Lue keskustelun säännöt.
Miksi ei ole enää kunnollisia miehiä?
23.03.2019 |
Kaikki päällepäin kunnolliset haluavat vain seksiä.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut kunnon mies. Peruskoulu ysin keskiarvolla, ja siitä hyvään lukioon. Lukion jälkeen armeijaan, ja siitä duunin kautta jatko-opintoihin.
Aina kuitenkin oli aina niin, että tyttöystävän saaminen oli mahdoton tehtävä. Vastakkainen sukupuoli kiinnostui vain niistä "pahoista pojista". Ei riittäneet hyvät tavat, kohtelias lähestyminen, yhteiset kiinnostuksen kohteet, 185cm pituuteni, ei se että olin treenannut itseni todella vaikuttavaan fyysiseen kuntoon.
En nimittäin ole kovin puhelias tai ulospäin suuntautunut, ja nuorempama olin vielä ujo.
Heikko naismenestys johti siihen, että pikku hiljaa pyrkimys kohti "normaalia" elämää, ja sen tyypillisiä tavoitteita alkoi hiipua.
Miksi hakata päätään seinään vuosi toisensa jälkeen, koskaan saavuttamatta unelmaansa?
Olen herkkä romantikko, ja haaveet tyttöystävästä ovat olleet vahvasti mielessäni jo 13-vuotiaasta asti.Aloin syrjäytyä opiskelu -ja työmaailmasta noin 23-24 vuotiaana. Kurssit vähenivät, ja tapasivat jäädä kesken koska mielenkiintoa vain ei ollut.
Olin menettänyt draivini näiden asioiden suhteen. Päivät, ja yötkin menivät tietokoneella, harrastuksissa, treenaten sekä kavereiden kanssa hengaillessa.Nykypäivänä olen 33-vuotias pitkäaikaistyötön, eivätkä työllistymismahdollisuuteni kovin valoisilta näytä.
Vaikka olen työelämästä syrjäytynyt, niin kaikella muulla tavalla olen edelleen se kunnon mies, joka olin silloin aikaisemminkin.En ole sosiaalisesti syrjäytynyt, enkä ole ajautunut mihinkään riippuvuuksiin. Urheilen edelleen, ja minulla on hyviä ystäviä. Harrastuksestani saan lisärahaa tukien päälle noin 400-600e/kk.
Työelämästä syrjäytyminen kuitenkin johtaa väistämättä parisuhdemarkkinoiltakin syrjäytymiseen...Parisuhdetta hakeville naisille en ole enää kunnon miehen kirjoissa, sillä en kykene tarjoamaan riittävästi resursseja.
Jos kaikki olisi mennyt toisin, niin ehkä tässä iässä minullekin olisi löytynyt sopiva nainen. Tai sitten ei...kuka tietää?
Tässä elämässä asiat menivät näin.M33
Mä en kyllä ymmärrä, että mitä sitten olet suunnitellut tekeväsi loppu elämäsi? Loisia? Kai ihmisillä nyt jotain suunnitelmia tulevaisuudelle yleensä on. Ymmärrän, jos sairauden takia on työtön, mutta jos ei vaan nappaa mikään, niin kyllä se nyt kuulostaa vähän oudolta. Miten edes saat jatkuvasti tukia, jos et tee mitään?
En ole varsinaisesti suunnitellut elämääni eteenpäin, kovin pitkällä tähtäimellä ainakaan. Kyllä minä osallistun yhteiskunnan toimintaan monellakin tapaa...Olen muun muassa mukana eräässä aikaa vievässä, ja erittäin yhteishyödyllisessä vapaaehtoistoiminnassa. Miksi en saisi tukia? Tuet ovat laissa määriteltyjä, eikä niitä lähdetä keneltäkään mielivaltaisesti poistamaan. Kyllähän ihmiset kelassa ja toivoimatoimistossakin tietävät mitkä realistiset mahdollisuuteni ovat.
