Lue keskustelun säännöt.
Introvertit HOI! Kuinka olette ratkaisseet asumisen pääkaupunkiseudulla?
24.03.2019 |
Tarkoitan siis, oletteko löytäneet sellaista asuinpaikkaa, jossa saa olla kaikessa rauhassa hiiren hiljaisuudessa? Kaupungin alueella ei varmaan kovinkaan monta paikkaa, mutta entä lähialueet ja naapurikunnat?
Meillä miehen kanssa ongelmana, että olemme molemmat todella introverttejä. Yksikin epämiellyttävä tapahtuma, kuten juhliva naapuri, sekoileva tyyppi, alkoholisti ym. voi pilata päivän. Olemme kyllä kokeilleet asumista kaupungissa vuosia, mutta se ei ole meidän juttumme.
Mitä asuinpaikkoja voisitte suositella rauhaa rakastavalle n. 30km säteellä Helsingistä?
Kommentit (56)
Kiitos vastauksista. En todellakaan ole ajatellut leimata kaikkia introvertteja kaltaisikseni. Otaksuin lähinnä, että heissä olisi enemmän omalla tavalla ajattelevia. Tiedostan kyllä olevani siellä ääripäässä kaikkine herkkyyksieni kanssa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ääniyliherkkyysasia on kyllä aivan uuni näkökulma tilanteeseeni. Mutta jos tuohon mennään, niin olen mielestäni myös näköyliherkkä. Kaupungeissa on paljon sellaista visuaalista rumuutta, joka masentaa ja ahdistaa. Reahgoin voimakkaasti etenkin ikäviin visuaalisiin ärsykkeisiin. Olen rauhaa rakastava ja konservatiivinen.
En silti allekirjoita tuota erityisherkkyyttä. Tiedostan olevani herkkä ihminen, mutta se on ominaisuuteni eikä mikään luokitus.
ap
Saat toki pitää tilannetta mistä vain johtuvana, mieluiten ilmeisesti ulkoisesta tekijästä johtuvana koska ”ei minussa mitään vikaa ole vaan maailmassa” ja ”en määrittele itseäni vaan sen sijaan maailman ympärillläni” mutta vertaistukea ja ratkaisuita löytyy yleensä helpoiten kun etsii sillä termistöllä mitä muu maailma samasta asiasta käyttää.
Voi kai sen noinkin määritellä. Ota kuitenkin huomioon, etteivät kaikki nauti metelistä ja toisista ihmisistä yhtä paljon kuin toiset. Sen vuoksi etsin ratkaisua ongelmaani. En usko, että pystyn muuttamaan herkkyyttäni esim. äänille ja toisten ihmisten jatkuvalle puheelle. Ei sitä jaksa päivässä viittä tuntia pidempään.
ap
Itsehän tuossa juuri huomioin sen että ihmiset ovat hyvin erilaisia ja vertaistukea löytää samanlaisista ihmisistä ja noin niinkuin vallitsevassa maailmassa noille erilaisuuksille on myös keksitty nimiä ja määritelmiä.
Tuntuu että ajattelet että johonkin määritelmään kuten ääniyliherkkyys solahtava ihminen on jotenkin viallinen ja niin kauan kun et myönnä että määritelmä sopii sinuun olet itse vain erilainen, uniikki.
Pointtini on että kun ongelma on sama niin määrittelyn tai myöskään määrittelemättömyyden ei kannata antaa sitoa itseä. Sillä kannattaa googlata mikä vaiva on ja jatkaa ratkaisujen löydyttyä vaivattomampaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä väitän olevani introvertti. Kuormitun todella paljon hälystä, ja menen herkästi stressitilaan oleskellessani liian kauan hälyisessä ympäristössä. Hyväksyn monenlaiset ihmiset, mutta en kuitenkaan jaksa heitä, mikäli he tuottavat häiriötä ympäristölle. Myös sosiaalitapaukset saavat puolestani asua jossain muualla kuin naapurissani. Okei, oli ilkeästi sanottu, mutta ymmärsitte varmaan, mitä hain ja miksen viihdy kaupungeissa, joissa naapureihin voi vaikuttaa vain tiettyyn rajaan saakka...
