Lue keskustelun säännöt.
Kolmekymppisten babyboom!
27.03.2019 |
Olin kyllä kuullut tästä ilmiöstä, että tulee aika, kun ”kaikki” saavat lapsia. Nyt huomaan, että se aika on käsillä. Tuntuu, että jokainen kaveri saisi/osoittaisi esikoistaan. Ja ikää tosiaan vähän päälle 30. (30-32-v.).
Elääkö muutkin tässä babyboomissa :) oma esikoisemme syntyi viime vuonna
Kommentit (14)
Olen 27 v vela ja ahdistaa tuo aika jo etukäteen. Muutamalla ystävällä on toki jo lapsi tai useampia, mutta pelkään sitä että pian suurimmalla osalla on. Ystävyys siinä muodossaan kuin sen nyt tunnen, loppuu. En ole kiinnostunut niistä asioista joista äidit juttelevat eniten, vaikka muuta väittäisivät. Niin sen kuuluukin mennä, mutta minä jään tavallaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30 onb hyvä ikä rupsahtaa. Älkää tosin pliis tulko häiritseen metromatkaani aamuisin, joka metrossa jotain ällöttäviä äpäriä ja mammat läskimahat pystyssä. Hyi V*TTU!
Vierailija kirjoitti:
Olen 27 v vela ja ahdistaa tuo aika jo etukäteen. Muutamalla ystävällä on toki jo lapsi tai useampia, mutta pelkään sitä että pian suurimmalla osalla on. Ystävyys siinä muodossaan kuin sen nyt tunnen, loppuu. En ole kiinnostunut niistä asioista joista äidit juttelevat eniten, vaikka muuta väittäisivät. Niin sen kuuluukin mennä, mutta minä jään tavallaan yksin.
Nyyhkäys. Oma valintasi.
Vierailija kirjoitti:
30 onb hyvä ikä rupsahtaa. Älkää tosin pliis tulko häiritseen metromatkaani aamuisin, joka metrossa jotain ällöttäviä äpäriä ja mammat läskimahat pystyssä. Hyi V*TTU!
Avohoitoaika taas?
Meidän ystäväpiirissä esikoisbuumi oli muutama vuosi sitten, vähän ennen kolmikymppisiä. Nyt on tulossa toisia lapsia näin vähän yli kolmikymppisenä.
Luonnollinen jatkumo sille taannoiselle hääbuumille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai, mä tein lapsen jo parikymppisenä. Muilla ei ollut silloin vielä lapsia, mutta eipä niitä ole nytkään näkynyt, vaikka olen 34.
Vierailija kirjoitti:
Olen 27 v vela ja ahdistaa tuo aika jo etukäteen. Muutamalla ystävällä on toki jo lapsi tai useampia, mutta pelkään sitä että pian suurimmalla osalla on. Ystävyys siinä muodossaan kuin sen nyt tunnen, loppuu. En ole kiinnostunut niistä asioista joista äidit juttelevat eniten, vaikka muuta väittäisivät. Niin sen kuuluukin mennä, mutta minä jään tavallaan yksin.
Ole vapaaehtoisesti lapseton. Uhriudu kun ystävät saavat lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kovasti valitetaan rahoista, päivähoidoista, kouluista, urasta jne. kun lapsia tekee. Pas*a puhetta täytyy olla kun niin moni suomalainen kuitenkin lisääntyy, se kun on ihan vapaaehtoista.
Vierailija kirjoitti:
Olen 27 v vela ja ahdistaa tuo aika jo etukäteen. Muutamalla ystävällä on toki jo lapsi tai useampia, mutta pelkään sitä että pian suurimmalla osalla on. Ystävyys siinä muodossaan kuin sen nyt tunnen, loppuu. En ole kiinnostunut niistä asioista joista äidit juttelevat eniten, vaikka muuta väittäisivät. Niin sen kuuluukin mennä, mutta minä jään tavallaan yksin.
Ei siinä kaikkien kohdalla noin käy.
Minun sisko ja hänen miehensä eivät lapsia halua. Ovat päälle kelmekymppisiä, mies ensi vuonna 40.
Heidän kaveriporukkaan on syntynyt lapsia mutta he viettää silti aikaa yhdessä mökkeillen, iltaa istuen tsi sitten joku lyhyt reissu. Toki heillä on ystävinä myös vela-pariskuntia eli kaikki ei niitä lapsia halua.
Minulla on 4 lasta ja itse asiassa melkein kaikilla ystävillä on lapsia muttei me kyllä lapsista heidän kanssa puhuta 😀 Toki he nyt puheissa vilahtaa mutta on elämässä muutakin.
