Onko teillä koskaan päiviä jolloin

katsotte ja koette että "kaikki muut" ovat vaan jotenkin niin täydellisiä, hyviä yleisesti kaikessa, parempia, arvostettuja, pidettyjä, osaavia, kauniita, komeita... ja itsellä on vain sellainen olo että saa vaivoin pidettyä kyyneleet pois silmistään? Mutta sitten se olotila vaihtelee ainakin mulla, eli se ei onneksi ole jatkuva tunnetila tai ainainen tapa hahmottaa ympäristöä. En nyt minään valioyksilönä pidä itseäni milloinkaan muulloinkaan tai lopultakaan missään asiassa, mutta yleensä mulla on sentään ihan ok olo suhteessa muihin. Mutta joskus näitä päiviä... :(