Sairauksista sen verran, että tuossa 24-vuotiaana, sekä pari vuotta sen jälkeen taisi olla jonkinmoinen masennuskin päällä. Mitään ei tietenkään ole diagnosoitu. Kyseessä taisi olla reaktiosta kun viimein todellisuus iski päin kasvoja...Nykyään olen jo tämän vaiheen läpikäynyt, sekä tilanteeseeni sopeutunut.
Tulen hienosti toimeen näin, mutta myönnän että tämä pärjäämiseni perustuu pitkälti yhteiskunnan tukiin sekä yksin asumiseen. Jos muuttaisin yhteen mahdollisen naisystävän kanssa, tilanne muuttuisi radikaalisti.
Mitä sinä itse tekisit minun tilanteessani? Ja vielä tärkemäpänä asiana pitäisin syytä siihen.
M33
En osaa sanoa mitä tekisin sijassasi, kun en tiedä sinusta tarpeeksi ja syitäsi syrjäytymiseen työelämästä. Itse yritän kuitenkin opiskella ja keksiä jonkin suunnan elämälleni, vaikka ei se aina helppoa olekaan. Tsemppiä sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi nyt. Eikö löydykään sitä rahasampoa?
Vain ulkomaalaiset naiset ovat rahan perään. Suomalaiset naiset käyvät töissä ja tienaavat itse omat rahansa.
Ahneet suomiakat kyllä vaativat ihan järjestäänsä mieheltä työssäkäyntiä ja tienaamista, että kelpaa.
Minkälainen ihminen ei haluaisi käydä töissä ja tienata? :D Ei varmaan mikään saamaton lusmu ole kenenkään toiveissa, vaikka ei miehen rahoja haluaisikaan.
Kyllä, se että edellyttää mieheltä työssäkäyntiä ja rahan tienaamista kertoo siitä lähinnä, että rahan perässä juostaan.
Onko oikeasti työssäkäynti jollekin ihan ylivoimainen juttu?
Kysymys on argumentin kannalta irrelevantti. Kysehän on siitä, että naista kiinnostaa miehestä lähinnä raha, jos nainen vaatii mieheltä tuollaista. Toki samaa toisin päinkin, siis jos mies vaatii naiselta tuollaista.
Miten niin? Jos haluaa parisuhteen, jossa voi käydä erilaisissa tapahtumissa tai ravintoloissa, niin miksei haluaisi, että puolisolla on rahaa maksaa itsensä niihin? Varmaan normaalissa suhteessa kuitenkin molemmat maksavat omat festarilippunsa/teatterilippunsa/keikkalippunsa ym. Vähän ikävää jos toisella ei ole varaa tehdä mitään.
Entä jos on voittanut lotossa, perinyt suuren summan rahaa tai vaikka tienannut sen verran ettei enää halua olla oravanpyörässä? Onko se ihan ok, vai onko silti tärkeää "olla työelämässä"?
Jäkätystä saa kuulla siitä miten ei tee elämässä mitään. Kokemusta on.
T. Yrityksensä myynyt ja nykyisin elämästä nauttiva.
Kyllähän sinä sitten jotain teet, jos elämästä nautitkin?
Matkustelua ja opiskelen mielenkiintoisia juttuja. Samalla saan kuulla että voi voi kun se naapurin pertti on niin ahkera ja etenee urallaan kun on tehnyt sitä ja tätä. Minä taas lorvin kotona ja juoruilen vauva palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut kunnon mies. Peruskoulu ysin keskiarvolla, ja siitä hyvään lukioon. Lukion jälkeen armeijaan, ja siitä duunin kautta jatko-opintoihin.
Aina kuitenkin oli aina niin, että tyttöystävän saaminen oli mahdoton tehtävä. Vastakkainen sukupuoli kiinnostui vain niistä "pahoista pojista". Ei riittäneet hyvät tavat, kohtelias lähestyminen, yhteiset kiinnostuksen kohteet, 185cm pituuteni, ei se että olin treenannut itseni todella vaikuttavaan fyysiseen kuntoon.
En nimittäin ole kovin puhelias tai ulospäin suuntautunut, ja nuorempama olin vielä ujo.
Heikko naismenestys johti siihen, että pikku hiljaa pyrkimys kohti "normaalia" elämää, ja sen tyypillisiä tavoitteita alkoi hiipua.
