Kertokaas nyt, minkälaisia miehenne ovat tällaisten suhteen?

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 11:45"]

Meillä on yksi suloinen, kiltti ja tunteellinen lapsi, jonka jouduin jättämään kahtena päivänä isänsä kanssa kotiin kahdestaan.

Minua ei haitannut se, että lapsi oli vielä iltapäivällä harjaamattomat hiukset likaisella naamalla roikkuen, yöpuvussa, verhoja ei oltu aukaistu, sängyt olivat petaamatta, ulkona ei oltu käyty, koti oli kuin pommi olisi räjähtänyt, mitään ruokaa ei oltu tehty, vaan syöty mitä sattuu (karkkia, sipsejä, hampurilaisia). Edellisenä päivänä olivat käyneet kaupassa, ja ruokavalio oli tuo + leluja hankittu... Koiraa ei oltu ruokittu. Lista on pitkä.

Mutta se, mikä minua haittasi, oli se, että lapsi oli kahdessa päivässä oppinut "isän tavoille", oli kiukkuinen, levoton, huusi, ei totellut mitään, hankasi vastaan joka asiassa, aivan mahdoton. Lapsi oli myös itkuinen. Isän kanssa hommat hoituvat lahjomalla, kauppareissusta selviää leluilla, isälle voi huutaa ja karjua ja isää voi läpsiä ja hakata.

Hetken aikaa lapsi koetti näitä keinoja myös minuun (paitsi läpsimistä), mutta vain hetken. Rauha palasi nopeasti maahan. Lapset tarvitsevat jämäkän ja huolehtivan aikuisen ja tietyt rutiinit, jotta homma pysyy hallinnassa. Miettikää kuinka jämäkästi päiväkodeissa toimitaan! Huono vanhempi pilaa lapsen ja nopeasti, jo kahdessa päivässä!

Tämän isän takia meillä on vain yksi lapsi.

[/quote]

Tämä minuakin surettaa. Ei minulle olisi "ongelma" että lapset ovat päivän sisällä, asiat eivät mene niin justiinsa. Jos olisivat tyytyväisiä ja hyvinvoivia. Mutta isän tyyli tarttuu lapsiin, heistä tulee hirveitä riehujia, itkijöitä, levottomia, huonosti syöviä, toisiaan hakkaavia, miehen päälle sylkeviä. Sitten mies haukkuu lapsia. Eikä tajua, että hän itse on syypää tilanteeseen, hän itse saa tavallissa lapsissa aikaan tuon.

ap

Ap osasi kaivaa kärjistetystä esimerkistäni sen pienen piilotetun pointin, jota en paremmin osannut muotoilla, loistavaa!

Tuohon olin siis lyhentänyt vain kaksi ääripäätä, joka ei siis tarkoita, ettenkö olisi mitään tehnyt tai lapsista huolehtinut yhdessä ollessa. Ongelma olikin siinä, että työtön äiti kotona valitti aivan kaikesta, mitä piti tehdä ja mikään mitä minä tein, ei ollut riittävästi. Varmaan siellä kotona olisi pitänyt lasten kanssa vaan saada olla ja minä olisin sitten illalla töiden jälkeen hoitanut sekä kodin että lapset, jotta äiti olisi saanut omaa aikaa. Juuei oikein toiminut!

T:15

Minuakin pysähdytti tuo miehen kirjoitus ja laitanpa tähän kokemuksen opettajan näkökulmasta.

Oppilaani vanhemmat erosivat lapsen ollessa toisella luokalla. Äiti huolehti 3,5 vuotta lapsesta lähivanhempana (isällä kaksi viikonloppua kuussa mutta käytännössä lapsi vietti aikaa paljon myös isällään, kun kotien eroa vain pari kilometriä). Äiti kävi vanhempainvartit ja vanhempainillat, allekirjoitti lupalaput, todistukset ja tiedotteet. Lapsella oli siistit vaatteet ja hän oli ajoissa koulussa ja pärjäsi keskimääräistä paremmin. Mitään muutosta ei tulllut edes avioeron aikaan vaan samalla tavalla lapsen arki rullasi ja koulu sujui avioerosta huolimatta.

