Lue keskustelun säännöt.
Kertokaas nyt, minkälaisia miehenne ovat tällaisten suhteen?
07.04.2013 |
Meillä on ihan jatkuvaa vääntö samasta asiasta: minä seuraan, opetan ja kasvatan vilkkaita pieniä lapsiamme. Mies on jotenkin NIIN putkiaivo jähmeä, että sille on täysi mahdottomuus muistaa ja seurata jälkikasvuaan. Eilen olin taas raivona, kun olimme vierailulla ja etukäteen pyysin moneen kertaan että huolehditaan sitten lapsemme (2v ja 4v villit tyypit) yhdessä siellä. Mies rakenteli välillä lasten (myös vieraitten) kanssa jotain, mutta sitten istui kahvipöydässä pidempään kuin kukaan muu eikä tuon taivaallista välittänyt mitä omamme riekkuivat. Tuttavaperheen kummatkin vanhemmat huolehtivat todella jämäkästi omista lapsista, ja mua suututti kun mä yksin omista. Välillä sanoin miehelle, että hei katsopa kun pieni lähtee siinä rasvaisilla näpeillä pois pöydästä. No sitten mies pyyhki hänen käsiään. Automatkalla perusteli, että hänhän jutteli vieraitten kanssa! Että eihän hän voinut samalla huolehtia. Voi juma!
Kotona voitte uskoa, että sama mies keskittyy lehteen, ruuanlaittoon, syömiseensä, milloin mihinkin niin ettei näe ei kuule mitä ympärillä tapahtuu. Mä seuraan missä 2v kiipeilee tai opastan nelivuotiasta pöytätavoissa. Mä olen TÄYSIN kyllästynyt tähän menoon. Vanhempien pitäisi vetää yhtä köyttä, lapset oikein tietävät että isän kanssa pystyy pelleilemään ja silloin minunkin auktoriteetti karisee.
Mies leikkii, lukee, ulkoiluttaa, tekee asioita. Mutta yhden kerrallaan ja hitaasti ja tuo perushuolehtiminen ja kasvattaminen jotenkin niin ylivoimaista. Ja suuttuttaa mua aivan päivittäin arjessa. Kaikki puhumiset ja rautalangasta vääntämiset turhaa, samanlainen se on aina vaan. Minkälaisia omanne ovat tässä suhteessa? Mitä mun pitäisi tehdä? Mielessä jo kauhukuvat ettei lapsi malta keskittyä läksyihin eikä isukki huomaa, välitä, auta. Yksin mun patistettava.
Kommentit (26)
Et sitten ole kuullut miesten ja naisten aivojen erosta: miehillä putkiaivot = vain yksi asia kerralla, naisilla tippaleipäaivot = monta eri asiaa samaan aikaan.
On tuosta olemassa joku tieteellisempikin selitys, tai sitten vain miesten keksimä tekosyy sille, miksi ei voi tehdä edes kahta asiaa samaan aikaan, vaikka jutella ja tehdä käsillään jotain. Nainen sen sijaan voi vaikka kutoa sukkaa samalla kun katsoo telkkaria, mies korkeintaan juoda olutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitinhan että on NIIN putkiaivo, mutta eiköhän tuokin nyt ole aika prototyyppiyleistys, millä perusteella mies muka voisi jättää lapsensa huolehtimatta ja synnyttää jopa vaaratilanteita? Yhtälailla minäkin tykkään istua kaikessa rauhassa kahvipöydässä jutellen. Hämmästelen, miten se tuttavaperheen mies pystyi aivan yhtä jämäkästi huolehtimaan omista lapsista kuin perheen äiti? Meidän mieheltä se jämäkkyys lasten asioissa puuttuu aina vaan.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 10:13"]
Et sitten ole kuullut miesten ja naisten aivojen erosta: miehillä putkiaivot = vain yksi asia kerralla, naisilla tippaleipäaivot = monta eri asiaa samaan aikaan.
