Onko sinusta 9.6 keskiarvon omaava poika adhd tapaus?

Jos sillä on hyvä lääkitys?

Tai sitten on vasta alakoulussa jossa asiat pystyy älykäs omaksumaan nopeasti ilman sen kummempaa keskittymistä.

Ai? Mun adhd-pojalla on keskiarvo varmaan just jotain tuollaista. En ole laskenut. Kokeista tulee kiitettyjä pelkästään. Miksi kuvittelet että adhd-lapsi olisi tyhmä?

No en usko että on. Adhd-poika voi olla älykäs, mutta yleensä keskittymiskyky, omantoiminnanohjaus, huolellisuus jne eivät ole sitä luokkaa, että voisi saada noin hyvä keskiarvon.

Jaa tätä, että addut ovat tyhmiäkin...

En ole pätevä arvoimaan. Mutta uskon, että voi olla.

Adhd:lla ja keskiarvolla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Sain oman diagnoosini 23-vuotiaana ja vielä yläasteella keskiarvoni oli 9,4. Adhd-lapsi ja aikuinenkin voivat pärjätä loistavasti joillain elämän osa-alueilla ja olla ihan surkeita jossain toisessa asiassa.

Diagnoosin edellytys on mm. että oireet vaikeuttavat normaalia elämää kuten koulunkäyntiä. Jos koulu sujuu noin loistavasti, tuskin voi olla ADHD-diagnoosia, ellei sitten ole eritysluokalla, jossa erityistarpeet huomioitu.

Voi olla ja voi olla olematta.

Pelkkä keskiarvo ei tdoista kumpaankaan suuntaan.

Keskiarvo ei kerro mitään. Adhd-tapauksia on monentasoisia, laidasta laitaan ja osa on esim. lääkityksen avulla täysin toimintakykyisiä. Omallani on normaali oppimiskyky, vaikka hänellä rasitteena autismipuoltakin ym.

Voi kiesus taas tätä älyttömyyttä! Ymmärrätte varmasti että ADHD-ei ole (av-mamman) mielipidekysymys, vaan ammattilaisen tietyin kriteerein oireisiin perustuva diagnoosi.

Seuraavaksi varmasti kysytään, että onko SINUN MIELESTÄSI lenkkipolulla reippaasti kävellen vastaan tulevalla syöpä?

[quote author="Vierailija" time="09.04.2013 klo 13:21"]Diagnoosin edellytys on mm. että oireet vaikeuttavat normaalia elämää kuten koulunkäyntiä. Jos koulu sujuu noin loistavasti, tuskin voi olla ADHD-diagnoosia, ellei sitten ole eritysluokalla, jossa erityistarpeet huomioitu.[/quote]

Itselläni add diagnoosi vasta 35 vuotiaana. Koulut mennyt aina loistavasti, vaikkakin ajoittain suurella stressillä (aina kadoksissa tavarat, paperit, muistiinpanot, aina myöhässä ja paljon lintsausta ja nukahtamisia tunneilla...-aina vähän sivussa jutuista). Koska olen ihan fiksu pystyin pitkään kompensoimaan, vasta yliopistolla kaaos oli hallitsematonta kun selkeät raamit puuttui.