Lue keskustelun säännöt.
Surettaa
27.03.2019 |
Tunnen itseni kyllä niin epäonnistuneeksi tietyissä asioissa :/ Pahin on se että olen jo 40 ja mies vanhempi. Omaa asuntoakaan ei olla saatu aikaiseksi. Kolme lastavja sutaan vuokralla 100 neliön asunnossa VUOKRALLA. Työtä ollu kyllä kummallakin mutta täältä käpykylästä ei mitään edes löydy mitä tohtisi ostaa :( Ja siinäpä se toinen asia sitten. Kun ei oo sitä rohkeutta tarpeeksi että tohtis jotain täältä ostaa. Kaupungista tai jostain isommasta paikasta löytyiskin jotain mutta täältä ei. Lapsetkin varmaan alkaa teini iässä häpeämään meidän tilannetta :'(
Kommentit (6)
Ap. Siis se ei oo pahin asia että ole 40 ja mies vanhempi ( niinkuin ehkä ekaks saa kirjotuksesta käsityksen) vaan nuo se jälkeen laitetut jutut....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuuko elämäsi onni rahasta? Rahallako mittaat "onnistumistasi" elämässä? Rahako sanelee ja määrittelee sinut?
Sinulla on perhe, kolme lasta ja teillä on molemmilla työ. Sinulla on valtavan paljon enemmän kuin hyvin monella muulla. Etkö osaa olla onnellinen siitä mitä sinulla on? Entä jos menetät tämän? Ymmärrätkö sitten sen arvon, jonka menetit?
Vaihtaisitko perheesi rahaan? Olet nelikymppinen mies, luulisi elämänarvojen jo tuossa iässä selkiytyneen!
Surullista miten mielettömän pinnallisia ihmiset ovat. Tavaran haaliminen on pääosassa elämässä. Kunpa ihmiset osaisivat arvostaa läheisiä ihmissuhteita, lämmintä kotia johon palata ja jossa perhe odottaa, on se sitten vaikka vuokrakaksio. Ympärillä ihmisiä jotka oikeasti välittävät. Paljon suurempi rikkaus kuin kaikki maailman jalokivet ja rahakasat.
Sitten taas keskitytään siihen omaan elämään. Otetaan siitä irti kaikki ja tehdään mitä _itse_ halutaan. Oli teillä omakotitalo tai olette vuokralla niin aina teitä joku haukkuu. Ei kyse ole siitä, että olisi haukuttavaa vaan joidenkin pitää päästä haukkumaan. Kun tämän ymmärtää niin voi elää paljon onnellisimmin.
Ap. Ite olen todella köyhästä lähtösin. Meillä ei hirveesti ollu varaa harrastella lapsena eikä ylimääräistä rahaa ollut. Alkoholijututtuja oli perheessä. Serkulta tuli vaatteet joista olin kyllä onnellinen. Nuorena lähin omilleni ja töihin menin että pärjäsin. Olen kyllä ponnistanut alaalta. Mutta nyt vaan ollut surku kun ihan siihen tavoitteeseen en ole päässyt mitä silloin päätin. Perhe ja oma talo. Meillä kyllä lapset saa harrastaa ja yritetään vähän reissujakin tehdä. Raha ei todellakaan ole se mikä onnelliseksi tekisi.
Tiedän että paljon niitä joilla tilanteet huonosti ja elämä ei hymyile.
Nyt vaan omalla kohdalla tämä oli tämän ajanjakson suretus. Jokaisella meillä jotain tavoitteita elämäntilanteesta riippumatta p.s Olen nainen
Olen 40v. Eron myötä pääsin eroon talosta. Asun vuokralla eikä remonttihuolia. Vanhin lapsi haukkuu tätä slummiksi. Olen sanonut, että tämä on minun koti ja täällä ei ole pakko olla ja asua muiden. Olen onnellinen vuosiin.
Ei vuokralla asumisessa oo mitään pahaa. Päin vastoin. Ette ole sitoneet itseänne mihinkään talon rähjään jota pitää koko ajan olla remppaamassa. Vähemmän huolia kato.