[/quote]
Ei silti rusinoita pullasta: jos ei voi keskittyä kuin yhteen asiaan kerralla niin sitten varmaan pitäisi keskittyä siihen tärkeimpään. Se ei aina voi olla se oma viihde, kyllä pienistä lapsista huolehtimisen pitäisi yleensä mennä ohi muun, ellei tosiaan pysty tekemään kahta asiaa yhtä aikaa.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 10:19"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 10:13"]
Et sitten ole kuullut miesten ja naisten aivojen erosta: miehillä putkiaivot = vain yksi asia kerralla, naisilla tippaleipäaivot = monta eri asiaa samaan aikaan.
[/quote]
Ei silti rusinoita pullasta: jos ei voi keskittyä kuin yhteen asiaan kerralla niin sitten varmaan pitäisi keskittyä siihen tärkeimpään. Se ei aina voi olla se oma viihde, kyllä pienistä lapsista huolehtimisen pitäisi yleensä mennä ohi muun, ellei tosiaan pysty tekemään kahta asiaa yhtä aikaa.
[/quote]
Tismalleen samaa mieltä. Esim. miksi mies voi viikonloppuaamuna lukea lehdet kannesta kanteen pilkuntarkasti, kun pienet lapsemme vaatisivat huolehpitoa? Milloinkohan minä ehdin tehdä saman jutun, sitten kun lapset nukkuvat.. ap
Omassa miehessäni mua ärsyttää aivan suunnattomasti se, että tämä "putkiaivoisuus" ilmenee ainoastaan kotona. Töissä pystyy kyllä hallitsemaan monimutkaisia kokonaisuuksia ja keskittymään moneen vaativaan asiaan kerralla, mutta kotona sitä ollaan niin putkiaivoa niin putkiaivoa, ettei pieni pää mitenkään pysty samaan aikaan katsomaan telkkaria ja katsomaan etteivät lapset piirrä seinään tai heitä toisiaan ikkunasta.
Ei-ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen vahvasti sitä mieltä, ettei ainakaan mun mies pidä niin korkealla prioriteeteissa lapsista huolehtmista ja kasvattamista, että vaivautuisi sen takia. Kyllä sekin töissä kykenee parempaan kuin kotona. Ihme vaan, kun tämä on jatkuva riidan aihe meillä ja olen perustellut asiaa juura jaksaen, mutta tilanne ei muutu yhtään paremmaksi. ap
Mulla alkoi ihan naurattaa, kun luin ap:n viestin. Oli ihan tasan tarkkaan mun näppiksellä kirjoitettu. Meillä väännetään juuri samoista asioista.... sillä erotuksella, että sitä vääntöä on tehty kohta 13 vuotta (lapsia kolme, iät 12, 9 ja 7). Että onnea vaan matkaan. Ei se ukko siitä miksikään muutu. Kun ei se vaan kykene. Minä ainakin olen tullut siihen tulokseen, ettei mikään puhe tai keskustelut auta. Meillä kyllä mies tavallaan ymmärtää omat rajoitteensa, muttei se niille arjessa mitään mahda. Se keskittyy just siihen yhteen hommaan (esim. lehden luku, netin selailu, tv, vieraiden kanssa jutustelu jne) niin, ettei se edes huomaa, mitä ympärillä tapahtuu. Ja KYLLÄ minuakin säännöllisesti v...uttaa, että hoidan suurimman osan arjen pyörityksestä ja lasten kasvatuksesta ihan vaan sen vuoksi, että mies ei yksinkertasesti huomaa/tajua tehdä asioita.