Miksi hakata päätään seinään vuosi toisensa jälkeen, koskaan saavuttamatta unelmaansa?
Olen herkkä romantikko, ja haaveet tyttöystävästä ovat olleet vahvasti mielessäni jo 13-vuotiaasta asti.Aloin syrjäytyä opiskelu -ja työmaailmasta noin 23-24 vuotiaana. Kurssit vähenivät, ja tapasivat jäädä kesken koska mielenkiintoa vain ei ollut.
Olin menettänyt draivini näiden asioiden suhteen. Päivät, ja yötkin menivät tietokoneella, harrastuksissa, treenaten sekä kavereiden kanssa hengaillessa.Nykypäivänä olen 33-vuotias pitkäaikaistyötön, eivätkä työllistymismahdollisuuteni kovin valoisilta näytä.
Vaikka olen työelämästä syrjäytynyt, niin kaikella muulla tavalla olen edelleen se kunnon mies, joka olin silloin aikaisemminkin.En ole sosiaalisesti syrjäytynyt, enkä ole ajautunut mihinkään riippuvuuksiin. Urheilen edelleen, ja minulla on hyviä ystäviä. Harrastuksestani saan lisärahaa tukien päälle noin 400-600e/kk.
Työelämästä syrjäytyminen kuitenkin johtaa väistämättä parisuhdemarkkinoiltakin syrjäytymiseen...Parisuhdetta hakeville naisille en ole enää kunnon miehen kirjoissa, sillä en kykene tarjoamaan riittävästi resursseja.
Jos kaikki olisi mennyt toisin, niin ehkä tässä iässä minullekin olisi löytynyt sopiva nainen. Tai sitten ei...kuka tietää?
Tässä elämässä asiat menivät näin.M33
Mä en kyllä ymmärrä, että mitä sitten olet suunnitellut tekeväsi loppu elämäsi? Loisia? Kai ihmisillä nyt jotain suunnitelmia tulevaisuudelle yleensä on. Ymmärrän, jos sairauden takia on työtön, mutta jos ei vaan nappaa mikään, niin kyllä se nyt kuulostaa vähän oudolta. Miten edes saat jatkuvasti tukia, jos et tee mitään?
Suomessa on yhä enemmän ja kiihtyvällä tahdilla M33:n kaltaisia miehiä, jotka menevät ihan hukkaan kaikilla rintamilla. Ja se on yhteiskunnallisesti iso ongelma. Naisten kannattaisi vähitellen herätä siihen.
itsellä melkein identtinen tilanne. 9.5 keskiarvolla ressun lukioon, sieltä otaniemeen ja otaniemestä sossuun. Nyt myös 33v ja ollut pummi melkein 10v.
Mihin se draivi sitten katosi siellä opiskeluissa? Itselläkin oli tilanne opiskeluaikana, että ahdisti monet kurssit, koska olen ujo ja hiljainen. Huonommalla tuurilla olisi voinut jäädä opinnot kesken ja olisin voinut ehkä syrjäytyäkin. Sain kuitenkin voimaa hoitaa opiskelut ajallaan loppuun ja pääsin harjoittelun kautta töihin. Siitä sitten rohkaistuin treffeille, löysin vaimon ja sain perheen. Eli olen onnekas, mutta tosiaan toisinkin olisi voinut käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs siinä on vikana että hakee seksiä? Olen minäkin monesti hakenut pelkkää sitä. N
Miehet kun ei yleensä haluu mitään lutk aa parisuhteeseen. Ja mieleltään terveet naiset haluu parisuhteen.
Itseasiassa yksikään laadukas nainen (kaunis ja mukava) ystäväpiirissäni ei ole sinkku vaan ne ovat kaikki pitkissä parisuhteissa. Jos kerta irtoseksi tekee autuaksi mikseivät nuo sitten harrasta pelkkästään irtoseksiä? Meinaan että niillä nyt jos joillakin olisi varaa valita puolin ja toisin.