Nyt on lapsi halunnut muuttaa isälleen ja isä ollut yllättävän halukas. Äiti vastusti mutta suostui ja tuli koulullekin kertomaan uudesta tilanteesta. Isää ei ole näkynyt, kyseistä herraa en ole nähnyt kertaakaan lapsen koulu-uran aikana. Mitenkäs lapsi pärjäilee isällä? On vähintään kerran viikossa "sairas". Myöhästyy jokaikinen päivä koulusta. Käyttää samoja vaatteita viikon kerrallaan. On väsynyt, kalpea ja laiha. Saa NELOSIA kokeista. Juttelin tässä eräänä päivänä lapsen kanssa koulun jälkeen ja kyselin, miten isän luona sujuu ja miksi on niin huonoja koearvosanoja. Arvatkaapa, kenen syy. No, äidin! Kun äiti ei ole hakenut likaisia vaatteita pestäkseen ne ja palauttaakseen isän luo. Kun äiti ei ole soittanut ja muistuttanut kokeista. Kun äiti on ollut jollain kurssilla eikä ole tuonut koulun jälkeen ruokaa. Isä oli tiuskannut lapselle, että huolehdi itse asioistasi, pesukone on kylpyhuoneessa ja rahaa on pöydällä ostaa ruokaa. 

Niin, miksi lapsi haluaa asua isän luona, kun tämä ei huolehdi? Ei ole mitään rajoja. Saa valvoa, pelata tietokoneella, olla ulkona ihan niin pitkään kuin haluaa. Kyllähän sellainen elämä 12-vuotiaalle maittaa. 

Luuletteko te isät ihan oikeasti, että se äiti huvikseen, ilkeyttään ja nipouttaan organisoi, huolehtii ja häseltää? Luuletteko, että kaikki ne lupalaput, muistamiset, wilma-viestit jne. ovat ihan turhaa tavaraa ja lapsesta kasvaa kunnon kansalainen, vaikka ette kertaakaan noita asioita huolehtisi? 

Lapsen paras on vanhempi, joka osaa huolehtia ja organisoida. Kaiken ei toki tarvitse olla vimpan päälle ja rennomminkin voi sujua, mutta eivät ne asiat mihinkään katoa. Jonkun on ne huolehdittava tai sitten on katastrofi tiedossa. Suosittelen tuolle eronneelle isälle sitä, että huolehtii kolmen kuukauden ajan lapsista koko ajan aivan kaiken: lääkäriajat, harrastukset, vanhempainvartit, ruoat, pyykit, kokeet ihan kokonaisvaltaisesti. Lapset voivat kerran tai kahdesti kuussa käydä äidillään mutta äiti ei huolehdi mistään muusta kuin sen ajan ruokahuollosta ja antaa lasten kukkua ylhäällä, pelata, syödä roskaruokaa jne. viis välittämättä siitä, että seuraavana päivänä on koe.

Kyllä taitaisi isältä leuka loksahtaa. Nythän sinä jaat vanhemmuutta niin, että teet sen minimin tai jos teillä on viikko-viikko-systeemi, niin melkein puolet. Et huolehdi lapsista kokonaisvaltaisesti niin kuin vaimosi teki. Toki teidän liitossanne saattoi olla paljon muutakin ongelmaa, mutta ymmärrät varmaan pointtini tässä. Siihen lapsenhoitoon kuuluu paljon sellaista, mitä ei voi unohtaa ja mikä on hoidettava tai tilanne alkaa livetä monelta saralta käsistä. Ymmärtkö sentään sen?

Luulen, että miehesi ei pienenä ollut villi vaan rauhallinen. Siksi hän ei ymmärrä, että lasten perään pitää katsoa, koska hänestä ei vanhempien tarvinnut olla huolissaan.

Toisaalta ehkä hänen lapsuudenperheessään äiti oli se, joka huolehti. Isälle riitti, että piti kiinni kaukosäätimestä.

