Lue keskustelun säännöt.
Introvertit HOI! Kuinka olette ratkaisseet asumisen pääkaupunkiseudulla?
24.03.2019 |
Tarkoitan siis, oletteko löytäneet sellaista asuinpaikkaa, jossa saa olla kaikessa rauhassa hiiren hiljaisuudessa? Kaupungin alueella ei varmaan kovinkaan monta paikkaa, mutta entä lähialueet ja naapurikunnat?
Meillä miehen kanssa ongelmana, että olemme molemmat todella introverttejä. Yksikin epämiellyttävä tapahtuma, kuten juhliva naapuri, sekoileva tyyppi, alkoholisti ym. voi pilata päivän. Olemme kyllä kokeilleet asumista kaupungissa vuosia, mutta se ei ole meidän juttumme.
Mitä asuinpaikkoja voisitte suositella rauhaa rakastavalle n. 30km säteellä Helsingistä?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä väitän olevani introvertti. Kuormitun todella paljon hälystä, ja menen herkästi stressitilaan oleskellessani liian kauan hälyisessä ympäristössä. Hyväksyn monenlaiset ihmiset, mutta en kuitenkaan jaksa heitä, mikäli he tuottavat häiriötä ympäristölle. Myös sosiaalitapaukset saavat puolestani asua jossain muualla kuin naapurissani. Okei, oli ilkeästi sanottu, mutta ymmärsitte varmaan, mitä hain ja miksen viihdy kaupungeissa, joissa naapureihin voi vaikuttaa vain tiettyyn rajaan saakka...
ap
Ap, sinä voit ihan hyvin olla sekä introvertti että ääniyliherkkä, joista jälkimmäinen aiheuttaa tämän huonon hälynsieto-ongelmasi. Introverttiys ei sinänsä siihen liity.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voithan sinä olla introvertti suomenruotsalainen punapää, mutta ongelmasi ovat hermostoperäisiä tai erityisherkkyyttä.
Niin no, kai sitä voi kutsua erityisherkkyydeksi, jos kuormittuu ihmisistä ja heidän tuottamistaan äänistä ja häiriötekijöistä.
Koska tavanomaiset ihmiskontaktit syövät niin paljon energiaa, en halua vapaa-ajalla kuullakaan ongelmista tai katsella niitä ympärilläni.
Voin paremmin, kun voin itse säädellä etäisyyttä ihmisiin. Silti mihinkään Lappiin muutto ei ole mahdollista nykyisen työtilanteen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä väitän olevani introvertti. Kuormitun todella paljon hälystä, ja menen herkästi stressitilaan oleskellessani liian kauan hälyisessä ympäristössä. Hyväksyn monenlaiset ihmiset, mutta en kuitenkaan jaksa heitä, mikäli he tuottavat häiriötä ympäristölle. Myös sosiaalitapaukset saavat puolestani asua jossain muualla kuin naapurissani. Okei, oli ilkeästi sanottu, mutta ymmärsitte varmaan, mitä hain ja miksen viihdy kaupungeissa, joissa naapureihin voi vaikuttaa vain tiettyyn rajaan saakka...
ap
Väitä mitä haluat. Introverttiyttä tuo ei kuitenkaan ole, vaan yliherkkyyttä. Ahdistaako tuoksut/ hajut myös? Terkuin introvertti joka ei voisi kuvitellakkaan asuvansa muualla kuin kaupungissa
Hmmm, enpä ole koskaan edes miettinyt, että olen ääniyliherkkä. Olen asunut kaupungissä yli 20 vuotta, ja olen aina hakeutunut pois sellaisista paikoista, joissa kuuluu meteliä. Esim. kerrostaloja en ole koskaan voinut sietää. Jotkut huutavat juopot ja muusiikkia huudattavat teinit pahimpia. Koen kyllä, etten saa olla omassa rauhassani, jos naapureiden äänet vähänkään kuuluvat. Tulee sellainen olo, että henkilökohtaiselle alueelleni tunkeudutaan. Olen lapsuudesta asti viihtynyt omissa oloissani. Käynyt silti ihan normaalit koulut ja saanut ystäviäkin normaaliin tapaan. Ystäviä kyllä vähän, mutta varmaan välttelen tietoisesti ihmisiä, jotka kuormittavat liikaa.
ap
Introvertit nimenomaan yleensä nauttivat, kun suurkaupungissa saa olla anonyymi. Te olette muuten vaan ääniherkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen erityisherkkä introvertti ja ihmettelen tätä alapeukutusten määrää. Maailma on tarkoitettu ekstroverteille ja sen kyllä huomaa. Jos joku kaipaa rauhaa, vaikka asuukin kaupungissa, ihmiset pitävät ihan höyrypäänä tai mahdottoman tavoittelijana.