ap
Väitä mitä haluat. Introverttiyttä tuo ei kuitenkaan ole, vaan yliherkkyyttä. Ahdistaako tuoksut/ hajut myös? Terkuin introvertti joka ei voisi kuvitellakkaan asuvansa muualla kuin kaupungissa
Ei ahdista lainkaan hyvät tuoksut. En kuitenkaan voi sietää sisälle tunteutuvia pakokaasuja, lian hajua, tupakan aromia jne.
En koe olevani tässäkään herkkä. Esim. mitkän hajuvedet, voimakkaatkaan eivät ole koskaan häirinneet.
Introverttejäkin on varmaan monenlaisia. Toiset häiriintyvät enemmän ulkoisista ärsykkeistä kuin toiset. Kaupungeissa ei olisi mitään vikaa, kunhan niissä saisi olla rauhassa ääniltä ja ei-toivotuilta tapauksilta.
ap
Tottakai introverttejä on monenlaisia. Sellaisten parametrien suhteen joilla ei ole (juuri) mitään tekemistä introverttiyden tai extroverttiyden kanssa. Extroverttiäkin voi harmittaa hajut ja äänet joiden kanssa hän ei voi kommunikoida tai vaikuttaa. Veikkaisinpa jopa että introverttiä haittaa vähemmän asiat joihin hän ei voi vaikuttaa eikä kukaa oleta tai vaadi että hänen tulisi voida vaikuttaa. Tästä syystä kaupungit voivat usein olla introvertin turvasatamia.
Vierailija kirjoitti:
Mä en kestä liikenteestä ja kaupungin äänistä muodostuvaa kohinaa. Seinien pitää olla todella tiiviit, jos asunto kaupunkialueella.
ap
Itselleni hiljaisuus on tärkeää. Olen introvertti ja erityisherkkä. Valitsen asunnon kauempaa väylistä, esim. ei läheltä itä- tai länsiväylää, kehiä, tuusulantietä. Valitsen asunnon sisäpihalta niin ei tarvitse kuunnella aurausta talvella eikä katumelua. Katselen ympäristön tarkasti, ja kyttään ikkunan alla naapureita muutamana iltana esim. ramppaavatko parvekkeella tupakalla. Ihan maantasalle en muuta enkä jos on parkkipaikka ja asfalttia näköalana. Nyt minulla näkyy metsää ja tähtitaivas vaikka myös kerrostaloja mutta ne eivät ole ihan vastapäätä. Olen tyytyväinen.
Nyt asun asumisoikeusasunnossa. Täällä on rauhallista, lähinnä vanhempia ihmisiä ja muutama lapsiperhe. Onnekseni tämä on sellainen talo että ei kuulu naapureista ääniä, vain kerran viikossa ehkä muutaman sekunnin koira haukahtaa. Asun Vuosaaressa, luonnonsuojelualueiden läheisyydessä. Toki metrossa sitten näkee häiriköitä.
Seuraavaksi voisin muuttaa Laajasaloon, siellä etenkin Jollas on todella hiljainen alue, ei kuulu liikenteen kohinaa. Voisinpa jopa suositella teille Jollasta, siellä ei ole edes lähiöpubeja ihan heti lähistöllä. Enemmän omakotitaloja kuin kerrostaloja. En tiedä millainen alue Kruunuvuorenranta tulee olemaan, itse halusisin muuttaa sinne ihan meren läheisyyteen.
En ole erakko, tykkään että näkyy myös muita ihmisiä. Asuin muutaman vuoden pikkukaupungissa jossa ei muita ihmisiä juuri näkynyt. Se oli todella kolkkoa.
