Sanon ei miehelle, jota rakastan :(
Mulla on jotenkin olo, että se ei voi päättyä hyvin, jos alamme taas näkemään.
Haluaisin hirveästi olla yhdessä, mutta en näe meille oikeasti tulevaisuutta ja miehessä on asioita, joita pidän deal breakereina itselleni.
Olisin mieluummin jonkun kanssa, jota vaikka rakastan ja haluan vähemmän, mutta jonka kanssa jotenkin oikeassa elämässä toimii asiat.
Olen ihan kahden vaiheilla, että teenkö tässä oikein vai en?
Kommentit (26)
Mä tein saman ja kadun sitä joka päivä.
Vaikea sanoa, kun en tiedä millaisista asioista on kysymys. Auttaisi jos avaisit vähän. Mitä nuo deal breakerit ovat? Tyyliin väärä puoluekanta, tupakointi vai lastenhankinta? On asioita, jotka ovat niin suuria, ettei niissä kannata tehdä kompromissia edes rakkauden tähden. Esimerkiksi lapsiunelmista luopuminen toisen takia tuhoaa usein lopulta sen rakkaudenkin.
Minä taas en koskaan saanut tilaisuutta aloittaa suhdetta elämäni rakkauden kanssa, mutta otaksun että ongelmia olisi ollut edessä. En saa miestä mielestäni, vaikken ehkä tehnyt kaikkea hänet saadakseni. Sitä kadun ja toisaalta koen helpotusta asiasta.
Jos lähden tohon leikkiin, niin olen lähes varma että mun sydän särkyy ja keräilen itseäni seuraavat kolmisen vuotta. En jaksaisi sellaista. Miehellä on mm. korkea seksivietti ja en ihan oikeasti usko, että hän jaksaa yhden naisen kanssa mitään loppuelämää ja mä en taas ala mitään avointa suhdetta, enkä katso pettämistä läpi sormien vaan lähden sitten. Ei se siis ole pettänyt(koska ei olla yhdessä), mutta jos oltais ja niin tekisi, niin se tajuaisi peittää sen hyvin, koska mulla on niin jyrkkä kanta.
Lisäksi olen itse tosi kiinnostunut kaikenlaisesta asioiden analysoinnista ja hän vaikuttaa välillä tuskastuvan, että tykkään keskustella niin perinpohjaisesti ja lennokkaasti. Kai voisin jonkun muunkin kanssa jutella. En edes tiedä, miksi tykkään niin kauheasti kun ei edes sovita yhteen. Ehkä se erilaisuus kiehtoo. Hän on suoraeleinen ihminen ja tykkää olla kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa, kun en tiedä millaisista asioista on kysymys. Auttaisi jos avaisit vähän. Mitä nuo deal breakerit ovat? Tyyliin väärä puoluekanta, tupakointi vai lastenhankinta? On asioita, jotka ovat niin suuria, ettei niissä kannata tehdä kompromissia edes rakkauden tähden. Esimerkiksi lapsiunelmista luopuminen toisen takia tuhoaa usein lopulta sen rakkaudenkin.
Deal breakerina on usein se että toinen on varattu. Mutta sehän ei este vaan hidaste. Useimmiten kuitenkin este, koska toiselle kelpaa vain pillu ja perhe on ihana.
Oon tehnyt vähän saman 15 vuotta sitten. Oli silloin oikea päätös.
Nyt oon rakastunut hyvään ystävääni, luulen että saisin hänet, jos eroaisin (on puhuttu). Omassa liitossa on ollut pitkään ongelmia, isolta osin sellaisia, jotka toisesta suhteesta puuttuvat. Koetan ankarasti takoa järkeä päähäni, sillä vaikka meillä on uskomaton keskinäinen yhteys, reaalimaailmassa on ihan eri velvoitteet, eikä ole mitään takeita esim. siitä, että esim. seksi tai yhteiselo toimisivat kuvitellulla tavalla. Puhumattakaan siitä, että toisen vuoksi eroaminen vastaa mielestäni pettämistä.
Mutta kaihoan silti.
Ja siis miehellä on muutenkin vähän löyhä moraali, kun itse olen tosi ehdoton monissa asioissa. Tällaiset samanlaiset tosikot ovat kyllä sitten välillä vähän tylsiä. Hän aika kepeästi valehtelee vaikka ei olisi suurta tarvetta, ja miellyttää muita unohtaen joskus oman mielipiteensä, mikä on minusta vähän heikkoa ja huonoa selkärangatonta. Vähän laumasieluinen ja se ärsyttää.