Heh, ja sitten juuri tänään tässä keskustelussa https://www.vauva.fi/keskustelu/3423546/motley-cruen-hopeaketut-saapuiv… väitettiin, että pornotähdet ovat vaimomatskua ja naiset huorittelevat vaan toisiaan. Ota miehistä nyt selvää sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen treffi palstoilla en saanut yhtään vastausta naisilta. Laitoin huvikseen useammalle ulkomaalaiselle treffi palstalle profiilin. 3 vuoden aikana olen saanut tuhansia vastauksia naisilta. Ympäri maailmaa. Eri ammateissa olevia.
Tämän voi testata helposti Suomen treffipalstoilla.
Tein kerran ihan kokeiluksi kaksi eri profiilia. Toinen profiili oli pienipalkkainen pätkätyöläinen ja toinen suuripalkkainen DI. Sanomattakin selvää kumman profiiliin tuli naisilta yhteydenottoa :D
Mutta ai niin, missä nimessä kyse ei ole rahasta :D
Ite muokkasin hiukset mustiksi fotoshopilla ja laitoin nimeksi jotain tyyliin mauricio diGorno. Tuli enemmän viestejä vaikka kokeilin vähentemään pituutta 10cm.
Suomi on ihan täysi vitsi jos sattuu olemaan suomalainen mies. Älkää uskoko noita viestejä jossa akat väittää että rahan takii ne ulkkarimuijat vaan ovat suomalaisen miehen perään. Paljon viennistä johtuu siitä etteivät muun maalaiset naiset ole ras isteja suomalaisia miehiä kohtaan.
Sinäkin siinä vaan akattelet ja muijittelet naisia, ja sitten ihmettelet, miksi ei lohkea.
Ciao bella,
Luuletko tosissas et profiilissani ja viesteissäni muijittelen ja akattelen?
Hiukset ja kulmakarvat mustiksi ja pari sanaa italiaanoo niin hyvin irtosi suominainen pilum
T. Mauricio
Luuletko, ettei vihasi välity käytöksestäsi? Ja mikä ongelmasi edes on, jos kerran naisia riittää?
Ongelmani on suominaisten kaksnaamaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi nyt. Eikö löydykään sitä rahasampoa?
Vain ulkomaalaiset naiset ovat rahan perään. Suomalaiset naiset käyvät töissä ja tienaavat itse omat rahansa.
Ahneet suomiakat kyllä vaativat ihan järjestäänsä mieheltä työssäkäyntiä ja tienaamista, että kelpaa.
Minkälainen ihminen ei haluaisi käydä töissä ja tienata? :D Ei varmaan mikään saamaton lusmu ole kenenkään toiveissa, vaikka ei miehen rahoja haluaisikaan.
Kyllä, se että edellyttää mieheltä työssäkäyntiä ja rahan tienaamista kertoo siitä lähinnä, että rahan perässä juostaan.
Onko oikeasti työssäkäynti jollekin ihan ylivoimainen juttu?
Kysymys on argumentin kannalta irrelevantti. Kysehän on siitä, että naista kiinnostaa miehestä lähinnä raha, jos nainen vaatii mieheltä tuollaista. Toki samaa toisin päinkin, siis jos mies vaatii naiselta tuollaista.
Miten niin? Jos haluaa parisuhteen, jossa voi käydä erilaisissa tapahtumissa tai ravintoloissa, niin miksei haluaisi, että puolisolla on rahaa maksaa itsensä niihin? Varmaan normaalissa suhteessa kuitenkin molemmat maksavat omat festarilippunsa/teatterilippunsa/keikkalippunsa ym. Vähän ikävää jos toisella ei ole varaa tehdä mitään.
Entä jos on voittanut lotossa, perinyt suuren summan rahaa tai vaikka tienannut sen verran ettei enää halua olla oravanpyörässä? Onko se ihan ok, vai onko silti tärkeää "olla työelämässä"?
Jäkätystä saa kuulla siitä miten ei tee elämässä mitään. Kokemusta on.
T. Yrityksensä myynyt ja nykyisin elämästä nauttiva.
Kyllähän sinä sitten jotain teet, jos elämästä nautitkin?