Tämä ei nyt varmaan ap:tä lohduttanut, mutta meillä on tehty sit tiettyjen asioiden suhteen selvää työnjakoa helpottamaan arkea, kun mies on itsekin vuosien saatossa tajunnut (miljoonien havainnollistavien esimerkkien jälkeen) kuinka epäreilu asetelma on, jos minä hoidan ja huolehdin n. 80 % arjen pyörityksestä. Meillä on esim. sovittu, että imurointi ja vessojen pesu tehdään kerran viikossa ja ne on aina miehen hommaa. Samoin astiapesukoneen tyhjennys/täyttö. Tosin tästäkin joudun huomauttamaan, kun ei se huomaa, milloin kone on täynnä puhtaita astioita. Lisäksi lasten harrastuksiin kuskaaminen on pitkälti miehen hommaa. Mutta kyllä kaikki muistamiset ja sellainen yleinen huolehtiminen on minun vastuullani (siis että kaikilla lapsilla on säänmukaiset vaatteet päällä, oikeat liikuntavälineet repussa koulun liikkatunnille, hammaslääkärit/lääkärit varattuna, herätykset aamuisin soimassa, ruokaa jääkaapissa, petivaatteet säännöllisesti vaihdettu, reissarit tarkistettu, läksyt huolehdittu jne jne).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies tekee oma-aloitteisesti kotitöitä, se on kyllä iso plussa :) Nimen omaan tuo lapsista huolehtimien on se mikä suuresti takkuaa, ja tosiaan kun itse haluaisin panostaa kasvatukseen ja huomaan miten tärkeää on, että molemmat vanhemmat ovat samoilla linjoilla. Esim. lapset syövät mun kanssani pöydässä hyvin, mutta riehuvat ja pelleilevät kun isä paikalla. V-tuttaa rankasti. Joudun olemaan tiukka natsi, ja mies-typeryskin saa musta kuvan että olen hirveä tiukkapipo ja sanoo asiasta. Mutta olen tuhannen kertaa perustellut, etten ole (joudu olemaan!) samanlainen tiukkis silloin kun mies on poissa, mies nimenomaan itse aiheuttaa sen että mä olen tiukkiksena kotona. Ei mene perille, ei. Mä en jaksa tätä vääntöä vuosikausia, lapsetkin siinä kärsii. Miten lapset saavat mallin ja oppivat keskittymään vaikka niihin läksyihin, kun nyt pienenä ei opeteta tapoja? Mä tosiaan laitan miestä usein ulos lasten kanssa, se helpotus mulle, siellä vahtii kun kotona ei kykene. Ja samalla pääsen miehestä eroon vähäksi aikaa. ; ) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole ihan tuollaista, mutta vähän sinne päin. Ongelmaa helpotti se, kun aloin ottaa kokonaisvastuun lastenvahtimistilanteesta ja antaa miehelle selväsanaisia käskyjä, yksi kerrallaan. Siis tuolla vieraisilla olisin saattanut sanoa miehelle: "Huolehdi kaksivuotiaan ruokailusta ja putsaa se syömisen jälkeen." Sitten, kun tuo homma on hoidettu, voisin sanoa "Vahdi lapsia sen aikaa, että juon kahvini loppuun." Ja niin mies tekee, sitten juotuani päästän hänet vahtivuorosta ja hän saa itse juoda kahvinsa ja seurustella vieraiden kanssa. Tällainen toimii. Se ei toiminut ollenkaan, että autossa vieraisille mennessä sovittiin, että huolehditaan molemmat lapsista yhtä paljon - ei mies vaan sitten hoksannut niitä kaikkia asioita, mihin pitäisi puuttua. Selväsanainen, reaaliaikainen tehtävänjako toimii :)
[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 10:46"]
Meillä ei ole ihan tuollaista, mutta vähän sinne päin. Ongelmaa helpotti se, kun aloin ottaa kokonaisvastuun lastenvahtimistilanteesta ja antaa miehelle selväsanaisia käskyjä, yksi kerrallaan. Siis tuolla vieraisilla olisin saattanut sanoa miehelle: "Huolehdi kaksivuotiaan ruokailusta ja putsaa se syömisen jälkeen." Sitten, kun tuo homma on hoidettu, voisin sanoa "Vahdi lapsia sen aikaa, että juon kahvini loppuun." Ja niin mies tekee, sitten juotuani päästän hänet vahtivuorosta ja hän saa itse juoda kahvinsa ja seurustella vieraiden kanssa. Tällainen toimii. Se ei toiminut ollenkaan, että autossa vieraisille mennessä sovittiin, että huolehditaan molemmat lapsista yhtä paljon - ei mies vaan sitten hoksannut niitä kaikkia asioita, mihin pitäisi puuttua. Selväsanainen, reaaliaikainen tehtävänjako toimii :)
[/quote]
Mulle mies tuollaisesta sanoo, että "älä komentele mua, mä en siedä että sä määräilet". Juu ei huvita määräillä, mutta kun ei muuten tajua tehdä. :( ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehesi ollut paljonkin yksin lasten kanssa kotona? Jos ei, ja olet aina "taustatukena" ja silminä ja korvina, ei mies ole varmaankaan vielä kehittänyt toimivaa lapsitutkaa. Meillä hoidettiin vauvaakin tasapuolisesti ja mies piti puolet hoitovapaasta (lapsi hoidettiin 3-vuotiaaksi kotona), joten TODELLAKIN on silmät ja korvat päässä, mitä lapsen kanssa olemiseen tulee. Jos ei ole joutunut/saanut olla yksin lapsen kanssa, niin ei varmastikaan ole kehittynyt näppituntumaa siihen, mitä kaikkea pitää seurata ja olla valmiina reagoimaan.