Olen asunut parikymmentä vuotta Taka-Töölössä useammassa eri osoitteessa. Viimeisimmässä osoitteessa olen asunut viitisen vuotta. Aivan huikea taloyhtiö, joka koostuu pääsääntöisesti eläkeläisistä tai valkokaulustyöläisistä. Taloyhtiössämme on pelkästään pieniä asuntoja joten lapsiperheitä ei talossa ole.
Mottipäiset neliöhinnat pitävät huolen siitä että asukkaiden on pakko painaa pitkää päivää, eikä kukaan ehdi/jaksa/viitsi/halua luukuttaa illalla JVG:tä vaan vapaa-aika käytetään rentoutumiseen.
Putkiremonti on juuri valmistunut joten kukaan ei tee remppaa, kukaan ei pidä bileitä eikä kukaan hölmöile muutenkaan.
Asun ylimmässä kerroksessa joten yläkerrastakaan ei kantaudu ääniä.
-mäkin oon asunu takatöölössä, ja siis se liikennehän kuuluu KOKO ajan. :D yks rauhattomimmista paikoista. :D mut myös kiva.
sit oon asunu tapiolassa ja sitä voin suositella rauhallista ja ihanaa paikkaa etsivälle.. :) bussilla kampista 5 minuuttia sillon, nythän jo metroki kulkee. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun makuuhuoneeseeni kuuluu vilkkaan tien äänet ärsyttävästi. Vuosia se vaikeutti nukahtamista ja aamulla heräsin äänten alkaessa.
Olen vuoden, pari käynyt osteopaatilla -joka totesi aluksi hermostoni olleen virittynyt mutta rauhoittuneen paljon käyntien myötä - ja kuunnellut youtubesta hertseihin perustuvia meditaatioääniä, jotka vaikuttavat elimistöön ja aivoaaltoihin rauhoittavasti.
Visuaalinen ahdistus on myös tuttua, kaupunkiympäristöön pitää aina totutella enkä haluaisi kaupunkilomalle.
Minusta introverttinä on oikein mukava asua täällä Helsingissä. En tunne täältä ketään, eikä täällä ole sellaista kulttuuria että jokaiselle pitäisi jutella. Saan kulkea ihan rauhassa edes tervehtimättä ketään päivät pitkät, omissa ajatuksissani, eikä kukaan häiritse.
Asun rivitalossa, jotta minulla on oma sisäänkäynti - yhteiset raput ja niissä tulevat kohtaamiset ahdistavat. Mutta pieni asumisoikeus-rivitaloasunto, niin saan olla totaalisen rauhassa. Näissä ei tarvi edes osallistua yhtiökokouksiin eikä talkoisiin. Mulla ei ole hajuakaan siitä, keitä muita tässä taloyhtiössä asuu, ja se on just hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en kestä liikenteestä ja kaupungin äänistä muodostuvaa kohinaa. Seinien pitää olla todella tiiviit, jos asunto kaupunkialueella.
ap
Miten tuo liittyy introverttiyteen?
Asumme tälläsessä invatalossa, jossa alakerrassa on yhteistila henkilökohtaisille avustajille, eli hieman kuin palvelutalo, mutta seassa meitä ei invaihmisiä.
Iso osa naapureista vaikeasta vammaisia pyörätuolissa, ei ole mökää tai muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joku Seutula, joka on ihan maaseutua, vois olla sopiva. Etsit taloa, jossa on mahdollisimman iso tontti.
Tuttava on töissä Serenan lähellä Espoossa, ja sanoi myös siellä olevan isoja tontteja ja taloja.
Vierailija kirjoitti:
No joku Seutula, joka on ihan maaseutua, vois olla sopiva. Etsit taloa, jossa on mahdollisimman iso tontti.
Tuttava on töissä Serenan lähellä Espoossa, ja sanoi myös siellä olevan isoja tontteja ja taloja.