Matkustelua ja opiskelen mielenkiintoisia juttuja. Samalla saan kuulla että voi voi kun se naapurin pertti on niin ahkera ja etenee urallaan kun on tehnyt sitä ja tätä. Minä taas lorvin kotona ja juoruilen vauva palstalla.
Sehän kuulostaa heti ainakin minun korvaani hyvältä, että sinua kiinnostaa opiskelu. Sehän olisi ideaalitilanne, että saisi ihan vaan omaksi ilokseenkin opiskella kaikkea kiinnostavaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen muuten ihan kunnollinen, mutta olen köyhä. Tosin se köyhyys kai aiheuttaa sen etten ole kunnollinen. Naisilta tulee lähestymisiä, mutta jutellessa selviää melko nopeasti, että se elämäntapa on matkailua yms johon minulla ei ole varaa vaikka töissä olenkin. En sitten halua viedä tutustumista yhtään pidemmälle kun mun rahattomuudesta tulee kuitenkin ongelma. Paljon parempi kun naiset löytää paremmin menestyneen miehen jonka kanssa voi matkailla ja ostella kaikkea yms..
En ole yhdellekään viitsinyt kyllä sanoa todellista syytä, hävettää sen verran paljon.
M36
Mulla sama tilanne miehenä. Töiden takia rahatilanteet vaihtelevat todella paljon. Pahan päivä varalle pitää olla säästössä. Viimeksi kävin ulkomailla kymmenen vuotta sitten. Ylimääräiset rahat kulutan ihan arkisiin asioihin esim. nukkumismukavuuteen tai johon siivousvälineisiin. Eihän uudesta ja laadukkaasta patjasta tai astianpesukoneesta saa oikein minkäänlaisia kuvia someen. Tapailin naista, jolla vuositulot oli suuremmat, mutta koti täynnä kirpparilta hankittua tavaraa. Kaksi kertaa vuodessa piti ulkomailla käydä ja arki elettiin kituuttaen säästäen matkoihin. Muuten oli oikein mukavaa yhdessä, mutta mun ajatus siitä, että raha pitäisi mielummin laittaa miellyttävään arkeen kuin parin viikon seikkailuun oli naiselle vieras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut kunnon mies. Peruskoulu ysin keskiarvolla, ja siitä hyvään lukioon. Lukion jälkeen armeijaan, ja siitä duunin kautta jatko-opintoihin.
Aina kuitenkin oli aina niin, että tyttöystävän saaminen oli mahdoton tehtävä. Vastakkainen sukupuoli kiinnostui vain niistä "pahoista pojista". Ei riittäneet hyvät tavat, kohtelias lähestyminen, yhteiset kiinnostuksen kohteet, 185cm pituuteni, ei se että olin treenannut itseni todella vaikuttavaan fyysiseen kuntoon.
En nimittäin ole kovin puhelias tai ulospäin suuntautunut, ja nuorempama olin vielä ujo.
Heikko naismenestys johti siihen, että pikku hiljaa pyrkimys kohti "normaalia" elämää, ja sen tyypillisiä tavoitteita alkoi hiipua.
Miksi hakata päätään seinään vuosi toisensa jälkeen, koskaan saavuttamatta unelmaansa?
Olen herkkä romantikko, ja haaveet tyttöystävästä ovat olleet vahvasti mielessäni jo 13-vuotiaasta asti.Aloin syrjäytyä opiskelu -ja työmaailmasta noin 23-24 vuotiaana. Kurssit vähenivät, ja tapasivat jäädä kesken koska mielenkiintoa vain ei ollut.
Olin menettänyt draivini näiden asioiden suhteen. Päivät, ja yötkin menivät tietokoneella, harrastuksissa, treenaten sekä kavereiden kanssa hengaillessa.Nykypäivänä olen 33-vuotias pitkäaikaistyötön, eivätkä työllistymismahdollisuuteni kovin valoisilta näytä.
Vaikka olen työelämästä syrjäytynyt, niin kaikella muulla tavalla olen edelleen se kunnon mies, joka olin silloin aikaisemminkin.En ole sosiaalisesti syrjäytynyt, enkä ole ajautunut mihinkään riippuvuuksiin. Urheilen edelleen, ja minulla on hyviä ystäviä. Harrastuksestani saan lisärahaa tukien päälle noin 400-600e/kk.