Naapureitaan ei voi valita, mutta sinuna kiinnittäisin huomiota siihen, että talossa, jossa asut, on kunnon äänieristykset. Mitä vähemmän seinänaapureita, sitä parempi. Esim. ylin kerros ja nurkkahuoneisto on parempi kuin keskellä taloa keskikerroksissa. Itse kaipaan rauhaa ja kyllästyin kerrostalon meteleihin. Niin kauan kuin saa nukkua, pärjää vielä, mutta kun yöuniin kajotaan naapureiden toimesta, ainakin minä menetän järkeni. Nykyään asun omakotitalossa ja olen onnellinen siitä.
Samaa mieltä siitä että kyseessä on hermoston oireilu eli ääniyliherkyys, mahdollisesti assiuskin tms. Perusteluna se että voit olla introvertti ja sen lisäksi olla jotain tuota muuta mutta introverttiys ei kata tuota muuta oirehdintaa oletusarvoisesti. Ei se ap ole mikään häpeä että etsit ratkaisua vaivoihin joita sinulla oikeasti on etkä itse mietittyihin ei niin pahalta kuulostaviin ominaisuuksiin.
Suosittelen myös erilaisia keinoja suoliston huollosta meditaatioon joilla rauhoitetaan ylikierroksille mennyttä eli stressaantunutta hermostoa. Se hälytystila pitäisi saada pois ja siihen tarvitaan muutakin kuin pakonomaista melun välttelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä väitän olevani introvertti. Kuormitun todella paljon hälystä, ja menen herkästi stressitilaan oleskellessani liian kauan hälyisessä ympäristössä. Hyväksyn monenlaiset ihmiset, mutta en kuitenkaan jaksa heitä, mikäli he tuottavat häiriötä ympäristölle. Myös sosiaalitapaukset saavat puolestani asua jossain muualla kuin naapurissani. Okei, oli ilkeästi sanottu, mutta ymmärsitte varmaan, mitä hain ja miksen viihdy kaupungeissa, joissa naapureihin voi vaikuttaa vain tiettyyn rajaan saakka...
ap
Väitä mitä haluat. Introverttiyttä tuo ei kuitenkaan ole, vaan yliherkkyyttä. Ahdistaako tuoksut/ hajut myös? Terkuin introvertti joka ei voisi kuvitellakkaan asuvansa muualla kuin kaupungissa
Ei ahdista lainkaan hyvät tuoksut. En kuitenkaan voi sietää sisälle tunteutuvia pakokaasuja, lian hajua, tupakan aromia jne.
En koe olevani tässäkään herkkä. Esim. mitkän hajuvedet, voimakkaatkaan eivät ole koskaan häirinneet.
Introverttejäkin on varmaan monenlaisia. Toiset häiriintyvät enemmän ulkoisista ärsykkeistä kuin toiset. Kaupungeissa ei olisi mitään vikaa, kunhan niissä saisi olla rauhassa ääniltä ja ei-toivotuilta tapauksilta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole introverttiyttä
Haluaisin, että perustelet.
ap
Voit olla sekä introvertti että ääniyliherkkä, mutta kuvailemasi tavallisesta kaupunkimelusta ahdistuminen on sitä ääniyliherkkyyttä eikä sinänsä liity mitenkään introverttiyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen erityisherkkä introvertti ja ihmettelen tätä alapeukutusten määrää. Maailma on tarkoitettu ekstroverteille ja sen kyllä huomaa. Jos joku kaipaa rauhaa, vaikka asuukin kaupungissa, ihmiset pitävät ihan höyrypäänä tai mahdottoman tavoittelijana.
