itseään, niin että osaa tarpeen tullen myös puolustautua. Entinen paras kaveri tuntee hyvin kipupisteet. Kannusta uusiin ystävyyssuhteisiin.

Juurikin näin. Olen vähän huolissani teinin puolesta, kai se siitä pahalta tuntuu. Toinen ei juuri juttele ja muuttui tosi paljon kun kaveripiiri vaihtui. Vielä viime vuoden olivat paita ja peppu. Enää ei tarvitsekaan olla, mutta jotenkin tuntuu niiin pahalta. Eivät siis ole yhdessä ollenkaan. Ap