Sitä varten siellä kotona ja kylässä on ÄITI mukana, ettei miehen tarvitse, eikä kuulukaan. Töissä hoidetaan hommat niinkuin kuuluu ja kotona voi keskittyä olennaiseen, kun äiti vain hoitaisi oman hommansa, eikä keskittyisi valittamaan siitä, että mies sitä mies tätä, vaikka mies tekee juuri sen, mikä kuuluukin ja usein myös enemmän.
Ongelma vain on siinä, että naiset ovat jostain saaneet päähänsä, että miehenkin pitäisi osallistua enemmän ja auttaa asioissa, jotka vielä 20-30 vuotta sitten ovat olleet itsestäänselvyytenä naisen homma ja mies on tuonut leivän pöytään.
Tiedän yhden naisen, joka halusi avioeron, kun niin on paljon helpompaa ja nyt tämä sama ihminen valittaa, kuinka rankkaa sitten on yksin yrittää hoitaa kaikki asiat. Tätä naista onneksi kutsutaan nykyisin ex-vaimoksi, niin ei tarvitse hänen rankkuuksistaan välittää. Lapsiani rakastan ja huolehdin kyllä ja heidän täällä minun luonani ollessaan en koe lasten kanssa olemista ja pyykkäämistä ja kokkaamista ollenkaan rankaksi, joten eiköhän se suurin vika ja rankkuus ole ihan siellä pään sisällä. Ei se tosin ainoa ongelma siinä pääkopassa ole...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15: tuo työnjako olisi ihan ok, jos naiset eivät kävisi päivätöissä. Mutta kun käyvät. Ei se mene niin että ensin molemmat tekevät täyden päivän töissä ja sitten miehellä on aikaa itselleen sillä aikaa kun nainen tekee kaiken kotiin ja lapsiin liittyvän.
Meillä on yksi suloinen, kiltti ja tunteellinen lapsi, jonka jouduin jättämään kahtena päivänä isänsä kanssa kotiin kahdestaan.
Minua ei haitannut se, että lapsi oli vielä iltapäivällä harjaamattomat hiukset likaisella naamalla roikkuen, yöpuvussa, verhoja ei oltu aukaistu, sängyt olivat petaamatta, ulkona ei oltu käyty, koti oli kuin pommi olisi räjähtänyt, mitään ruokaa ei oltu tehty, vaan syöty mitä sattuu (karkkia, sipsejä, hampurilaisia). Edellisenä päivänä olivat käyneet kaupassa, ja ruokavalio oli tuo + leluja hankittu... Koiraa ei oltu ruokittu. Lista on pitkä.
Mutta se, mikä minua haittasi, oli se, että lapsi oli kahdessa päivässä oppinut "isän tavoille", oli kiukkuinen, levoton, huusi, ei totellut mitään, hankasi vastaan joka asiassa, aivan mahdoton. Lapsi oli myös itkuinen. Isän kanssa hommat hoituvat lahjomalla, kauppareissusta selviää leluilla, isälle voi huutaa ja karjua ja isää voi läpsiä ja hakata.