Naapureitaan ei voi valita, mutta sinuna kiinnittäisin huomiota siihen, että talossa, jossa asut, on kunnon äänieristykset. Mitä vähemmän seinänaapureita, sitä parempi. Esim. ylin kerros ja nurkkahuoneisto on parempi kuin keskellä taloa keskikerroksissa. Itse kaipaan rauhaa ja kyllästyin kerrostalon meteleihin. Niin kauan kuin saa nukkua, pärjää vielä, mutta kun yöuniin kajotaan naapureiden toimesta, ainakin minä menetän järkeni. Nykyään asun omakotitalossa ja olen onnellinen siitä.
Amen to this. En ole koskaan pitänyt itseäni hermostollisesti poikkeava. Uskallan väittää tunnistavani henkilön, jolla on autistinen häiriö, enkä ole sellainen.
Herkkä sen sijaan voin olla. Se on koodattu aivojeni rakenteeseen, enkä pidä sitä minkäänlaisena häiriönä. Häriö on mielestäni se, että yhteiskunnallisen tilanteen (mm. työllistyminen) vuoksi ihmisten on pakkauduttava suuriin keskuksiin. Mielestäni se ei ole etuoikeus.
ap
Tuo ääniyliherkkyysasia on kyllä aivan uuni näkökulma tilanteeseeni. Mutta jos tuohon mennään, niin olen mielestäni myös näköyliherkkä. Kaupungeissa on paljon sellaista visuaalista rumuutta, joka masentaa ja ahdistaa. Reahgoin voimakkaasti etenkin ikäviin visuaalisiin ärsykkeisiin. Olen rauhaa rakastava ja konservatiivinen.
En silti allekirjoita tuota erityisherkkyyttä. Tiedostan olevani herkkä ihminen, mutta se on ominaisuuteni eikä mikään luokitus.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo ääniyliherkkyysasia on kyllä aivan uuni näkökulma tilanteeseeni. Mutta jos tuohon mennään, niin olen mielestäni myös näköyliherkkä. Kaupungeissa on paljon sellaista visuaalista rumuutta, joka masentaa ja ahdistaa. Reahgoin voimakkaasti etenkin ikäviin visuaalisiin ärsykkeisiin. Olen rauhaa rakastava ja konservatiivinen.
En silti allekirjoita tuota erityisherkkyyttä. Tiedostan olevani herkkä ihminen, mutta se on ominaisuuteni eikä mikään luokitus.
ap
Saat toki pitää tilannetta mistä vain johtuvana, mieluiten ilmeisesti ulkoisesta tekijästä johtuvana koska ”ei minussa mitään vikaa ole vaan maailmassa” ja ”en määrittele itseäni vaan sen sijaan maailman ympärillläni” mutta vertaistukea ja ratkaisuita löytyy yleensä helpoiten kun etsii sillä termistöllä mitä muu maailma samasta asiasta käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ääniyliherkkyysasia on kyllä aivan uuni näkökulma tilanteeseeni. Mutta jos tuohon mennään, niin olen mielestäni myös näköyliherkkä. Kaupungeissa on paljon sellaista visuaalista rumuutta, joka masentaa ja ahdistaa. Reahgoin voimakkaasti etenkin ikäviin visuaalisiin ärsykkeisiin. Olen rauhaa rakastava ja konservatiivinen.
En silti allekirjoita tuota erityisherkkyyttä. Tiedostan olevani herkkä ihminen, mutta se on ominaisuuteni eikä mikään luokitus.
ap
Saat toki pitää tilannetta mistä vain johtuvana, mieluiten ilmeisesti ulkoisesta tekijästä johtuvana koska ”ei minussa mitään vikaa ole vaan maailmassa” ja ”en määrittele itseäni vaan sen sijaan maailman ympärillläni” mutta vertaistukea ja ratkaisuita löytyy yleensä helpoiten kun etsii sillä termistöllä mitä muu maailma samasta asiasta käyttää.
Voi kai sen noinkin määritellä. Ota kuitenkin huomioon, etteivät kaikki nauti metelistä ja toisista ihmisistä yhtä paljon kuin toiset. Sen vuoksi etsin ratkaisua ongelmaani. En usko, että pystyn muuttamaan herkkyyttäni esim. äänille ja toisten ihmisten jatkuvalle puheelle. Ei sitä jaksa päivässä viittä tuntia pidempään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa jonnekin metsän keskelle omakotitaloon.
