Lue keskustelun säännöt.
Lapsettoman kaverin synttäri/muut lahjat on ihan surkeita!
10.04.2013 |
Siis ihan tosissaan, yhdestäkään noista lahjoista mitä on meidän nelivuotiaalle antanut, ei ole MITÄÄN iloa pojalle... -.-
Joo.. Ei sais kitistä lahjoista, mutta ihan oikeasti. Onko niiiiiiiiin vaikea vaikka soittaa ja kysyä mistä poika vois oikeasti tykätä, eikä onkia jotain satunnaista joka vois olla kiva..
Ja tosiaan, lahjat on tähän mennessä olleet luokkaa:
3-vuotis synttärilahjaksi sai jättimäisen Cars palapelin Lidlistä. Tää on ollut ehkä paras lahja, mitä häneltä on saatu, mutta eipä toi poika jaksanut tylsästä ja halvasta palapelistä juuri innostua. Palat eivät irtoa toisistaan ja kuvapaperi irtoaa.
Sitten on saatu Cars autolasi Lidlistä... Siis IHAN tosissaan? Meidän poika ei juurikaan edes välitä Carseista ja mitähän tuon ikäinen tekee lasilla? Tosi mukava lahja.
Puuhakirja, joka oli suunnattu kouluikäisille.. Joo, varmaan ollut hintava ja tosi hieno, mut voisi vähän miettiä antaako 3-vuotiaalle lahjaksi tehtäväkirjan jossa lukee kouluikäisille? ja 7+, ei osaa tehdä mitään noista tehtävistä ja kyllästyi kirjaan viidessä minuutissa.
Sitten on saatu Dinosaurus tietokirja. Joo hienoa, TOSI HIENOA. Ja ei oo ees mikään lapsille tarkoitettu, vaan ihan täysi tietokirja...
Viimeisin lahja oli sitten TAAAAAAAS Dinosaurus kirja, jossa on koottavia 3D-malleja ja koottavia maisemia ja muuta sälää. Taas ikäsuuntauksena 10-vuotiaasta ylöspäin.
Mietin joskus, että onkohan tää nainen ihan järjissään. Ei lapsetonkaan voi NOIN pihalla olla? Ja jos on itse ollut lapsena kauhea kirjafani, se ei tarkoita, että meidän poika nauttisi niistä pätkääkään, varsinkin kun ne ei ole ikäisille tarkoitettuja ja aiheuttavat vain turhautumista ja hienot ominaisuudet hajoavat..
Kommentit (54)
Nelivuotisjuhlavastaanoton lahjalista netissä. Huokaus. Kai itse juhlissakin on pitopalvelun tarjoilut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 12:25"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 22:50"]
Nelivuotisjuhlavastaanoton lahjalista netissä. Huokaus. Kai itse juhlissakin on pitopalvelun tarjoilut.
[/quote]
Mitäs outoa tuossa nyt on?
[/quote]
Tein lista, jotta ihmiset saisivat jotain osviittaa mitä voi ostaa ja mistä... Ja kyllä, meillä on pitopalvelun tarjoilu ja juhlat järjestetään juhlatilassa, jossa on pomppulinna ja kasvomaalausta. Käykö kateeksi?
Hyvä ap, kerrankin fiksua porukkaa av:lla. Järjetöntä, että pitäis ottaa jotain halpoja lahjoja vastaan, kun lapseton ihminen on kuitenkin niin rahoissaan, että vois vähän miettiä sitä köyhää lapsiperhettä ja ostaa kalliimman lahjan. Jättäis vaan sen yhden Vuittonin ostamatta ja käyttäis senkin kummilapseensa, ei luulis olevan liikaa vaadittu. Myös meillä on 1-vuotiaasta asti ollut lahjalistat käytössä, todella kätevää. Tosin kaikki kummit eivät ole ostaneet tuolta listalta, siksi olen katkaissut osaan jo välitkin.
Olet kyllä ap täysin kohtuuton. Munkin lapsille nuo lahjat ois kelvanneet todellakin!! Ja mitä sitten vaikkeivät olisikaan? Esim. mulle on outo ajatus että kyseltäis etukäteen mitä toivoo lahjaksi ja toinen sitten sanelee... Kuitenkaan ei voi tietää millä budjetilla toinen on liikenteessä ja kuinka paljon haluaa/ehtii nähdä vaivaa että hakisi jonkun tietyn jutun jostain tietystä kaupasta.
Mä voisin antaa vinkkejä että autot on nyt pop, tai tykkää väritellä tms. mutta se siitä. Lahjan antajalle pitää mielestäni jättää vapaus valita lahjansa eikä aiheuttaa noloa tilannetta kun toivottu Super-robotti-ninjaukko olikin sitten se väärän värinen...