Työelämästä syrjäytyminen kuitenkin johtaa väistämättä parisuhdemarkkinoiltakin syrjäytymiseen...Parisuhdetta hakeville naisille en ole enää kunnon miehen kirjoissa, sillä en kykene tarjoamaan riittävästi resursseja.
Jos kaikki olisi mennyt toisin, niin ehkä tässä iässä minullekin olisi löytynyt sopiva nainen. Tai sitten ei...kuka tietää?
Tässä elämässä asiat menivät näin.M33
Mä en kyllä ymmärrä, että mitä sitten olet suunnitellut tekeväsi loppu elämäsi? Loisia? Kai ihmisillä nyt jotain suunnitelmia tulevaisuudelle yleensä on. Ymmärrän, jos sairauden takia on työtön, mutta jos ei vaan nappaa mikään, niin kyllä se nyt kuulostaa vähän oudolta. Miten edes saat jatkuvasti tukia, jos et tee mitään?
Suomessa on yhä enemmän ja kiihtyvällä tahdilla M33:n kaltaisia miehiä, jotka menevät ihan hukkaan kaikilla rintamilla. Ja se on yhteiskunnallisesti iso ongelma. Naisten kannattaisi vähitellen herätä siihen.
itsellä melkein identtinen tilanne. 9.5 keskiarvolla ressun lukioon, sieltä otaniemeen ja otaniemestä sossuun. Nyt myös 33v ja ollut pummi melkein 10v.
Mihin se draivi sitten katosi siellä opiskeluissa? Itselläkin oli tilanne opiskeluaikana, että ahdisti monet kurssit, koska olen ujo ja hiljainen. Huonommalla tuurilla olisi voinut jäädä opinnot kesken ja olisin voinut ehkä syrjäytyäkin. Sain kuitenkin voimaa hoitaa opiskelut ajallaan loppuun ja pääsin harjoittelun kautta töihin. Siitä sitten rohkaistuin treffeille, löysin vaimon ja sain perheen. Eli olen onnekas, mutta tosiaan toisinkin olisi voinut käydä.
Sama juttu, vaikka nainen olenkin, täälla taistelen juuri tuon ujouden ja kurssiahdistuksen kanssa. Pelottaa, että en selviäisikään niistä, mutta pakko tässä on vaan jotenkin yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeasti kirjoitti:
Eikö kunnolliset miehet mielestäsi saisi haluta seksiä, lämpöä ja läheisyyttä?
Mielestäni seksi kuuluu parisuhteeseen.
Ei AV valaiden suhteisiin kuulu segsi, sehän on täällä tullut selväksi lähes joka päivä. Hyi mies hyi seksi hyi hyi seksi seksi ja seksi.
Valaiden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ottaisin nykyään mielellään miehen joka haluaa vain seksiä. NAinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut kunnon mies. Peruskoulu ysin keskiarvolla, ja siitä hyvään lukioon. Lukion jälkeen armeijaan, ja siitä duunin kautta jatko-opintoihin.
Aina kuitenkin oli aina niin, että tyttöystävän saaminen oli mahdoton tehtävä. Vastakkainen sukupuoli kiinnostui vain niistä "pahoista pojista". Ei riittäneet hyvät tavat, kohtelias lähestyminen, yhteiset kiinnostuksen kohteet, 185cm pituuteni, ei se että olin treenannut itseni todella vaikuttavaan fyysiseen kuntoon.
En nimittäin ole kovin puhelias tai ulospäin suuntautunut, ja nuorempama olin vielä ujo.
Heikko naismenestys johti siihen, että pikku hiljaa pyrkimys kohti "normaalia" elämää, ja sen tyypillisiä tavoitteita alkoi hiipua.
Miksi hakata päätään seinään vuosi toisensa jälkeen, koskaan saavuttamatta unelmaansa?
Olen herkkä romantikko, ja haaveet tyttöystävästä ovat olleet vahvasti mielessäni jo 13-vuotiaasta asti.Aloin syrjäytyä opiskelu -ja työmaailmasta noin 23-24 vuotiaana. Kurssit vähenivät, ja tapasivat jäädä kesken koska mielenkiintoa vain ei ollut.
