Uskovaiset huom

Mikä idea on noudattaa jonkun uskonnon moraalisääntöjä, jos niitä ei pidä muita parempina?

Enemmänkin eettisesti. Minun etiikassa on absoluuttinen hyvä ja paha. Ateistin etiikassa tähän peruskysymykseen ei ole vastausta.

Kristinuskossa ei ole ensisijaisesti kyse moraalista. Monte ateistit on minua paljon ylevämpiä moraalisissa ja eettisissä kysymyksissä. 

Minulle tärkeintä on, että Jeesus antaa syntini, myös laiminlyöntini, anteeksi. SIKSI olen uskovainen: en oman hyvyyteni, vaan oman pahuuteni tähden!

Mitä tarkoitat ylempänä ololla?

Laitoin että olen, mutta olen sitä mieltä että omat moraaliperiaatteeni ovat parempia kuin ei-uskovaisilla (mukaan lukien liberaalit ja maallistuneet kristityt), mutta moraalin noudattamisen suhteen ei ole varaa retostella. Kuten joku tuolla sanoikin, kristinusko on sitä, että tiedostaa olevansa pahasti vajavainen (eikä laske moraalirimaa "kelvatakseen") ja turvatutuu armoon ja Jeesuksen kuolemaan kelvatakseen kaikesta huolimatta Jumalalle.

Usknto ei ole moraalia, vaikka toki moraalikin kuuluu siihen.

Vierailija kirjoitti:

Mikä idea on noudattaa jonkun uskonnon moraalisääntöjä, jos niitä ei pidä muita parempina?

Idea voi olla ihan vain se, että tahtoo tehdä Jumalan tahdon, sen minkä Raamatusta on ymmärtänyt. Ja se että pitää jotain sääntöä parempana kuin muita, ei tarkoita tietenkään sitä, että kokisi olevansa muiden yläpuolella.

Ap on seonnut lillukanvarsiin ja legalistiseen uskonnollisuuteen.

Usko on eri asia kuin uskonnollisuus.

Jälkimmäinen uskoo sääntöjen noudattamiseen ja rituaaleihin, edellinen Jumalan Hengen ohjaukseen yksilöllisesti ja tilannekohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Enemmänkin eettisesti. Minun etiikassa on absoluuttinen hyvä ja paha. Ateistin etiikassa tähän peruskysymykseen ei ole vastausta.

Mihin ja kenen määritelmään sinyn absoluuttinen hyväsi ja pahasi perustuu?

Kaipaan 1920-luvun moraalia takaisin.

En ajattele olevani parempi. Ylimielisyys ja ylpeys eivät ole kristillisiä hyveitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmänkin eettisesti. Minun etiikassa on absoluuttinen hyvä ja paha. Ateistin etiikassa tähän peruskysymykseen ei ole vastausta.

Mihin ja kenen määritelmään sinyn absoluuttinen hyväsi ja pahasi perustuu?

Jumalan ilmoitukseen.

Jatkoargumenttisi on ettei se ole absoluuttinen vaan ihmisten keksintöä.

Kommenttini tähän on että se on sinun uskomuksesi, minä uskovaisena uskon Jumalan ilmoituksen olevan totta.

Tästä eteenpäin asiasta jankkaaminen on hedelmätöntä.

Entäs ateistit, ajatteletteko olevanne uskovaisten yläpuolella?