Sain kuopukseni vähän vanhemmalla iällä, tai no olin 36-vuotias. Parhaalla ystävälläni lapset jo isompia, osa täysi-ikäisiä. Hän juuri yksi päivä sanoi että ihanaa kun en ole höpöttänyt vauvajuttuja juuri lainkaan 😆 Minulla nyt taapero. En edes ymmärrä miten lapsista ja vauvoista keksii niin paljon juttua ettei muuta maailmaan mahdu?
Muidenkaan ystävien kanssa ei lapsista koko ajan jauheta jotain. Elämä jatkuu myös lasten jälkeenkin eli huoli pois 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 27 v vela ja ahdistaa tuo aika jo etukäteen. Muutamalla ystävällä on toki jo lapsi tai useampia, mutta pelkään sitä että pian suurimmalla osalla on. Ystävyys siinä muodossaan kuin sen nyt tunnen, loppuu. En ole kiinnostunut niistä asioista joista äidit juttelevat eniten, vaikka muuta väittäisivät. Niin sen kuuluukin mennä, mutta minä jään tavallaan yksin.
Ole vapaaehtoisesti lapseton. Uhriudu kun ystävät saavat lapsia.
En mä nyt tiedä onko se uhriutumista, mutta kai sinä saat sitä siksi kutsua. Mielestäni saan surra sosiaalisen piirini muutoksia.
/2
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 27 v vela ja ahdistaa tuo aika jo etukäteen. Muutamalla ystävällä on toki jo lapsi tai useampia, mutta pelkään sitä että pian suurimmalla osalla on. Ystävyys siinä muodossaan kuin sen nyt tunnen, loppuu. En ole kiinnostunut niistä asioista joista äidit juttelevat eniten, vaikka muuta väittäisivät. Niin sen kuuluukin mennä, mutta minä jään tavallaan yksin.
Ei siinä kaikkien kohdalla noin käy.
Minun sisko ja hänen miehensä eivät lapsia halua. Ovat päälle kelmekymppisiä, mies ensi vuonna 40.
Heidän kaveriporukkaan on syntynyt lapsia mutta he viettää silti aikaa yhdessä mökkeillen, iltaa istuen tsi sitten joku lyhyt reissu. Toki heillä on ystävinä myös vela-pariskuntia eli kaikki ei niitä lapsia halua.Minulla on 4 lasta ja itse asiassa melkein kaikilla ystävillä on lapsia muttei me kyllä lapsista heidän kanssa puhuta 😀 Toki he nyt puheissa vilahtaa mutta on elämässä muutakin.
Sain kuopukseni vähän vanhemmalla iällä, tai no olin 36-vuotias. Parhaalla ystävälläni lapset jo isompia, osa täysi-ikäisiä. Hän juuri yksi päivä sanoi että ihanaa kun en ole höpöttänyt vauvajuttuja juuri lainkaan 😆 Minulla nyt taapero. En edes ymmärrä miten lapsista ja vauvoista keksii niin paljon juttua ettei muuta maailmaan mahdu?
Muidenkaan ystävien kanssa ei lapsista koko ajan jauheta jotain. Elämä jatkuu myös lasten jälkeenkin eli huoli pois 😊
Kiitos, tämä piristi! :)
Täytyy sanoa että mullakin on kyllä yksi ystävä jolla on kaksi pientä lasta, ja joka lähinnä ärsyyntyy kun tavatessamme kysyn miten lapset voivat. Hän ei kuulemma yhtään jaksa miettiä kotiasioita ja puhua lapsista silloin kun pääsee kotoa pois. Äitiys on kyllä muutenkin jalostanut tätä kyseistä tyyppiä jotenkin paremmaksi. Harmittavan usein homma menee kyllä päinvastoin, mutta ehkä mä luotan siihen että muistakin ystävistäni tulee aikanaan täyspäisiä äitejä. :)
/2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin elämäni ekan kerran seurustelun 26-vuotiaana nykyisen mieheni kanssa. Nyt olen 29 ja raskaana. Kun olin 25, tuntui että kaikki mun ikäluokasta oli perustamassa perhettä. Osittain siitä syystä, nyt olen ainoana raskaana, ei ole muita tuttuja työkavereita yms enää raskaana eikä suunnitelmallisesti tulossa raskaaksi.
Omassa piirissä tuo alkoi jo 25v, parhaimmat hankkivat jo parikymppisenä ensimmäisen. Tällä hetkellä yhdessäkin perheessä on kaikilla lapsilla (aikuisilla) tulossa perheenlisäystä.
Ja minä vasta etsin sopivaa miestä.
Kyllä, kaikki ympärilläni ovat raskaana. Ikävää vaan, kun en itse ole siinä porukassa, vaan lapsettomuus seurana vuodesta toiseen, vaikka kaikkea on yritetty. Parasta tässä on ehdottomasti työkavereiden ja muiden painostus lasten "hankintaan", ja muiden naisten viiltävän kamalat kommentit asiasta.