Hetken aikaa lapsi koetti näitä keinoja myös minuun (paitsi läpsimistä), mutta vain hetken. Rauha palasi nopeasti maahan. Lapset tarvitsevat jämäkän ja huolehtivan aikuisen ja tietyt rutiinit, jotta homma pysyy hallinnassa. Miettikää kuinka jämäkästi päiväkodeissa toimitaan! Huono vanhempi pilaa lapsen ja nopeasti, jo kahdessa päivässä!
Tämän isän takia meillä on vain yksi lapsi.
Niinpä. Miehenne eivät muutu. Heidät on otettava annettuina ja perheen elämä suunniteltava sen mukaan. Pakkoko on tehdä lapsia putkiaivon kanssa - itse jätin ensimmäisen mieheni kanssa lapset tekemättä, koska huomasin, ettei hän pysty osallistumaan tasa-arvoisesti kotielämään edes ilman lapsia. Toisen mieheni kanssa tein kuten 9 esittää. Me emme teeskentele, että molemmat pystyisivät samaan. Meidän perheessä minä ja vain minä pystyn organisoimaan päivittäisiä kotiasioita vielä työpäivän jälkeenkin, joten minä teen sen. Mies hoitaa vain erikseen sovitut asiat. Sovimme myös, että hän hoitaa kokonaan viikkosiivouksen, joten hän ulkoisti sen siivoojalle ja tekee mieluummin sen verran enemmän töitä. Minulle tämä sopii hyvin, siivousjälki on nyt paljon parempi.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 11:00"]
Sitä varten siellä kotona ja kylässä on ÄITI mukana, ettei miehen tarvitse, eikä kuulukaan. Töissä hoidetaan hommat niinkuin kuuluu ja kotona voi keskittyä olennaiseen, kun äiti vain hoitaisi oman hommansa, eikä keskittyisi valittamaan siitä, että mies sitä mies tätä, vaikka mies tekee juuri sen, mikä kuuluukin ja usein myös enemmän.
Ongelma vain on siinä, että naiset ovat jostain saaneet päähänsä, että miehenkin pitäisi osallistua enemmän ja auttaa asioissa, jotka vielä 20-30 vuotta sitten ovat olleet itsestäänselvyytenä naisen homma ja mies on tuonut leivän pöytään.
Tiedän yhden naisen, joka halusi avioeron, kun niin on paljon helpompaa ja nyt tämä sama ihminen valittaa, kuinka rankkaa sitten on yksin yrittää hoitaa kaikki asiat. Tätä naista onneksi kutsutaan nykyisin ex-vaimoksi, niin ei tarvitse hänen rankkuuksistaan välittää. Lapsiani rakastan ja huolehdin kyllä ja heidän täällä minun luonani ollessaan en koe lasten kanssa olemista ja pyykkäämistä ja kokkaamista ollenkaan rankaksi, joten eiköhän se suurin vika ja rankkuus ole ihan siellä pään sisällä. Ei se tosin ainoa ongelma siinä pääkopassa ole...
[/quote]
Tiedätkö. Sun kirjoituksesi pysäytti. Alkuosa ärsytti, että miksi odotat naisen tekevän lapsenhoitoasiat ja koet, että miehen (yhtälailla kasvatusvastuullisen ja -huoltajan) on oikeus olla vapaamatkustajana tässä suhteessa?
Loppuosa pysäytti, koska tuo olisi voinut olla mun mieheni kirjoitus. Mikäli hän kirjoittelisi. Mutta tuohon tyyliin hän on minulle puhunut. Että hänellä ei ole mitään ongelmaa, hän kyllä selviytyy aivan helposti. Ja että mä itse aiheutan ongelmat. Mietin, minkä verran tässä on oikeaa pointtia, minkä verran harhaa. Harhaa sikäli, että mies todella pääsee helpommalla kun rauhakseen vaan puuhaa asioita, mutta ei huolehdi tarpeeksi esim. lasten turvallisuudesta. Ei huolehdi lääkäriasioista, ei selvittele lasten asioita. Lukuisat asiat jää minulle. Jos minä en tee niitä, mieskään ei tee. Mikäpä siinä on miehel elellä vailla stressiä. Mitä sinä tähän tuumaat?