Välillä tuntuu, että olen ehkä jonkin verran älykkäämpi, ja miehethän ei siitä helposti tykkää, jos nainen näyttää älynsä ja mies jää toiseksi. Tämän miehen ego ei ainakaan sitä kestä. Mulle sopisi paremmin samalla tasolla oleva tai älykkäämpi, niin ei tarvisi tukahduttaa sitä puolta ja antaa toisen loistaa. Älykkäämmän kanssa olisin luonnostaan se tyhmempi, niin asetelma olisi valmiiksi kätevä. Ap
Huom. tajuan, että ulosantini ei ole mitään parasta mahdollista tässä. Olen vähän sentimentaalisella tuulella. Ap
Rakkauskaan ei korjaa sitä että ette sovi toisillenne.
Miksi rakastat sitä? Mikä siinä miehessä on ihanaa?
Suhde on turha , jos ei ole tulevaisuutta. Yhteensopivuus on tärkeää. Olette liian erilaisia.
On ne valehtelevat ja pettävät tyhmät renttumiehet sitten vaan niin ihania.
Ootko ihan varma että rakastat tätä miestä? Ei tiedä hyvää että nyt jo noin fundamentaaliset asiat tökkii.
Vierailija kirjoitti:
Miksi rakastat sitä? Mikä siinä miehessä on ihanaa?
En tiedä. Yhdessäolo saa ajan pysähtymään ja haluan alkaa itkeä. Kenenkään muun lähelle en halua. Voin kohta luetella asiat jotka ovat ihania jos se jotakuta kiinnostaa, mutta mitään "syytä" ei ole, on vaan se tunne. Ap
Noin vähäisten tietojen perusteella on ulkopuolisten vaikea arvioida, teetkö oikein. Mutta omankin elämänkokemukseni perusteella kyllä on tosi todennäköistä, että kiität itseäsi myöhemmin siitä että sanoit sen ein. Jos sen kaiken rakastumisen ja himonkin tuntee että tätä ei pitäisi tehdä, niin on siinä silloin jotain jotain taustalla.
Omista suhteistani tuhoisin on ollut nimenomaan tuollainen, jossa seksuaalisuudella oli iso rooli ja sitten upottiin muusta todellisuudesta irti olevaan fantasiamaailmaan. Vaarallinen asetelma. Jossain vaiheessa olisin halunnut tulla ulos sieltä fantasiamaailmasta esimerkiksi sellaisilla tavoin, että laitan herätyskellon soimaan jotta olen työpaikalla kello 8. Tämän se toinen osapuoli näkikin lammasmaisena yhteiskunnan vaatimuksiin sortumisena ja oikein kiusallaan silloin aamulla kello 7 vaati, että harrastetaan seksiä oikein pitkän kaavan kautta ja myöhästyn töistä. Koska "me" olemme tuhatmäärin tärkeämpiä. Ja jos minulla on rahaa, voinhan ostaa hänelle sitä ja tätä turhaa, koska jotkut tulevaisuuden sähkölaskut ovat vähemmän tärkeitä kuin "me". Myös hakiessani opiskelemaan hän näki sen vastakkaisena asiana intohimoiselle suhteellemme, ja pyrki estämään valmistautumiseni pääsykokeisiin.
Lopulta tuli perintäkirjeitä lähes päivittäin ja olin lopulta jättänyt työtkin jotta en saisi potkuja. Tajusin että minun on riuhtaistava itseni irti siitä epäterveestä suhteesta tai tuhoudun. Se oli aivan hirveää, kun oli tottunut tuossa suhteessa jatkuvaan tunteiden vuoristorataan ja huikeaan intohimoon silloin kun kaikki meni kuten eksä halusi. Silti irti päästyä on tosi vaikea nähdä, mikä siinä muka oli hienoa. Tuntui kun olisi herännyt krapulassa käsistä lähteneiden juhlien jälkeen.
Nykyään olen parisuhteessa, jossa molemmat saavat olla omia itsejään ja tuemme toisiamme siinä, kuten myös parisuhteen ulkopuolisissa asioissa. Meillä ei ole suurta kuohuvaa libidoa ja intohimoa, vaan kestävää rakkautta.
Siis sinänsä ei ole kyse seksistä, vaikka sekin on ihanaa. Mies on kaikkien aikojen paras suutelija. Sitten tuoksu, vartalo, tapa olla, ääni. Tykkään siitä miten se jotenkin sanoo aina mitä sille tulee mieleen. Tykkää tehdä ei-mitään ihan kuin minäkin, suomeksi sanottuna hedonistinen nautiskelija. Ja tykkään kun se selittää lempisarjastaan tai lempiartististaan innostuneena. Jotenkin semmoinen luonnonlapsi. Siinä ne yhtäläisyydet oli, muuta ei tullut mieleen. Ap
Siis aiemmin kun olemme nähneet, se oma maailma on aika eristetty ja semmoista "fantasiaa". Sellainen ei kuitenkaan voi jatkua pitkään. En usko, että mies edes tykkäisi oikeasti kaikista mun persoonallisuuden osista ja kyllästyisi muhun arjessa. Fantasiamaailmassa kyllä olen vain hänen kanssaan, onnellinen, aina. Eikö se kannata jättää siihen? Ap