Siellä on jossain ampumarata. Ja lentokenttä aika lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen ap:n tuskan. Olen itsekin todella herkkä äänille. Tilanteeni paheni muutama vuosi sitten, kun yläkertaan muutti tyyppi, joka biletti kavereidensa kanssa käytännössä kuukauden putkeen. Soitti välillä jopa sähkökitaraa kämpässään, ja karaokelaitteet olivat kovassa käytössä. Bilettäjät mölisivät ja tupakoivat parvekkeella aamuyöhön, välillä huutelivat satunnaisille ohikulkijoille. Pari ensimmäistä iltaa lähinnä vain huvitti, mutta hymy hyytyi, kun juhlat vain jatkuivat päivästä toiseen. Bilettäjä ilmeisesti lomaili, mutta minun piti käydä töissä. Tein asiasta valituksen, johon isännöitsijä ei reagoinut ilmeisesti mitenkään, tai en ainakaan saanut asiasta tuon jälkeen mitään tietoa. Tuolloin jotenkin herkistyin metelille todella paljon, ja aina kun jokin kappale alkoi naapurista soimaan, vaikkapa keskellä päivääkin, ajattelin, että taas mennään. Ajoittain pelkäsin jopa tulevani hulluksi, koska en voinut tehdä asialle oikein mitään. Tunsin olevani jotenkin nurkkaan ajettu, ja täysin öykkärinaapurini armoilla. Töiden jälkeen oli kamala palata kotiin, kun joskus jo heti alaovella kuuli ylimmän kerroksen metelin. Kävin sinä kesänä paljon kävelyllä. :)
Nykyään biletys on onneksi loppunut, mutta ääniyliherkkyys on jäänyt. Käytän yöllä aina korvatulppia. Joskus myös päivällä, jos naapurista kuuluu musiikkia, television/radion ääntä tms. Käytän myös vastamelukuulokkeita. Asuntoni on muuten viihtyisä, parvekkeelta aukeaa kiva peltomaisema, vaikka olenkin lähellä kaikkia palveluita ja juna-asemaa.
Talo on rakennettu 2005, eikä äänieristys ole kummoinen. Ainakin yläkerrasta askeleet, ovien ja kaapistojen avaamiset kuuluvat selvästi. Haaveilen isotonttisesta omakotitalosta metsän keskellä. PK-seudulla tämä ei vain ole itselleni mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ajatellut olevani introvertti kun viihdyn hyvin itsekseni ja ihmisten kanssa olo enemmänkin kuormittaa kuin antaa energiaa. Häly ja ihmisjoukot eivät ahdista jos ei tarvitse itse ottaa osaa. Ihan tyytyväisenä olen töölössä asustellut, ei tarvitse kaveerata naapureiden kanssa tai jutella kaupan kanssan kanssa, saa kulkea anonyymina. Maalla ahdistaisi kun joka kulmalla tulisi tuttuja vastaan ja pitäisi aina vääntää jutun tynkää.
Jos sinua häiritsee häly ja spurgut, niin kyllähän noita omakotitaloalueita löytyy pk-seudun liepeiltä ihan reilustikin. Tosin siellä sitten joutuu juttelemaan naapureiden kanssa.
Olen myös ääniyliherkkä. Se on ihan tuurista kiinni että minkälaisia naapureita saa. Olen todennut että mökää voi olla tosi rauhallisissa nukkumalähiöissäkin ja rauhan voi löytää vaikkapa kurvista. Asuin aikoinaan kurvissa sisäpihan asunnossa ja siellä nukuin kyllä ihanassa hiljaisuudessa. Toki yksikin mölynaapuri olisi sen pilannut. Miehen vahemmat asuvat keskellä ei mitään mutta yllättäen läheisen maantien humina kuuluu tosi kovana. Meillä punavuoressa taas melko hiljaista paksujen tiiliseinien sisällä.
Introverttiys liittyy lähinnä sosiaalisen kanssakäymisen tarpeeseen/siitä kuormittumiseen. Mä olen umpi-introvertti ja viihdyn hyvin suuren kaupungin keskustassa, paremmin kuin maalaispaikkakunnalla kotona, missä ahdisti, kun vastaan tulevien tuttujen kanssa piti moikkailla ja puhua jotain.