Lue keskustelun säännöt.
Lapset ja lapsuudenkodin merkitys
27.03.2019 |
Meidän perheessä on se tilanne että kuopus on yläkoulussa ja vuosi vuodelta inhoan enemmän kotiamme ja elämäntyyliä johon talo ja sen sijainti pakottaa (kaukana kaikesta ja varsinainen työleiri valtavine pihoineen jne). Taloon ei ole mitään siteitä, ostimme sen pari vuotta ennen lasten syntymää ja minä ainakin olen katunut ideaa melkein alusta asti. Mies on sinänsä tyytyväinen mutta hän ei olekaan se joka pesee ikkunoita ja haravoi pihaa. Haaveilen jatkuvasti muutosta helppohoitoisempaan elinympöristöön ja olen miettinyt että eläisimme tässä kunnes lapset ovat muuttaneet omilleen. Toisaalta miltä lapsista tuntuu kun heiltä lähtee alta ainoa koti jossa ovat ikinä asuneet. Olisko parempi muuttaa kun lapset ovat kotona jolloin he ehtisivät asua vielä muutaman vuoden uudessa paikassa? Toisaalta siitä tuskin ehtisi enää muodostua samanlaista kotia ja tuntuu rankalta lasten tässäkään elämänvaiheessa räjäyttää kaikkea. Mietteitä, kokemuksia? Jos itseäni ajattelen, niin kyllä edelleen aikuisena on kiva että on se lapsuudenkoti "tallella". Edelleenkin se tuntuu enemmän kodilta kuin tämä paikka josta en edes pidä.
Kommentit (7)
Minusta lapsuudenkodin merkitystä liioitellaan vahvasti. Oma perheeni muutti 3-4 kertaa lapsuusaikanani, eikä minulla ole ns. lapsuudenkotia olemassakaan. Muistan kyllä ne kaikki kodit, ja kaikissa oli omat hyvät ja huonot puolensa. En ole koskaan kaivannut mitään vakituista kotipaikkaa. Ennemminkin minusta tuntuu se jo ajatuksena aika rasittavalta, ja kun katselen ja kuuntelen kavereitani, niillä tuntuu olevan vain työtä ja ahdistusta siitä lapsuudenkodista. Siellä pitää ravata joka juhlapyhä ja kesäloma, ja sitten on paineita mitä sille tehdään kun vanhemmat ei enää pysty hoitamaan, tai joutuu muuttamaan vanhainkotiin. Eihän sitä saisi mitenkään tyhjentää ja myydä, mitä siitä sukulaisetkin sanoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttakaa ihmeessä. Lapset kyllä sopeutuvat. Ei ole mitään järkeää käyttää elämänsä ehkä parhaita vuosia työleirillä.
Meillä sama tilanne, ja kyllä päätös on jo tehty, että jos kuopuksen koulumatka yläkouluun siirryttäessä (vuoden päästä) muuttuu yhtä radikaalisti kuin veljiensä eli ei mene lähikouluun vaan kauemmas painotettuun opetukseen, muutamme lähemmäs kouluja. Tämä on lastenkin toive. Kaikki harrastukset ja kaverit on siellä missä koulutkin eli noin 10km päässä täältä missä asumme. Ollaan pk-seudulta eli harvalla meistä on lapsuudenkoti oman perheen käytössä enää muutenkaan.
Minulla on lapsuudenkoti. Onhan siellä tilaa minun perheelle ja sisarusten perheille. Kaunis piha, mutta hometalo se on. Talon myynti jää luultavasti meidän huolehdittavaksemme sitten joskus. Ei siitä mitään rahaa tulla saamaan. Ei minulla ole mitään erityistä tunnesidettä siihen taloon.
Minä asun perheineni omassa lapsuudenkodissa. Hyvä kuntoinen vanha talo huippusijainnilla. Kun sopivasti euroja lyödään kouraan, lähtisin silti tästä heti, vaikka pidänkin talosta, eikä tässä mitään vikaa ole. Tämäkin kuitenkin on vain materiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että isoin kanto kaskessasi on saada mies myyntipäälle ja vaihtamaan asuntoa.!
Lapset ovat niin kiinni omissa opiskeluissaan, kaveripiireissään ja seurusteluissaan, etteivät oikein muistakaan, että vanhemmat asuvat muualla kuin siinä lapsuudenkodissa. Nyt voit pikkuhiljaa siivoilla ja laittaa kierrätykseen kaikenlaista, mikä ei ole enää tarpeen eikä lapset huoli matkaansa.
Olemme muuttaneet useaan kertaan ja aina alkuun se on lapsille kova paikka mutta siitä se sitten sopeutuminen alkaa kun kaverit löytyy. Ei nykyään kukaan korkeasti koulutettu asu samassa paikassa ikäänsä, töiden takia olen itsekin joutunut muuttamaan 4-5 kertaa.