Olin menettänyt draivini näiden asioiden suhteen. Päivät, ja yötkin menivät tietokoneella, harrastuksissa, treenaten sekä kavereiden kanssa hengaillessa.Nykypäivänä olen 33-vuotias pitkäaikaistyötön, eivätkä työllistymismahdollisuuteni kovin valoisilta näytä.
Vaikka olen työelämästä syrjäytynyt, niin kaikella muulla tavalla olen edelleen se kunnon mies, joka olin silloin aikaisemminkin.En ole sosiaalisesti syrjäytynyt, enkä ole ajautunut mihinkään riippuvuuksiin. Urheilen edelleen, ja minulla on hyviä ystäviä. Harrastuksestani saan lisärahaa tukien päälle noin 400-600e/kk.
Työelämästä syrjäytyminen kuitenkin johtaa väistämättä parisuhdemarkkinoiltakin syrjäytymiseen...Parisuhdetta hakeville naisille en ole enää kunnon miehen kirjoissa, sillä en kykene tarjoamaan riittävästi resursseja.
Jos kaikki olisi mennyt toisin, niin ehkä tässä iässä minullekin olisi löytynyt sopiva nainen. Tai sitten ei...kuka tietää?
Tässä elämässä asiat menivät näin.M33
Mä en kyllä ymmärrä, että mitä sitten olet suunnitellut tekeväsi loppu elämäsi? Loisia? Kai ihmisillä nyt jotain suunnitelmia tulevaisuudelle yleensä on. Ymmärrän, jos sairauden takia on työtön, mutta jos ei vaan nappaa mikään, niin kyllä se nyt kuulostaa vähän oudolta. Miten edes saat jatkuvasti tukia, jos et tee mitään?
Suomessa on yhä enemmän ja kiihtyvällä tahdilla M33:n kaltaisia miehiä, jotka menevät ihan hukkaan kaikilla rintamilla. Ja se on yhteiskunnallisesti iso ongelma. Naisten kannattaisi vähitellen herätä siihen.
itsellä melkein identtinen tilanne. 9.5 keskiarvolla ressun lukioon, sieltä otaniemeen ja otaniemestä sossuun. Nyt myös 33v ja ollut pummi melkein 10v.
Mihin se draivi sitten katosi siellä opiskeluissa? Itselläkin oli tilanne opiskeluaikana, että ahdisti monet kurssit, koska olen ujo ja hiljainen. Huonommalla tuurilla olisi voinut jäädä opinnot kesken ja olisin voinut ehkä syrjäytyäkin. Sain kuitenkin voimaa hoitaa opiskelut ajallaan loppuun ja pääsin harjoittelun kautta töihin. Siitä sitten rohkaistuin treffeille, löysin vaimon ja sain perheen. Eli olen onnekas, mutta tosiaan toisinkin olisi voinut käydä.
Sama juttu, vaikka nainen olenkin, täälla taistelen juuri tuon ujouden ja kurssiahdistuksen kanssa. Pelottaa, että en selviäisikään niistä, mutta pakko tässä on vaan jotenkin yrittää.
Älä luovuta koskaan. Kyllä niistä jotenkin selviää ja suoriutuu lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut kunnon mies. Peruskoulu ysin keskiarvolla, ja siitä hyvään lukioon. Lukion jälkeen armeijaan, ja siitä duunin kautta jatko-opintoihin.
Aina kuitenkin oli aina niin, että tyttöystävän saaminen oli mahdoton tehtävä. Vastakkainen sukupuoli kiinnostui vain niistä "pahoista pojista". Ei riittäneet hyvät tavat, kohtelias lähestyminen, yhteiset kiinnostuksen kohteet, 185cm pituuteni, ei se että olin treenannut itseni todella vaikuttavaan fyysiseen kuntoon.
En nimittäin ole kovin puhelias tai ulospäin suuntautunut, ja nuorempama olin vielä ujo.
