Miksi, oi miksi mun pitää olla tunnesyöppö?!

Mä syön suruun, ahdistukseen, iloon. Aina on syy ahmia/juhlia. Ihan kuin alkoholistillakin.

syö oikeaa ruokaa säännöllisesti ja aamupainotteisesti. sillä mä pidän mässäilyn kurissa. heyi jos aamupäivän syömiset jää heikolle, on illalla mätön veto pohjaton.. siks toisekseen. älä käytä tekosyitä "kun mä oon tunnesyöppö niin..." höpö höpö. sääntelyä syömiset vaatii lähes jokaiselta ja ainakin joka toinen vetäis surullisena enemmän kuin ilosena. annat tuolla vain itsellesi luvan syödä kun sapettaa.

joskus auttaa että sallii itselleen yhden herkun päivässä niin mässäily pysyy loitolla. 

Tai sitten syöt vaikka sokerittomia sisuja, mä oon päättäny että niitä saan syödä niin paljon ku naama vetää.. Onhan niitä sokerittomia karkkeja muitakin, tarpeeksi ku vetää niin kiertää pieru ja vatsa on kuralla, se opettaa olemaan syömättä liikaa..

Hei, täällä toinen! Mutta ei se tuomio ole. Olen nykyisin kokoa 34. Ainoa millä tähän pääsin oli liikunnan lisääminen. VIHASIN ennen kaikkea sellaista, ja liikkumisen aloittamisen jälkeen oli illalla ihan hirvee mättönälkä. Mutta kun sinnillä menee sen kaksi viikkoa niin alkaa helpottaa. Nykyisin syön mitä huvittaa kerran viikossa.

Tsemppiä ja sinnikkyyttä, älä pelkää sitä pahaa oloa. Ajattele vaikka että lusit sen hetken etkä kuolekaan siihen jos et saa lohtua välittömästi.

Ja haluan vielä lisätä että olen tehnyt tämän kaiken huolimatta siitä että diagnoosini on pitkäaikainen masennus. Olo on vain niin hiton paljon parempi kun kunto on parempi ja paino on poissa. Siihen verrattuna ei mikään lisäainehumala ole yhtikäs mitään. Haluan sut tänne mun kanssa, täällä on kivaa!