Mä en joskus lapsettomana tajunnut höykäsen pöläystä mitä lapsille pitäisi antaa, saatoin antaa juuri tuollaisia "vääränlaisia" lahjoja. Enkä edelleenkään osu aina nappiin, esim. mun poika 4 v. tykkää just Cars-jutuista ja olin kaavaillut Cars-lautapeliä kaverin 5-vuotiaalle, mutta sitten sattumalta tuli puheeksi ettei enää tykkääkään Carseista.
Oikeasti toisen romu voi olla toisen aarre. Mun poikani tykkäisi kyllä tietokirjoista, ja tutkisi kuvia innoissaan. Ja mitä vikaa on lasissa, kyllähän 3-vuotiaan voi antaa jo harjoitella lasin käyttöä pikkuhiljaa?
Omat lapseni olen opettanut että lahjasta kiitetään kauniisti ja todellakaan en omalla käytökselläni osoita että olipas väärinvalittu lahja jos sellainen nyt sattuisi kohdalle. Enkä muista onko sattunut muuten kuin kerran poika aivan pienenä sai lahjaksi tyttöjen housut. Silloinkaan en todellakaan sanonut mitään.
Oli provo tai ei, ymmärrän aloittajan tuohtumuksen.
Epäsopivan lahjan antaminen on oikeasti aika inhottava teko, etenkin kun palstatyyliin vastuu asiasta siirretään lahjan saajalle "on se kumma kun ei mikään kelpaa!" -tyyliin.
Oma lähisukulainen on samanlainen. Ostaa ensimmäisen käteen sattuvan tavaran kaupasta ja sitten loukkaantuu, jos lahja ei olekaan täydellinen. Hän ei siis edes yritä miettiä lahjansaajaa, mutta marttyyrikohtaus on varma, jos lahjasta mitään sanoo. Esim. kerran tuli lahjaksi 50 kokosenttiä liian suuret housut. Hän oli kaupassa katsonut, että lahkeen pituus on hyvä. Harmi vaan kun ne tosiaan olivat useamman vuoden vanhemman lapsen caprit... Eikä mitään pahoittelua epäsopivasta lahjasta, virhehän oli hänen, vaan mitätöintiä vain "lahja on lahja ja sillä hyvä!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 22:50"]
Nelivuotisjuhlavastaanoton lahjalista netissä. Huokaus. Kai itse juhlissakin on pitopalvelun tarjoilut.
[/quote]
Oikeasti, ihmisillä on niin paljon tavaraa nykyään, että turhia tavaroita on ihan turha ostaa. Ja kaikki näkemäni lasten lahjalistat ovat tyyliin "kesävaatteita koossa 100 cm" ja "kirjoja, meillä tykätään Mauri Kunnaksesta" ja "Brion junarataan voi aina ostaa lisää paloja"
Ne eivät todellakaan ole tyyliin "STtarWars Lego nro 5226", "Tommy Hillfigerin farkut" ja "lahjakortti Serenaan". Vaan todellakin sellaisia, missä neuvotaan suuntaa mitä perheessä ollaan vailla, ja lahjansaaja voi sitten itse valita ryhmän sisältä haluamansa tuotteen.
MITEN tuollaisesta voi loukkaantua vaan on väen vängällä ostettava vaikka jotain Nalle Puhia tai Carsia, mistä kaikki lapset eivät pidä, tai 90-senttinen pitkähihainen?
Lahjahevosen suuhun ei ole katsomista! Kerran eräs sietämätön kakara heitti minua lahjalla, josta ei pitänyt. Tämä tarina on aivan tosi. Lahja on vapaaehtoinen muistaminen, eikä siitä sovi kiukutella. Osa leluista pidetään, osa kannetaan kirppariläjään. Yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahja on aina vastikkeeton. Jos lahja ei kelpaa, kiitetään kauniisti ja annetaan se pois. Oma lapsenikin tietää sen. Jos minut kutsutaan synttäreille, en todellakaan ala ostamaan mitään kumppareita ja kesävaatteita tai junaratoja. Haluan ilahduttaa lasta ja ostan jotain sellaista mistä lapsi pitää. Viimeksi ystäväni lapsen 6-vuotissynttäreillä äiti oli tilannut lapselle kumppareita ja sadetakin ja lakanoita ja kurarukkasia. Olin aika järkyttynyt. Onneksi en ollut kysynyt lapsen äidiltä mitään ja ostimme mitä järkyttävimmän kauniita Barbivaatteita ison läjän kaikissa sateenkaarenväreissä ja hurmaavalla glitterillä sekä Barbin, jolla oli kimalletta ja värjätty tukka. Olimme melkein viimeiset vieraat ja lapsen naama syttyi loistamaan kun vihdoin sai jotain lapsille tarkoitettu.