Minun mieheni ei ole koskaan ymmärtänyt, että hänen pitäsi kylässä katsoa lastemme perään, Hänhän on vieraana, hän haluaa jutella aikuisten kanssa. Niinpä se olen ollut minä, joka yksin huolehtii 3 lapsesta ja varmistaa, että jokainen saa ruokaa ja juomaa, muistaa pestä kädet, kiittää jne. Olen hyväksynyt tämän, mutta päättänyt myös sen, että minun sukuni juhlissa mies ei käy. Siellä minä seurustelen omieni kanssa JA samalla katson lasten perään, mutta ei ole mitään paineita siitä, että pitäisi vielä miestä hyysätä, se kun "ei tunne täällä ketään, kurja jutella vieraiden kanssa, älä nyt jätä tähän lasten kanssa".

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 13:31"]Luuletteko te isät ihan oikeasti, että se äiti huvikseen, ilkeyttään ja nipouttaan organisoi, huolehtii ja häseltää?

Lapsen paras on vanhempi, joka osaa huolehtia ja organisoida. Kaiken ei toki tarvitse olla vimpan päälle ja rennomminkin voi sujua, mutta eivät ne asiat mihinkään katoa. Jonkun on ne huolehdittava tai sitten on katastrofi tiedossa. Suosittelen tuolle eronneelle isälle sitä, että huolehtii kolmen kuukauden ajan lapsista koko ajan aivan kaiken: lääkäriajat, harrastukset, vanhempainvartit, ruoat, pyykit, kokeet ihan kokonaisvaltaisesti. Lapset voivat kerran tai kahdesti kuussa käydä äidillään mutta äiti ei huolehdi mistään muusta kuin sen ajan ruokahuollosta ja antaa lasten kukkua ylhäällä, pelata, syödä roskaruokaa jne. viis välittämättä siitä, että seuraavana päivänä on koe.

Kyllä taitaisi isältä leuka loksahtaa. [/quote]

Heh, ei loksahtaisi, mutta ymmärrän mitä tarkoitat ja jonkun toisen isän kanssa näin saattaisikin olla, mutta kyllä se meidän nipottaminen ja valittaminen liittyi ihan muihin asioihin, joilla ei ole ylläolevan kanssa mitään yhteyttä. 

Lääkärikäyntejä, vanhempainiltoja yms. koulu- ja päiväkotiasioita hoidettu ihan ilman äitiä, kunhan vain päivämäärät on tiedossa ja näistä lasten nimissä olevista asioista laput menevät äidille, joten usein minun osuuteni on juuri niin hyvä, kuin äidiltä tiedotus asioista pelaa. Monesti tämän tiedon saa väkisin kaivaa, että voin oman osuuteni hoitaa mallikkaasti. 

Mikäli nyt olisin lasten kanssa "opettajan" mainitsemat kolme kuukautta omillani, niin eipä juuri arki muuttuisi ja lasten asiat hoituisivat samoin, kuin äidinkin kanssa. Moni asia jopa helpommin, sillä äidillä ei päänsisäinen kalenteri ja yleinen organisointi toimi kovin yksinkertaisesti ja monista asioista tulee todellisuutta hankalampia, joten monet lasten asiat hoidan omin päin vain tiedottaen äidille jo tapahtuneista asioista.

Minun luonani on lapsilla todennäköisesti jopa tiukempi kuri, vaikka toki pieniä myönnytyksiäkin teen, mutta perusrytmistä ei lipsuta, ei ns. hypitä seinille vain saadakseen tahtonsa läpi ja ruokakin on kunnon kotiruokaa. Mutta siltikin tuo yllämainittu kuri huomattavasti rennommin toteutettuna, kuin äidillä. Minä sanon asiasta, äiti niuhottaa ja valittaa aivan kaikesta saaden jo lapsiinkin tämän jatkuvan negatiivisuuden tarttumaan. 

T:15, isä joka selviää normaaliarjesta lastenkin kanssa vähintään keskivertoäidin veroisesti.

Tämä niin hyvä ja tärkeä keskustelunaihe, ihme, ettei tällaisia käydä täällä enemmän. Nyt lisää miesten ja naisten näkemyksiä tänne!