Siellä vasta hälyä on. Luonnosta lähtee enemmän ääntä kuin kaupunkilähiöstä :D
Jaahas, trolli yrittää saada introvertit näyttämään ääliöiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ääniyliherkkyysasia on kyllä aivan uuni näkökulma tilanteeseeni. Mutta jos tuohon mennään, niin olen mielestäni myös näköyliherkkä. Kaupungeissa on paljon sellaista visuaalista rumuutta, joka masentaa ja ahdistaa. Reahgoin voimakkaasti etenkin ikäviin visuaalisiin ärsykkeisiin. Olen rauhaa rakastava ja konservatiivinen.
En silti allekirjoita tuota erityisherkkyyttä. Tiedostan olevani herkkä ihminen, mutta se on ominaisuuteni eikä mikään luokitus.
ap
Saat toki pitää tilannetta mistä vain johtuvana, mieluiten ilmeisesti ulkoisesta tekijästä johtuvana koska ”ei minussa mitään vikaa ole vaan maailmassa” ja ”en määrittele itseäni vaan sen sijaan maailman ympärillläni” mutta vertaistukea ja ratkaisuita löytyy yleensä helpoiten kun etsii sillä termistöllä mitä muu maailma samasta asiasta käyttää.
Kuinka sitten tuon herkkyyden vaikkapa äänille voisi ratkaista, kun se on ollut lapsesta lähtien? Se on neurologiaa. Luontaista temperamenttista herkkyyttä asioille.
Sen sijaan ihmisiin suhtautuminen on osittain tietoinen asia. Voisin pystyä suhtautumaan heihin avomielisemmin, mutta tämä on minun lyhyt elämäni enkä koe tarpeelliseksi olla ihmisten kanssa, joista häiriinnyn.
ap
Minä olen kokenut 2000-luvulla rakennetut kerrostalot todella hiljaisiksi. Asun nykyisin Jätkäsaaressa ja sitä ennen Herttoniemenrannassa. Molemmissa taloissa todella hyvä äänieristys. Nykyisin toki auttaa sekin, että asumme kahdessa ylimmässä kerroksessa. Vieressä on rakennustyömaa ja sieltä kyllä jonkin verran ääntä tulee, mutta ei itseäni häiritsevästi. Sisäpihan puoleisissa huoneissa on todella hiljaista, ääntä kuuluu lähinnä kadun puolelta.
Herttoniemenrannassa oli ihan käsittämättömän hiljaista. Hiljaisessa kesäyössä saattoi kyllä kuulla vaimeaa taustakohinaa, joka oli Itäväylä. Mutta monet kerrat katsoin ikkunasta ulos tavallisena viikonloppuna ja ihmettelin, missä kaikki ihmiset ovat. Hiljaista oli ja naapureista ei kuulunut pihaustakaan. Meidän seinänaapurinkin ero tuli meille ihan yllätyksenä, huutoriidoista ei mitään havaintoa.
Mutta sanoisin että uudet rakennukset ovat hiljaisia. Jos ei ole mahdollista saada yläkerran asuntoa, niin sitten katsoo että talossa on kelluva lattiarakenne, ts. välipohjan betonilaatta makaa hiekkapatjan päällä. Ei kuulu yläkerrasta töminät eikä mitkään, tuo hiekka vaimentaa tärinöitä hyvin.
Suosittelisin myös korvakäytävän muotoon valettuja korvatulppia. Tai vastamelukuulokkeita. Jos on noin pahasti ääniyliherkkä, niin kannattaa olla jotain välineitä niihin tilanteisiin, kun tulee satunnaista möykkää jostain.
Introverttinä nautin menosta ja tekemisisistä ja kontakteista. Tosin tarvinnut sitten sen hetken ladata akkuja. Menosta ja vauhdista siis tykkään.
Minä olen meluherkkä kuten ap, enkä kestänyt keskustassa asumista. Asun nykyään rauhallisessa lähiössä paritaloissa, minulla on iso puutarha ja takapihalta alkaa metsä. Hyvät liikenneyhteydet silti.
Haluaisin, että perustelet.
ap