Heikko naismenestys johti siihen, että pikku hiljaa pyrkimys kohti "normaalia" elämää, ja sen tyypillisiä tavoitteita alkoi hiipua.
Miksi hakata päätään seinään vuosi toisensa jälkeen, koskaan saavuttamatta unelmaansa?
Olen herkkä romantikko, ja haaveet tyttöystävästä ovat olleet vahvasti mielessäni jo 13-vuotiaasta asti.Aloin syrjäytyä opiskelu -ja työmaailmasta noin 23-24 vuotiaana. Kurssit vähenivät, ja tapasivat jäädä kesken koska mielenkiintoa vain ei ollut.
Olin menettänyt draivini näiden asioiden suhteen. Päivät, ja yötkin menivät tietokoneella, harrastuksissa, treenaten sekä kavereiden kanssa hengaillessa.Nykypäivänä olen 33-vuotias pitkäaikaistyötön, eivätkä työllistymismahdollisuuteni kovin valoisilta näytä.
Vaikka olen työelämästä syrjäytynyt, niin kaikella muulla tavalla olen edelleen se kunnon mies, joka olin silloin aikaisemminkin.En ole sosiaalisesti syrjäytynyt, enkä ole ajautunut mihinkään riippuvuuksiin. Urheilen edelleen, ja minulla on hyviä ystäviä. Harrastuksestani saan lisärahaa tukien päälle noin 400-600e/kk.
Työelämästä syrjäytyminen kuitenkin johtaa väistämättä parisuhdemarkkinoiltakin syrjäytymiseen...Parisuhdetta hakeville naisille en ole enää kunnon miehen kirjoissa, sillä en kykene tarjoamaan riittävästi resursseja.
Jos kaikki olisi mennyt toisin, niin ehkä tässä iässä minullekin olisi löytynyt sopiva nainen. Tai sitten ei...kuka tietää?
Tässä elämässä asiat menivät näin.M33
Mä en kyllä ymmärrä, että mitä sitten olet suunnitellut tekeväsi loppu elämäsi? Loisia? Kai ihmisillä nyt jotain suunnitelmia tulevaisuudelle yleensä on. Ymmärrän, jos sairauden takia on työtön, mutta jos ei vaan nappaa mikään, niin kyllä se nyt kuulostaa vähän oudolta. Miten edes saat jatkuvasti tukia, jos et tee mitään?
Suomessa on yhä enemmän ja kiihtyvällä tahdilla M33:n kaltaisia miehiä, jotka menevät ihan hukkaan kaikilla rintamilla. Ja se on yhteiskunnallisesti iso ongelma. Naisten kannattaisi vähitellen herätä siihen.
itsellä melkein identtinen tilanne. 9.5 keskiarvolla ressun lukioon, sieltä otaniemeen ja otaniemestä sossuun. Nyt myös 33v ja ollut pummi melkein 10v.
Mihin se draivi sitten katosi siellä opiskeluissa? Itselläkin oli tilanne opiskeluaikana, että ahdisti monet kurssit, koska olen ujo ja hiljainen. Huonommalla tuurilla olisi voinut jäädä opinnot kesken ja olisin voinut ehkä syrjäytyäkin. Sain kuitenkin voimaa hoitaa opiskelut ajallaan loppuun ja pääsin harjoittelun kautta töihin. Siitä sitten rohkaistuin treffeille, löysin vaimon ja sain perheen. Eli olen onnekas, mutta tosiaan toisinkin olisi voinut käydä.
Sama juttu, vaikka nainen olenkin, täälla taistelen juuri tuon ujouden ja kurssiahdistuksen kanssa. Pelottaa, että en selviäisikään niistä, mutta pakko tässä on vaan jotenkin yrittää.
Älä luovuta koskaan. Kyllä niistä jotenkin selviää ja suoriutuu lopulta.
Kiitos :) Kiva kuulla, että sinäkin slevisit.
Kunnon miehiä on ainakin maaseudulla riittävästi.
n28
Ei AV valaiden suhteisiin kuulu segsi, sehän on täällä tullut selväksi lähes joka päivä. Hyi mies hyi seksi hyi hyi seksi seksi ja seksi.