Minä olen miettinyt monesti, että helpompi olisi olla yksin. Uskon, että tietyllälailla olisikin, juurikin kasvatuksellisten asioitten suhteen, toisaalta taas olisin yksin vastuussa monesta muusta. Mutta siltikään miehellä ei ole nyt oikeutta, vedoten vaikka autosta huolehtimiseen, jättää jokapäiväinen arkinen lasten huolenpito toisen harteille. Vai mitä olet mieltä?
ap
[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 10:57"]
Onko miehesi ollut paljonkin yksin lasten kanssa kotona? Jos ei, ja olet aina "taustatukena" ja silminä ja korvina, ei mies ole varmaankaan vielä kehittänyt toimivaa lapsitutkaa. Meillä hoidettiin vauvaakin tasapuolisesti ja mies piti puolet hoitovapaasta (lapsi hoidettiin 3-vuotiaaksi kotona), joten TODELLAKIN on silmät ja korvat päässä, mitä lapsen kanssa olemiseen tulee. Jos ei ole joutunut/saanut olla yksin lapsen kanssa, niin ei varmastikaan ole kehittynyt näppituntumaa siihen, mitä kaikkea pitää seurata ja olla valmiina reagoimaan.
[/quote]
Alusta lähtien olen ottanut asenteen, että ilman muuta lastenhoito kuuluu molemmille. Mies joutui vaihtamaan vauvan kakkavaippoja aivan siinä missä minäkin. Mutta esim. ei puhettakaan, että olisi huolehtinut vauvan ruoka-asioista ilman että neuvon mitä tehdä, ei tosiaankaan perunoita keitellyt että olisi muussaillut vauvalle. Ei heräillyt yökukkujan kanssa, paitsi jos pakotin ja silloin jouduin herkästi kuulemaan äkäisiä kommentteja. Jatkuvaa kamppailua ollut. Ei silloin eikä edelleenkään, huolehdi esim. kipeitä lapsia yöllä. Vaikka kuinka olen asiasta vääntänyt ja kääntänyt, että SE ON YHTEINEN ASIA. Olen ollut yötä poissa kotona, olen harrastanut, käynyt ystävien kanssa jossain, jättänyt miestä paljon suht lyhyiksi ajoiksi keskenään lasten kanssa.
ap
[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 10:57"]
Onko miehesi ollut paljonkin yksin lasten kanssa kotona? Jos ei, ja olet aina "taustatukena" ja silminä ja korvina, ei mies ole varmaankaan vielä kehittänyt toimivaa lapsitutkaa. Meillä hoidettiin vauvaakin tasapuolisesti ja mies piti puolet hoitovapaasta (lapsi hoidettiin 3-vuotiaaksi kotona), joten TODELLAKIN on silmät ja korvat päässä, mitä lapsen kanssa olemiseen tulee. Jos ei ole joutunut/saanut olla yksin lapsen kanssa, niin ei varmastikaan ole kehittynyt näppituntumaa siihen, mitä kaikkea pitää seurata ja olla valmiina reagoimaan.
[/quote]
Alusta lähtien olen ottanut asenteen, että ilman muuta lastenhoito kuuluu molemmille. Mies joutui vaihtamaan vauvan kakkavaippoja aivan siinä missä minäkin. Mutta esim. ei puhettakaan, että olisi huolehtinut vauvan ruoka-asioista ilman että neuvon mitä tehdä, ei tosiaankaan perunoita keitellyt että olisi muussaillut vauvalle. Ei heräillyt yökukkujan kanssa, paitsi jos pakotin ja silloin jouduin herkästi kuulemaan äkäisiä kommentteja. Jatkuvaa kamppailua ollut. Ei silloin eikä edelleenkään, huolehdi esim. kipeitä lapsia yöllä. Vaikka kuinka olen asiasta vääntänyt ja kääntänyt, että SE ON YHTEINEN ASIA. Olen ollut yötä poissa kotona, olen harrastanut, käynyt ystävien kanssa jossain, jättänyt miestä paljon suht lyhyiksi ajoiksi keskenään lasten kanssa.
ap
Ja siis oikeasti syntyy vaaratilanteita, kun aikuinen ei kykene seuraamaan pienen villin lapsen touhuamista. ap