Ei synttärit ole mikään järkitavaran hankinta tilaisuus, jonka on tarkoitus säästää vanhempien kukkaroa vaan lapsen juhla. Vanhempien velvollisuus on hankkia kumpparit ja muu käyttötavara. Kummipojalleni ostelen paitoja huvikseni, mutta ne ovatkin aina erikoissiistejä.
Mikset lue sitä dinosauruskirjaa yhdessä lapsesi kanssa? Kyllä meillä on lapsilla ollut samanlaisia kirjoja pienestä asti. Silloin kun eivät osanneet luke, niin katseltiin ja luettiin kirjoja yhdessä. Nyt kun osaavat jo lukea itse, on kirjoista edelleen iloa ja hyötyä. Aika monesti muuten ostaa lahjoja, vai eikö teidän lapsi vanhene ollekaan kun on jatkuvasti kolme vuotias?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 18:49"]
Ihme nillitystä taas täällä... :D Tajuan ap:n harmin ihan täydellisesti! Meillä kans tulee kummilta joka lahjaksi joku kirja eri aiheesta, varmaan luulee että poika tervitsee/haluaa/meillä on resursseja kasata tytölle yksityistä kirjastoa, ei ole yhtäkään kummin antamaa kirjaa edes lukenut.
Musta on kyllä tosi omituista antaa leikki-ikäiselle lapselle joka ei osaa lukea jotain tietokirjoja ja hienomotoriikkaa vaativia tehtäviä.
[/quote]
Voi olla että sellaset ihmiset luulee että äiti osaa lukea?
Ehkä toiset tuntee kehittyneempiä lapsia eikä siksi osaa ajatella että jonkun kolmevuotias voi olla vähän kehityksestä jäljessä. Meillä on kyllä lapset tykänneet kirjoista ja lukemisesta 6kk- 1v ikäisestä. Lapsille on luettu ja ovat sitten oppineetkin lukemaan itsekseen 4-6v iässä ja nyt nuorin on opetellut kirjaimia alle 2v. Jos ei 3v osaa juoda lasista niin kannattaa ottaa asia puheeksi neuvolassa.
AP:n viestit ovat aivan uskomattomia. Nuo lahjat olisi menneet meillä aivan kuumille kiville (kolme lasta).
Mutta se mulla kyllä ärsyttää, että mun oma äiti ei halua antaa lapsen lapsilleen yhtään aika - OK, hänen ratkaisunsa. Sen sijaan hän työntää meille kaikenlaista rompetta, Prisman ja Lidlin alekorikrääsää. Siis ei oikeasti tarttisi ostaa hyvää omaa tuntoa kaikenmaailman vääränkokoisilla sukkapaketeilla ja tuoda nokkamukia 2-vuotiaalle "kun sai niin halvalla". Ehkä ap:lla tällaista tuohtumusta - he eivät lue kirjoja, eivätkä juo laseista - lahjaksi siis heille vain leluja. Huoh, kun juuri nuo, jotka toivovat lahjaksi leluja, ovat jo ostaneet lapsilleen valtavan vuoren leluja. Heille olen vienyt aineettomia lahjoja (pääsyliput tms), ja eihän niistä ole tykätty. Että "oisit nyt vaan mieluummin tuonut sen lelun" :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ap outo. Minä olisin iloinen kun lapseni kummit edes saapuisivat synttäreille, sama se toisvatko lahjoja ollenkaan.
Annan aina lahjaksi kirjoja riippumatta lapsen iälle. Vanhemman tehtävä on lukea pienelle lapselle ääneen joka päivä. Se on eräs parhaimmista sijoituksista lapsen hyvinvointiin, koulumenestykseen sekä kielen ja ajattelun kehitykseen, mitä aikuinen voi tehdä. Ällistyttää lukea kommentteja äideiltä, jotka eivät ymmärrä tämän asian merkitystä. Elävän kirjallisuussuhteen ja lukuharrastuksen riistäminen lapselta on julmaa ja haitallista.
Lukekaa lapsillenne!
Mulla juuri kolmekymppinen (miespuolinen) ystävä pohdiskeli, että ihana kun oli lapsena saanut tietokirjoja, tykkäsi niitä kovasti jo silloin ja suunnitteli kysyvänsä josko vanhemmillaan olisi niitä vielä tallella. Haluaisi antaa omille lapsilleen ne myös.
Voi siis pohtia, kumpi on parempi lahja, lelu joka kiinnostaa pari viikkoa tai pari kuukautta vai lahja josta on iloa vuosiksi.